Tämä analyysi on faktapohjainen, mutta se sisältää ujosti yleistyksiä. Otaksuisin kuitenkin, että siitä saa yleiskuvan ja parhaimmassa tapauksessa käsityksen tulevaa Prahan matkaa ajatellen, mihin väliin sandaaliaan on työntämässä. Selvyydeksi on mainittava että tässä tapauksessa 1. kerros on yhtä kuin katutaso.
4. kerros
Praha on matala kaupunki, joten 4. kerros on ns. överikerros. Se on tyypillisesti jatko-osa alemmille kerroksille, ja se on lisärakennettu ullakon sokkeloihin. Omalla kohdalla hotellihuone sijaitsi överissä. Siellä oli kaikki mikä pitikin, mutta toimivuus oli heipparallaa. Riivauksen lailla tippuvia hanoja, itsekseen syttyviä-sammuvia valoja, toimimaton kaukosäädin, ikituuletus ikkunoista, ja mikä tärkeintä: nettiyhteys loppui tasan kynnyksellä. Ja koska hissi yletti vain 3. kerrokseen, niin överi on se mistä siivooja kantamuksineen luisti. Hotellikirjan virkaa toimittaneessa A4-paperissa luvattiin lakanoiden vaihdot päivittäin, mutta siinä tapauksessa kaikissa lakanoissa oli luodin reikä juuri samalla kohtaa vasemman kainalon alla, kun matkailija elpyy X:nä.
Tavarataloissa miehiset vehkeet on sijoitettu överiin. Elektroniikka ja kaikki mahtivempaimet on hyljätty kattopeltien alle pakkotyöllistetyn myyjän riippakiveksi. Välttäkää siis 4. kerrosta, mutta älkää antako sen lannistaa tunnelmaa.
3. kerros
Vain porhojen porhoilla on vara 3. kerrokseen. Se on kerros joka on täyssatsaus ilman kompromissejä. Jos kauppa ylettyy porhoon saakka, niin sinne mennessä on matkailijan parempi suoristaa ruotonsa ja tarkistaa rahavaransa. Vähänkään pälyilevä katse kiinnittää huippumyyjien huomion, ja ylenkatsanto tulee vastapallona takaisin. Mikäli 3. kerroksessa sijaitsee yksittäinen yritys – kuten taidegalleria – niin ilman prässejä toivot voivasi siirtää nanosekunnissa itsesi atomisiirtimellä alempiin kerroksiin. Jos tyydyt 4. kerroksen hotellihuoneeseen, niin vältä kaikissa oloissa 3. kerrosta. Se ei ole sinulle, ellet myönnä olevasi tekoarrogantti persoona.
2. kerros
Nyt lähestytään Prahan toiminnan ydintä ja sen parasta osaa. Toinen kerros on kuin liian pitkä ihminen jolle tyyppi itse ei vain voi mitään. Ruokapaikoissa, joissa evästys on laadukasta mutta ei välttämättä huippuhintaista, voi olla 2. kerros käytössä. Em. tapauksissa maanläheinen palvelu rupatteluineen kuitenkin pätee kuten alemmilla tasoilla. Tarjoilijat eivät tosin suosittele kakkosta helposti, koska se tarkoittaa heille rappusten ramppaamista lautasten kanssa. Tavarataloissa miesten casual-pukineet ovat 2. kerroksessa. Baareissa ja clubeissa se on se osa jossa voi hengähtää alakerran musatykitykseltä. Toista kerrosta voi suositella lämpimästi kaikissa olosuhteissa, ja siellä tapaa ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokkien kerrostumista.
1. kerros
Prahan ydin on katutasossa. Jos unohdetaan suoranaisesti turistia varten tehdyt putiikit, niin katutasossa saa aina hyvän vastaanoton ja tarjontaa riittää jos miltäkin alalta. Tavarataloissa katutaso keskittyy naisasiakkaiden houkutteluun. Hotelleissa, riippumatta onko siinä 4. kerros vai ei, henkilökunta on auttavaista sorttia ja hymynkin saa ihan samaan hintaan. Katutason ruokapaikat ovat sympaattisia, joissa pöytien ja penkkien ulkoasu kertoo että Ikean työntekijöiden äidit eivät olleet vielä syntyneetkään, kun nuo kalusteet on otettu käyttöön. Fine dining-osastot ovat myös katutasossa, ja se niistä.
Baareissa ja clubeissa katutasossa on tervetuloa-osasto. Se ei ole vielä tykein paikka, mutta toimii lobbybaari-hengessä esivalmisteluna alempaan kerrokseen. Musabaareja on katutasossa mitä eillaisimmilla bänditarjonnoilla. Jazz on kuitenkin yleisin tyylilaji. Ylhäisölle tarkoitetut aikuisviihdyttämöt ovat myös katutasossa, kuten emigranttien pitämät minimarketit.
Katutasolla, niin sisällä kuin ulkona, tapaa myös koko ihmiskirjon. Kerjäläisiä alistuneina kontillaan, loputon määrä turisteja, paikallisia vanhuksia kävelyttämässä koiriaan, sutenöörejä ja niiden työntekijöitä, valkokaulussuhaajia, sisäänheittäjiä, katutaitelijoita, eilispäivän höyryllä kulkevia artisteja... Mutta harvakseltaan kännykkään puhuvia ihmisiä tai sauvakävelijöitä. God bless Prague!
Omakohtaisena kokemuksena myös rehellinen pummi kuului ihmisrepertuaariin. Casuaalisti pukeutunut heppu pysäytti kadulla, ja sepitti tarinan kuinka lompakko kortteineen ja rahoineen oli varastettu. Tämä ei ollut se rehellisyysosa tarinassa, vaan se että heppu pyysi rahaa drinksuun. Ei liirumia nälästä tai lapsen vamman hoidosta, vaan korjaussarjalle oli kysyntää. Oli viimeinen päivä Prahassa joten palkitsin hepun pohjalaista lämmittävästä rehellisyydestä 50 korunalla (n. 2 eur). Tosin pyysin häntä vannomaan että raha tulee käytettyä kuten hän oli luvannut. Ja sen hän tekikin. Rehellinen pummi!
Kellarikerros
Kaikki epäilyttävä mutta samalla mielenkiintoinen sijaitsee kellarissa. Ovi sijaitsee talon kivijalassa siten että yläkarmi on kadulla kulkiessa navan korkeudella. Pari porrasta siis alaspäin, jotta pääsee ovelle jonka takana voi avautua mitä vain. Divarit, käsityöläisten pikkupuodit ja johonkin vaatelaatuun erikoistuneet myymälät sijaitsevat katutasosta alaspäin. Ruokapaikkoja on myös viljalti kellareissa, mutta niissä laatu vaihtelee katutasoa enemmän. Ennen ruoka-annosta tuoduista leivistä saatetaan olla jälkikäteen vaille lisämaksua, vaikka niihin ei olisi koskenut – ainakaan paljoa. Sama pätee snapsiin joka saattaa ruoan jälkeen ilmestyä nenän alle. Toisaalta kellareista löytyy tältä saralta myös jättipotteja joissa palvelua ja ruoan laatua tulvii niin, että edes sitruuna ei saa matkailijan naamaa happamaksi.
Baarien kohdalla kellareissa on partyzone. Holvikaarisia sokkeloita on täytetty dj-kamoilla, bändeillä, esitanssijoilla, loosseilla, baaritiskeillä, somistusromppeilla ja ennen kaikkea kuumalla tunnelmalla. Live-musaa tarjoavia kellareita on yhtä lailla kuin katutasossakin. Samoin tyylilajikirjoa. Alemman laatutason aikuisviihdyttämöt löytyvät niin ikään kuulemma kellareista. Myös hotellin aamupala voi olla tarjolla kellarissa. Ja tässä kohtaa tilannetta voidaan verratta ruokapaikkoihin – laatu vaihtelee. Omassa hotellissa aamupalatarjoilu oli ulkoistettu Marilyn-ääniselle italialaisnaiselle joka sanoi toimivansa samalla systeemillä kolmessa hotellissa. Kellaritarjontaan kuului kahvia, sämpylöitä ja muroja. Lisäksi jokaiselle aamupalavieraalle Marilyn, hänen puhumaton siskonsa tai mykkä tyttärensä kantoi erikseen kaksi kinkkuviipaletta sämpylän väliin sijoitettavaksi.
Kellari on ehdottomasti Prahan must! Kyltti voi puuttua tai ovi notkahtaa avattaessa, mutta jos et astu kellariin, niin et ole käynyt Prahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti