Amsterdam-kade.

Amsterdam sai minut kateelliseksi. Valtion holhous on ohutta ja se näkyy ihmisissä. Poikkeuksena toimivuudesta ovat lentoaseman vessa ja rautatieaseman tavaransäilytys.

Assat.
Aloitetaan retken ainoista pulssipaikoista. Rautatie- ja lentoasemasta.
Koska asuntolaivan huoneisto oli luovutettava klo 11, mutta lento Suomeen lähti vasta klo 19.55, oli matkatavaroista päästävä päiväksi eroon. Siispä rautatieaseman säilytystä kohti, koska illalla keskustan ja lentoaseman välinen matkakin tehtäisiin junalla (4.20 €/yhteen suuntaan). Kun matkatavarasäilytys oli löytynyt asemalta, olivat lähes kaikki lokerot varattuina ja käytävillä ryhmäkaaoksen kruunaamattomia ruhtinaita, japanilaisia laskemattoman paljon.

Rautatieaseman tavaralokerot from hell ilman japseja.

Lokeron lukituslogiikka on jotain uskomatonta. Työnnä laukku luukkuun, lojautat luukun oven kiinni ja kiireellä näppäilemään raha-automaatin näköistä härveliä. Maksuautomaatti tunnistaa juuri suljetun oven ja kohdistaa maksun siihen. Mutta jos paikalla onkin puoli Tokiota räpeltämässä ovia auki ja kiinni, on härmäläinen voimasana lähellä. Jos homma alkaa menemään omille nilkoille, niin omaa tavaraa sulkevan luukun ovi pompsahtaa kotvan kuluttua auki automatic. Omalla kohdalla maksoin jonkun japsin tavarasäiltyksen enste ja sitten omani. Dōzo.

Päivän laahustamisen ja matkatavaran säilytysloton jälkeen odotti Amsterdamin lentoasema Schiphol. Vilkas ja hyvät palvelut omaava asema oli lähtöpäivän keidas. WC:tkin kiiltävät puhtauttaan ja ovat automatisoituja – liiaksikin.
Vessan omaan kammioon istumaan ja Angry Birds kännystä ajanvietteeksi. Äänettömänä kuitenkin ettei naapurikopissa ihmetellä viserryksiä. Kesken varpustelun pönttö aloitti automaattihuuhtelun. Siinä tuli matkalaiselle kylmä kuuro kohti Etu- kuin Takatöölöä.  Siis KYLMÄ. Saatanallinen keksintö. Japaniassa antoi autopöntöt sentään mahdollisuuden itsesäätelyyn. Ole rotuveli/-siskoni siis nopea Schipholissa.

Asunto laivassa.
Amsterdamin matkan juttu oli majoitus asuntolaivassa. Etukäteen aiheesta ei paljon löytynyt käyttäjäkokemuksia, joten homma meni entiseen malliin ilman verkon luomaa etukäteistietoa. Valinta osui nappiin.

Houseboat Piano (ja Forte)

Normihotelliin verrattuna tilaa on paljon, ikkunoita saa auki ja tässä tapauksessa tekninen kalustus oli viimeisintä huutoa ja kylppäri tähtiluokkaa. Asuntolaivassa on tietysti myös oma sisäänkäynti.
Amsterdamissa on tarjolla houseboateja kanavat väärällään. Kohdalle sattui huhtikuussa valmistunut huoneisto ja sijainti kävelymatkan päässä keskustasta - ja kaikesta muustakin. Sijainti pääkanavan varrella toi mukanaan ohi lipuvia veneitä ja läheisen tien ääniä, mutta varsinkaan vesiliikenne ei häirinnyt. Päinvastoin. Porukat moikkailevat ohi mennessään ja asuntolaiva ei reagoi niiden

Pianon kylppäri

aiheuttamiin laineisiin keinumisella tai laituria vasten kolisemisella. Ja jos sorsat, haikarat ja nokikanta miellyttävät osta läheisestä kaupasta ylimääräistä känttyä fogeleille.
Sivukanavien varrella sijaitsevassa botskissa auto-ja vesiliikenteen pystyy eliminoimaan lähes totaalisesti pois. Houseboat Piano löytyi osoitteesta: http://www.amsterdam-houseboat.com/
Hotelleja löytyy edullisemmin kuin asuntolaivoja, mutta suosittelen varauksettomasti tätä majoitusmuotoa. Viisi yötä maksoi 900 euroa.
Asuntolaivan varauksen kanssa kantsii olla hyvissä ajoin liikkeellä koska esim. Piano on tällä hetkellä varattuna jouluun saakka. Omalla kohdalla löytyi kuitenkin sopiva rako reilun kuukauden varoitusajalla.

 

Syöntinen Amsterdam.
Yksi Amsterdamin odotettavista asioita on ruoka. Kaupunki on sulatusuuni johon on pakkautunut kokoonsa nähden väkeä ympärimaailmaa todella paljon. Tämä näkyy myös ravintolatarjonnassa. Kaupunki sinällään tuli nähtyä vajaassa viikossa aika hyvinkin, mutta ruoka ja rento meininki voisi ajaa uudelleenkin paikkakunnalle - jos matkailuperiaatteisiin kuuluisi mennä kahdesti samaan kaupunkiin. 
Ehdoton ruokailun ykköspaikka löytyi heti retken aluksi. Arfikkalaisravintola Semhar on pieni kulmaputiikki ja nököttää sivussa toimintojen keskipisteestä, mutta ruoka on taivaallista. Tai ainakin annos nimeltään African Surprise. Aika ärtsy pläjäys on kyseessä, mutta makua löytyy tulisuuden lisäksi. Kokki kantaa isokokoisen mystisen myssyn alla iso lautasen pöydälle. Lautasella on kasoja erilaista ruokaa ja reunoilla lojuu enjera-lättyjä joista revitään palasia, joilla puolestaan napataan liha- ja kasviskasoista nököjä kohti kyselyaukkoa. Eli kyseessä on sormiruokaa, paitsi että sormia suojaa lätynriekale. (http://www.semhar.nl/)

Semhar & African Surprise

Hollantilainen ruoka on puolestaan maalaismaista ja konstailematonta. Hapankaali on omittu Hollantiin lähes kansallisruoaksi ja sitä tarjoillaan eri muodoissa. Kokeilulaariin karttui Ravintola Moeder’s:in versio jossa pääruoassa hapankaali on veivattu pottumuussin sekaan. Ohessa oli kookas lihapulla, paistettua pekonia ja makkaraa. Äijäruokaa! Ja hyvää. (http://www.moeders.com/)
Amsterdamissa on myös liuta indonesialaisia, italialaisia, thaikku, kiinalaisia ja muita etnisiä ravintoloita. Yhtään pettymystä ei matka aikana tullut.
Sen sijaan öölitarjonta on suht’ yksipuoleista. Paikallista Heinekenia tarjotaan joka putiikissa.

Ravintola Moeder's & alkuruoka

Ja joitain muita merkkejä, mutta statistin roolissa.

 













Kade.
Amsterdam tunnetaan vapaamielisyydestään. On punaista lyhtyä ja ruohoa. Ottamatta kantaa noihin mainittuihin asioihin, tärkeämpi juttu on miten vapaus näkyy ihmisissä. Relaus näkyy ja kuuluu, mutta ei örvellyksenä ja brittimäisenä ääliö-öykkäröintinä. Porukat ajalee veneillään pitkin kanavia pikinikkimeiningillä grillien ja oheishyödykkeiden kanssa. Tasakaasupyöräilijät suihkivat kaupungilla ilman kypärää, ravintolan terassi tuntuu ylettyvän niin pitkälle kuin väkeä riittää, perhe ylläpitää raflaa koulukossista koiraan ja mummoon saakka  – mahtaa suomalaisella viranomaisnutturapäällä olla karvanlähtö lähellä tätä menoa katsellessa. Että olen kade tälle kansalaiselle vastuun antavasta meiningistä. Härmässä kun päättäjät ajattelevat edelleen että kieltämällä asiat paranevat. Sori. Nyt meni politikoinniksi, mutta täällähän kohta Suosikki painaa Soini-Räsäsiä seinäjulisteeksi. Onnea Suomi, nyt saat kaksi kahjoa yhden hinnalla.

Summa.
Amsterdam on design-kaupunki, se on antiumpimielinen, autoja siellä ei juurikaan tarvitse väistellä mutta pyöriä kylläkin, se on hyväntuulinen, siellä hyväksytään, Amsterdamin korkein kohta on 2 m meren pinnan yläpuolella, talot ovat vinoja, ja ahdaskin se on. Kaikkea ei voi saada mutta mitä rantasuolta voisi vaatia lisää?

Lisää Amsterdamin retkestä videokoosteena: