Tämä ei ole povaus koska ensinnäkään en saa tästä rahaa, ja toisekseen povaamiset perustuvat arvailuihin. Joviaalina tyyppinä annan ulos vuoden 2011 päätapahtumien kulun. Tässä siis sinullekin tiedoksi se, minkä minä jo tiedän. Varaa oluet, viinit ja hyytelöt mielestäsi oikeaa hetkeä varten varastoon.
Eduskuntavaalit 17.4. 2011
Otetaan heti alta pois tylsin aihe, mutta se on käsiteltävä koska kaikki se mitä edustajamme päättävät itsensä hyväksi, koskee myös meitä kumarampia ihmisiä.
Kepu on onneksi vaalien häviäjä, koska jääviyssyistä ei edes tyrnäväläinen OTO-poliisi ja perunakeisari pysty äänestämään heitä.
Sossut lähtevät kahden kärjen taktiikalla liikkeelle, mutta huonosti käy siinäkin. Sisäiset vedot haisevat sovinismille. Niin huonosti ei käy kuitenkaan kuin Pukelle, eiku Kepulle.
Kokoomuksella sen sijaan on kaikki munat samassa korissa, ja riski kannattaa. Suomi saa ensi keväänä pääministerin oikealta. Oppositioräksytys jää Keskustalle. Sossut pönkkää Kokoomusta hallituksessa, joka vahingoniloisena kippaa valtioneuvoston täyttöpuolueelle, Perssuomalaisille työvoimaministerin paperit.
Euroviisut 17.5. 2011
Ennen kuin julistan Suomen edustajan tuloksen, on kerrottava että maamme karsintaprosessi kokee yhden sensaatiomaisen jättimenetyksen. Viihdemaailman Forrest Gump, Tauski nukahtaa esityksensä ohi. Taas.
Niinpä maamme pitää selvitä Ylen valitseman 12 edustajan joukosta valikoituneella varanumerolla. Tauskin unet (käsitteli Tauskin aviolittokonsultointia Matti Nykäsen kanssa) osoittautuvat kuitenkin onnenpotkuksi. Edellisen ”Työlki ellää”, joka oli jo lähtökohtaisesti aiheenakin yhtä kiinnostava kuin Joukahaisen partakarva, jälkeen Suomi oppii ja satsaa modernin yksinkertaiseen suomalaiseen musiikkiin. Simppeli musadesign tehoaa Saksassa kuin Aallon maljakko tai Fiskarsin sakset, ja finaalin neljättä sijaa pidetään Suomessa voittona.
Kesä 2011
Kumotaan heti alkuunsa epämääräisen meteorolokkiparven ennuste siitä, että tuleva talvi olisi kylmin vuosituhanteen. Höpö, höpö. Tulossa on normitalvi, joten vanhalla loimella pärjää hyvin seuraavankin talven. Mutta sen verran hyhmää on kuitenkin kehissä, että VR:n ja Finnairin aikatauluilla voit sytyttää talvisen takan.
Kesän suhteen tulee takapakkia vuoden 2010 kesään verrattuna. Lämmintäkin piisaa, mutta ei niin pitkään ja aikaisin kuin menneenä suvena. Terassipaikoilla olut säilyy vesisateelta laimentumattomana vasta heinäkuun puolesta välistä alkaen. Vyölakut kupeelle siis alkukesästä ja possujuhliin Mallorcalle – loppukesästä voit käristää rasvaa ihan kotimaisemissakin.
Penkkiurheilijan vuosi 2011
Vuosi 2011 ei ole urheiluseurannan juhlavuosi. Kimi jatkaa räpiköintiä rallin parissa, Heikki pysyy Lotuksella – jota ei meinata ensi vuoden kisoissa saada sammumisen sijaan syttymään.
Yleisurheilun MM-kisat järjestetään Etelä-Koreassa, ja Suomen kansan onneksi aikaeron vuoksi lähetykset tulevat niin myöhään, että nöyryytykset jäävät suurelta osalta näkemättä. Etäisenä valopilkkuna tuikkii kuitenkin se maileri, joka on törmäillyt itsensä aina ennen pääkisoja juoksemattomaan kuntoon. Nyt natsaa.
Kisojen päähuomion vie Pohjois-Korea. Se haluaa näyttää kapitalismin mädättämälle naapurilleen, että pelkkä mahtikäsky riittää siihen että ukko juoksee ja akka hyppää kuin viimeistä päivää. Jota se onkin, jos niin ei tee.
Lottovoittajan vuosi 2011
Itse odotan vuotta 2011 malttamattomana. Syy siihen on, että saan lottovoiton. Tarkempaa ajankohtaa en viitsi kertoa. Suunnitelma on jo kuitenkin valmis: lähden tikkaamaan siksak-kuviota päiväntasaajan kohdalta ympäri pallon, mutta bloggailu jatkuu entiseen malliin. Nuivailu ja möllötys on kuitenkin kivompaa, kun varjo ei ole kovin pitkä.
torstai 30. syyskuuta 2010
maanantai 27. syyskuuta 2010
Kaupunkielämää kuten tahdot
Koska viisas ihminen pystyy näkemään asioita useammasta näkökulmasta, annan option Sinulle Hyvä Lukija. Jokaisen kappaleen perässä on yksi sana jonka voit ottaa käyttöön, ja korvata sillä ko. kappaleen adjektiivit. Ole hyvä. Käsittelyssä kaupunkielämää.
Matalaotsainenkin.
Autolla
Itsehän tiedän miten autolla ajetaan ja miten huomioon ottava autoilija toimii – varsinkin kaupunkiliikenteessä.
Edelläni ajaa jumalainen auton käsittelijä. Hän tietää mihin on menossa, ja miten sinne päästään sortumatta a) liikennerikkomuksiin b) muiden ärsyttämiseen – vaikka onkin BMW:llä liikenteessä. Merkkikään ei henkilökohtaisesti ärsytä, koska laatumoottori kuljettaa myös minua. Laitan vilkun oikealle. BMW ei. Se kääntyy kuitenkin. Noh, pääasia että Baijerin kuninkaallinen itse tietää, että on kääntymässä. Suojatiellä könkkäävä sympaattinen pappa luo katseen, mutta ehtii alta pois.
Mukulakivikatu ravisuttaa autoa. Edelläni ajaa Golf keskellä katua, käyttäen yhtäaikaa kahta eteenpäin vievää kaistaa. Ymmärrän asian vaikeuden koska kaistamerkinnät puuttuvat, ja tottumaton kaupunkiliikkuja varmistaa näin kääntymisoptiot joka suuntaan ilman ryhmittymisiä. Asia vain täytyy ottaa huomioon jättämällä kaupunkivierailijalle tilaa. Sovitteleva luonne on yksi liikennekäyttäytymisen kulmakivistä. Pihkaniskanen.
Liukuportaissa
Eloisa perhe on matkalla tavaratalon liukuportaissa. Yhteiskunnan perusyksikön jäsenten kesken on käynnissä vilkas keskustelu päivästä tavaramäärän keskellä - niinpä perheen vanhemmat ja kaksi lasta ovat levittäytyneet koko liukuportaan leveyden mitalla. Ymmärrän että perheellä on menossa ainutkertainen päivä, joten nielen mukakiireeni enkä yritä änkeytyä ohitse. Liukuportaiden yläpäässä perhe astuu kerrokseen, ja jää ihmettelemään mistä isännälle löytyy tyylikäs housupari. Liukuportaiden syöttämät muut asiakkaat joutuvat vähän passailemaan askeliaan, koska tasanteella on perhetukos. Se ei kuitenkaan haittaa, koska kaikki haluavat että heistä itsestään tulee yhtä hyvä kuva kuin kiireetön perhe on. Toukohousuinen.
Kassalla
Kaupan jono ei etene, vaikka kassalla oleva toimelias henkilö huiskii linjalla etenevää tavaraa kassitettavaksi. Asian laita selkenee kun pääsen näköetäisyydelle kassasta. Tällä marketilla on käytössään kätevä korttimaksupääte, ja sen logiikan kanssa tässä muutoksen alkuvaiheessa painivat niin insinöörit, mummot kuin muuraritkin. Sen aikaa kun asiakas selvittää miten credit vaihdetaan debitiksi, intoa puhkuva kassahenkilö odottaa että pääsee siirtämään seuraavat maksalaatikot viivakoodilukijan editse. Elämme ilmeisesti itsepalvelutoimintojen ja nopeutetun ostamisen siirtymävaihetta, ja siksi joudun nyt hieman venyttämään jonotushermoa. Kokonaisuutta ajatellen kallis aikani ei kuitenkaan ole kortilla, joten en pullikoi kehitystä vastaan, vaan annan lisämausteen kehitykselle. Hyvä kauppias, älä pistä kassahenkilöä kilometritehtaalle vaan anna henkilön palvella edelleen, vaikka kassatoimintoja ei enää olisikaan: miksei hinnoittelun jälkeen tämä auvoisa ja ehtoisa henkilö voisi mättää ostokset samoin tein asiakkaan kassiin? Usko pois, inhimillinen palvelu tulee vielä olemaan trendi ja kilpailuetu. Virkaheitto.
Nonni.
Monni.
Matalaotsainenkin.
Autolla
Itsehän tiedän miten autolla ajetaan ja miten huomioon ottava autoilija toimii – varsinkin kaupunkiliikenteessä.
Edelläni ajaa jumalainen auton käsittelijä. Hän tietää mihin on menossa, ja miten sinne päästään sortumatta a) liikennerikkomuksiin b) muiden ärsyttämiseen – vaikka onkin BMW:llä liikenteessä. Merkkikään ei henkilökohtaisesti ärsytä, koska laatumoottori kuljettaa myös minua. Laitan vilkun oikealle. BMW ei. Se kääntyy kuitenkin. Noh, pääasia että Baijerin kuninkaallinen itse tietää, että on kääntymässä. Suojatiellä könkkäävä sympaattinen pappa luo katseen, mutta ehtii alta pois.
Mukulakivikatu ravisuttaa autoa. Edelläni ajaa Golf keskellä katua, käyttäen yhtäaikaa kahta eteenpäin vievää kaistaa. Ymmärrän asian vaikeuden koska kaistamerkinnät puuttuvat, ja tottumaton kaupunkiliikkuja varmistaa näin kääntymisoptiot joka suuntaan ilman ryhmittymisiä. Asia vain täytyy ottaa huomioon jättämällä kaupunkivierailijalle tilaa. Sovitteleva luonne on yksi liikennekäyttäytymisen kulmakivistä. Pihkaniskanen.
Liukuportaissa
Eloisa perhe on matkalla tavaratalon liukuportaissa. Yhteiskunnan perusyksikön jäsenten kesken on käynnissä vilkas keskustelu päivästä tavaramäärän keskellä - niinpä perheen vanhemmat ja kaksi lasta ovat levittäytyneet koko liukuportaan leveyden mitalla. Ymmärrän että perheellä on menossa ainutkertainen päivä, joten nielen mukakiireeni enkä yritä änkeytyä ohitse. Liukuportaiden yläpäässä perhe astuu kerrokseen, ja jää ihmettelemään mistä isännälle löytyy tyylikäs housupari. Liukuportaiden syöttämät muut asiakkaat joutuvat vähän passailemaan askeliaan, koska tasanteella on perhetukos. Se ei kuitenkaan haittaa, koska kaikki haluavat että heistä itsestään tulee yhtä hyvä kuva kuin kiireetön perhe on. Toukohousuinen.
Kassalla
Kaupan jono ei etene, vaikka kassalla oleva toimelias henkilö huiskii linjalla etenevää tavaraa kassitettavaksi. Asian laita selkenee kun pääsen näköetäisyydelle kassasta. Tällä marketilla on käytössään kätevä korttimaksupääte, ja sen logiikan kanssa tässä muutoksen alkuvaiheessa painivat niin insinöörit, mummot kuin muuraritkin. Sen aikaa kun asiakas selvittää miten credit vaihdetaan debitiksi, intoa puhkuva kassahenkilö odottaa että pääsee siirtämään seuraavat maksalaatikot viivakoodilukijan editse. Elämme ilmeisesti itsepalvelutoimintojen ja nopeutetun ostamisen siirtymävaihetta, ja siksi joudun nyt hieman venyttämään jonotushermoa. Kokonaisuutta ajatellen kallis aikani ei kuitenkaan ole kortilla, joten en pullikoi kehitystä vastaan, vaan annan lisämausteen kehitykselle. Hyvä kauppias, älä pistä kassahenkilöä kilometritehtaalle vaan anna henkilön palvella edelleen, vaikka kassatoimintoja ei enää olisikaan: miksei hinnoittelun jälkeen tämä auvoisa ja ehtoisa henkilö voisi mättää ostokset samoin tein asiakkaan kassiin? Usko pois, inhimillinen palvelu tulee vielä olemaan trendi ja kilpailuetu. Virkaheitto.
Nonni.
Monni.
tiistai 21. syyskuuta 2010
TV-maksutarkastaja, tervetuloa!
Alkupalaksi pajunköyttä
Elämme armon vuotta 2010 ja TV-maksu on ja nousee koko ajan. Toisinhan meille luvattiin kun digi-TV livahti torpan nurkasta sisään. Tuolloin sanottiin että kun analogisen ja digitaalisen lähetyksen päällekkäisyydet poistuvat, maksu alenee. Joup. Niinhän se juuri ei ole tehnyt. Sontaa suolsivat. Poliitikot.
Kävin, olikohan vuosi 2002, jossain viestintäseminaarissa missä Suvi Linden (e:hen kuuluisi heittomerkki päälle, mutta nyt on heittomerkit loppu - sori Suvi) kertoi digi-TV:stä kuinka se mahdollistaa kaksisuuntaisen kommunikoinnin, ja tämä taas tarkoittaa lupamaksulle parempaa vastinetta. No nyt kun digi on kotona, niin ei ainakaan tuo mun TV ole millässäkään kun höpöttelen ohjelmapalautteet sille. Niinpä olen ottanut selvää mistä kiikastaa, ja tuloksena on että tuleva ohjelmasyöttö vie koko bittikaistan, ja palaavalle liikenteelle ei jää tilaa. Pummi tuli sitten siitäkin teknisestä kaunokuvasta.
Kaikki käy kuin Strömsåssa
Väärinkäsitysten välttämiseksi täytyy heti sanoa, että en ole Yleä vastaan jonka toimintaa rahoitan vuosittain reilulla parilla huntilla. Yksi maksuperusteeni vain poistui jokin aika sitten. Mikael Jungner vaikutti fiksulta ja ajassa olevalta henkilöltä. Oli harmi että pölypäiset päättäjät eivät ymmärtäneet hänen arvoaan. Näin hänessä mahdollisuuksia, että Ylekin siirtäisi kalenterinsa tälle vuosituhannelle. Tästä takapakista huolimatta kannatan kuitenkin edelleen Ylen olemassa oloa, ja sen tehtävää tuottaa ja/tai lähettää kansaa sivistävää ja valtavirrasta poikkeavaakin ohjelmaa.
No nyt lähti lahje hetkeksi kettingin välistä, ja suopeuskohtaus iski. Mutta ei tässä kaikki....
....Paitsi että Herpiö-Närpes -alueelle suunnattua ruotsinkielisen dillerii-dalleraa -ohjelman määrälle en näe mitään perustetta. Wikipedian mukaan Yle FST5 syö Ylen TV-kustannuksista 15 %, vaikka ruotsinkielisiä on Suomessa koko väestöstä vain 5,43 % - ja piru vieköön kun tämäkin tuli otettua selville - ihmiset käyttää vain 0,2 % katseluajasta FST:n parissa. Damer och herrar pitää tietenkin ottaa huomioon, mutta ei muillakaan vähemmistöillä ole kakkupäivä joka päivä. Paljonkohan Suomessa on kuuroja joille edes silloin tällöin viitotut ohjelmat merkkaisi juhlapäivää?
Tässä munaisjäänne, olkaa hyvä ja maksakaa
Miten Ylen kustantaminen voi olla näin vaikeaa? Ei muuta kuin valtion kassasta hillot purkkiin ja purkki Pasilaan. Vaan ei. Nyt pidetään yllä maksuruljanssia jossa pankit nappaavat siivun välistä, ja kaiken huippuna maata kiertää TV-maksutarkastajia. Saakohan ne poloset kätyrit edes työsuhde-etuna ilmaiseksi katsoa TV:tä? Joka tapauksessa tämän kankeampaa ja vanha-aikaisempaa toimintatapaa saa hakea. Ja kansalaisen kotiin tehtävä valvonta itsessään, on jo ruskean maun suuhun tuova ajatus.
Joku valtio budjetin rahoitusta vastustava taho perusteli asiaa puoluettomuudella joka järkkyisi jos eduskunta puoluesidonnaisuuksineen säätäisi maksusta ja sen määrästä. No hevonlautaset, niinhän ne tekee nytkin. Ylen korkeimman päättävän elimen eli Ylen hallintoneuvoston äänestää eduskunta. Eli päädymme samalle höpötehtaalle anyway.
Uskoisin myös että MOT:n käkkäräpään HS:ssä peräänkuuluttamaa työrauhaakin tulisi taloon jos rahat syydettäisiin ”vaivihkaa” Töölöstä Pasilaan, sen sijaan että joka taloudessa näpytellään konkreettisesti TV-maksuja pankkien verkkopalveluissa.
Jos luet tämän herra TV-maksutarkastaja, olet tervetullut kahville. Jos ilmoitat etukäteen tulostasi, niin lupaan hommata Big Brother 24/7 -katseluoikeudet, ja voimme yhdessä seurata tovin miltä näyttää kun Iso Veli valvoo. Pullaa et saa.
Tämä tästä päiväkirjahuoneesta tällä kertaa.
- Monni.
p.s.
Vertailuksi muutaman valtion lupamaksumäärät euroiksi muutettuna:
Albania 5,75 €
Australia 0 €
Etelä-Korea 1,95 €
Ghana 0,29 €
Iran 0 €
Kanada 0 €
Pakistan 2,60 €
Portugali 0 €
Romania 11,80 €
Unkari 0 €
USA 0 €
Elämme armon vuotta 2010 ja TV-maksu on ja nousee koko ajan. Toisinhan meille luvattiin kun digi-TV livahti torpan nurkasta sisään. Tuolloin sanottiin että kun analogisen ja digitaalisen lähetyksen päällekkäisyydet poistuvat, maksu alenee. Joup. Niinhän se juuri ei ole tehnyt. Sontaa suolsivat. Poliitikot.
Kävin, olikohan vuosi 2002, jossain viestintäseminaarissa missä Suvi Linden (e:hen kuuluisi heittomerkki päälle, mutta nyt on heittomerkit loppu - sori Suvi) kertoi digi-TV:stä kuinka se mahdollistaa kaksisuuntaisen kommunikoinnin, ja tämä taas tarkoittaa lupamaksulle parempaa vastinetta. No nyt kun digi on kotona, niin ei ainakaan tuo mun TV ole millässäkään kun höpöttelen ohjelmapalautteet sille. Niinpä olen ottanut selvää mistä kiikastaa, ja tuloksena on että tuleva ohjelmasyöttö vie koko bittikaistan, ja palaavalle liikenteelle ei jää tilaa. Pummi tuli sitten siitäkin teknisestä kaunokuvasta.
Kaikki käy kuin Strömsåssa
Väärinkäsitysten välttämiseksi täytyy heti sanoa, että en ole Yleä vastaan jonka toimintaa rahoitan vuosittain reilulla parilla huntilla. Yksi maksuperusteeni vain poistui jokin aika sitten. Mikael Jungner vaikutti fiksulta ja ajassa olevalta henkilöltä. Oli harmi että pölypäiset päättäjät eivät ymmärtäneet hänen arvoaan. Näin hänessä mahdollisuuksia, että Ylekin siirtäisi kalenterinsa tälle vuosituhannelle. Tästä takapakista huolimatta kannatan kuitenkin edelleen Ylen olemassa oloa, ja sen tehtävää tuottaa ja/tai lähettää kansaa sivistävää ja valtavirrasta poikkeavaakin ohjelmaa.
No nyt lähti lahje hetkeksi kettingin välistä, ja suopeuskohtaus iski. Mutta ei tässä kaikki....
....Paitsi että Herpiö-Närpes -alueelle suunnattua ruotsinkielisen dillerii-dalleraa -ohjelman määrälle en näe mitään perustetta. Wikipedian mukaan Yle FST5 syö Ylen TV-kustannuksista 15 %, vaikka ruotsinkielisiä on Suomessa koko väestöstä vain 5,43 % - ja piru vieköön kun tämäkin tuli otettua selville - ihmiset käyttää vain 0,2 % katseluajasta FST:n parissa. Damer och herrar pitää tietenkin ottaa huomioon, mutta ei muillakaan vähemmistöillä ole kakkupäivä joka päivä. Paljonkohan Suomessa on kuuroja joille edes silloin tällöin viitotut ohjelmat merkkaisi juhlapäivää?
Tässä munaisjäänne, olkaa hyvä ja maksakaa
Miten Ylen kustantaminen voi olla näin vaikeaa? Ei muuta kuin valtion kassasta hillot purkkiin ja purkki Pasilaan. Vaan ei. Nyt pidetään yllä maksuruljanssia jossa pankit nappaavat siivun välistä, ja kaiken huippuna maata kiertää TV-maksutarkastajia. Saakohan ne poloset kätyrit edes työsuhde-etuna ilmaiseksi katsoa TV:tä? Joka tapauksessa tämän kankeampaa ja vanha-aikaisempaa toimintatapaa saa hakea. Ja kansalaisen kotiin tehtävä valvonta itsessään, on jo ruskean maun suuhun tuova ajatus.
Joku valtio budjetin rahoitusta vastustava taho perusteli asiaa puoluettomuudella joka järkkyisi jos eduskunta puoluesidonnaisuuksineen säätäisi maksusta ja sen määrästä. No hevonlautaset, niinhän ne tekee nytkin. Ylen korkeimman päättävän elimen eli Ylen hallintoneuvoston äänestää eduskunta. Eli päädymme samalle höpötehtaalle anyway.
Uskoisin myös että MOT:n käkkäräpään HS:ssä peräänkuuluttamaa työrauhaakin tulisi taloon jos rahat syydettäisiin ”vaivihkaa” Töölöstä Pasilaan, sen sijaan että joka taloudessa näpytellään konkreettisesti TV-maksuja pankkien verkkopalveluissa.
Jos luet tämän herra TV-maksutarkastaja, olet tervetullut kahville. Jos ilmoitat etukäteen tulostasi, niin lupaan hommata Big Brother 24/7 -katseluoikeudet, ja voimme yhdessä seurata tovin miltä näyttää kun Iso Veli valvoo. Pullaa et saa.
Tämä tästä päiväkirjahuoneesta tällä kertaa.
- Monni.
p.s.
Vertailuksi muutaman valtion lupamaksumäärät euroiksi muutettuna:
Albania 5,75 €
Australia 0 €
Etelä-Korea 1,95 €
Ghana 0,29 €
Iran 0 €
Kanada 0 €
Pakistan 2,60 €
Portugali 0 €
Romania 11,80 €
Unkari 0 €
USA 0 €
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Designin puolesta
Olen huolestunut. Mutta nyt minulla on mahdollisuus ulkopuolisena tarkkailijana ottaa kantaa. Kukaan ei voi sanoa että kateuttani kilpailijoita morkkaisin. Ja toisaalta pointti ei ole se kuka on tehnyt mitäkin, vaan miten.
Uudistusviestintä
Yritys tai yhteisö on uudistamassa visuaalista ilmettään. Miten asia pitäisi viestiä että uudistuksen tuomat mahdollisuudet maksimoitaisiin? Huonoista esimerkeistä voivat muut ottaa opiksi.
Tuore Oulu-aihe on jo kaluttu loppuun mutta asian suhteen on löydettävissä linja. Muutamia vuosia sitten Oulu sai uuden logon. Se herätti tunteita joissa päällimmäisenä on jäänyt mieleen se että logon oli suunnitellut opintojaan vielä suorittava henkilö. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Henkilö joutui kuitenkin julkisessa pyörityksessä vastaamaan suunnitteluperustekysymyksiin. Missä oli silloin opiskelijan tutor? Artikkeleissa kuitenkin viitattiin tiettyyn opinahjoon. Ja ne perustelut! Logossa oli napattu värit Oulun vaakunasta joita perusteltiin (ja perustellaan edelleen Oulun kaupungin sivuilla) rohkeiksi ja hopeanharmaa kuvaa Oulun teknologiaa, ja kullankeltainen mm. lämminhenkistä energiaa.
Vaakunoiden värit, muodot ja symbolit ovat tarkalleen määriteltynä globaalissa heraldiikassa ja yht’äkkiä kiveen hakatut säännöt oli muutettuna yhteisön logon värien perusteluiksi. Vaakunoissa värit eivät edusta yksilöllisiä ominaisuuksia. Kaikki olisi ollut siis hyvin, jos linkitys vaakunaan olisi jätetty pois. Se oli epäammattimaista. Missä oli opiskelijan tutor kun olisi pitänyt puolustaa ja perustella? Ja mikä on asiakkaan eli Oulun kaupungin vastuu ostaa veronmaksajan rahoilla ammattilaisen työtä?
Ja edellinen tapaus ei jäänyt ainoaksi tämän työn tilaajan kohdalla. Tuore ulostulo Oulun imagon rakentamisesta oli malliesimerkki miten uudistuksen kanssa ei pitäisi tulla ulos. Työ oli ja on edelleen keskeneräinen. Sen sijaan että suunnitteluryhmä olisi käyttänyt esimerkiksi koeryhmää tutkiakseen reaktioita, kutsuttiin lehdistö koolle ja kuuluteltiin uudistusta. Julkistamisen yhteydessä todettiin myös että tämä voi vielä muuttua, ja se saa sinettinsä vasta tulevissa hyväksymiskokouksissa. Vahinko on jo kuitenkin tapahtunut. Raakiletta testattiin julkisesti, ja todennäköisesti homma jatkuu niin että teki tämä taho mitä tahansa korjausliikkujakin, niin sitä ei Oulussa sulateta. Ja suunnittelijoilla on niskassaan järjetön paine suoriutua ja saada työ finaaliin. Taustoja tietämättä suunnittelupalveluja ostavan tahon eli Oulun kaupungin olisi kuitenkin pitänyt tietää miten toimia.
Viestintäjärjestys
Finnair on tuoreimman kanta-asiakaslehtensä mukaan uudistamassa visuaalista ilmettään. Lehden artikkelissa kerrotaan yrityksen koko designin merkityksestä ja tavoitteista termillä palvelumuotoilu. Logo, palveluasut, lentokoneet, mainonta, palvelutilat – kaikki se mitä asiakas aistii, tulevat uudistumaan tavalla jolla haetaan aineetonta ylellisyyttä. Lehdessä julistetaan että Finnairin pitää yllättää asiakkaansa ja ylittää odotukset. Huh, huh. Jotkut tahot tekevät mojovan tilin uudistustyössä, mutta nyt on jo ladattu avaruussukkulan kokoiset odotukset suunnittelijoita, suunnittelua ja lopputulosta kohtaan. Positiivista artikkelissa oli se että asiasta kerrottiin ensin kanta-asiakkaille ennen laajaa julkistamista. Mutta yksi taho on edellä ennen kanta-asiakkaitakin. Toivon totisesti että aiheesta ja odotuksista on kerrottu Finnairin henkilökunnalle ennen ulostuloa, sillä logon tai minkään muunkaan uudistamisella ei ole merkitystä jos tuote/palvelu ei vastaa lupauksia. Jos henkilökunta ei ole sitoutunut paljon luvattuun uudistumiseen, voidaan projektin päälle vetää henkselit.
Käyttäkää ammattilaisia
Oulun tapausten lisäksi löytyy läjäpäin esimerkkejä harkitsemattomasta yritysviestinnästä. Ja kaikessa siinä korpeaa eniten se että oikeiden ammattilaisten työ vesittyy. Keskeneräisen työn julkinen repostelu saa liikkeelle tahoja kommentteineen, jotka eivät oikeasti tiedä mitä mainostoimisto- ja suunnittelutyö on. Forumit ja palautepalstat täyttyvät riveistä, joissa koko toimiala leimataan huuhaaksi ja toimistot rupelipäiden kusetuskeskittymäksi.
Loppujen lopuksi suunnittelussa on kyseessä raa’asta työstä, tiimityöstä ja suunnittelijan henkilökohtaisista kyvyistä. Arvostan suuresti esimerkiksi logon suunnittelijaa joka pystyy loihtimaan samaa toimeksiantoa koskien kolme täysin toisistaan poikkeavaa ehdotusta, mutta silti kaikissa on idea joka pohjautuu asiakkaan liiketoimintaan tai toimeksiantajan vahvuuksiin. Kyse ei ole pelkästään silmä-käsi -koordinaatiosta vaan saman langan päässä on myös aivot jotka työskentelevät ja imevät ärsykkeitä 24/7.
Vihdoin voin sanoa myös ääneen että unohtakaa ne sukulaisten tekemät nettisivut ja logot. Yes. Kylläpä tuntui hyvältä! Jos olette mainostoimiston kanssa palaverissa ja sanotte että logo on hyvä, sen suunnitteli veljenpoika, kehottaisin kumartumaan ja katsomaan palaveripöydän alle. Voi sanoa että pöydän toisella puolella jalat twistaa ja sätkii aikas lailla, vaikka yläkropat pysyykin kohteliaasti ojennuksissa.
Suunnittelutyöhön on joko kykyjä tai sitten ei ole. Vaikka on koneet ja ohjelmat, niin yhtään visuaalista ilmettä kone ei ole vielä suunnitellut. Koneen käyttäjällä pitää olla näkemys miten suunnittelutyö palvelee asiakasta ja liiketoiminnan kehittämistä, ja miten lopputulos erottuu positiivisesti viestintäviidakossa. Veljenpojan teknisiin valmiuksiin en edes viitsi syvemmin puuttua, mutta älä odota että wordillä tai powerpointilla tehty viritys toistuu painettuna tai nettisivuilla kovinkaan jumalaisena. Kellään ei ole niin hauskaa kuin kilpailijoillasi.
(Hiihaa. Kylläpä oli vapauttava kokemus kirjoittaa tuo ed. kappale. Aurinko alkoi paistamaan vaikka on ilta!)
Sisältö
En kuitenkaan aio pyytää anteeksi intohimoista suhtautumistani aiheeseen. Ja yksi iso asia täytyy vielä samalla vimmalla käsitellä. Sisällön tuotanto.
Oletko miettinyt koskaan millä yleisnimellä kutsutaan ohjelmia joilla pääset tutkailemaan internet-sivustoja? Aivan. Selaimet. Nimi kuvastaa oikein hyvin internetin käyttöä - kotisivuja selaillaan. Niin kuvia kuin tekstejä. Ja tämä puolestaan tarkoittaa että käyttötapa asettaa tiettyjä ehtoja sisällön suhteen. Asian ytimen on tultava esille parissa sekunnissa, ja kuvien ja tekstien pohjimmaisen viestin on palveltava samaa tarkoitusta. Ja tämä tarkoituksen suunnittelua ja toteutusta varten on ammattilaisia – vaikka julkaisujärjestelmät mahdollistavatkin sisällön tuotannon/päivittämisen helposti. Fiilistä, faktaa, maalailua...kirjoittaminen opetetaan peruskoulussa mutta tekstisuunnittelua ei. Omat erilaiset vaatimukset pätevät tietysti kaikissa muissakin välineissä julkaistavissa sisällöissä – myös siinä kannatusilmoituksessa olevan logon + sloganin kohdalla. On harvojen etuoikeus osata tehdä pelkistettyjä ja oivalluttavia iskulauseita. Parhaimmillaan slogan jää elämään vuosiksi kansan suuhun - jopa niille joille markkinointi, mainonta ja mainostoimisto ovat kirosanoja.
Tämä on Monnin vetoomus yrityksille ja
yhteisöille käyttää ammattilaisia ammattimaisesti.
Uudistusviestintä
Yritys tai yhteisö on uudistamassa visuaalista ilmettään. Miten asia pitäisi viestiä että uudistuksen tuomat mahdollisuudet maksimoitaisiin? Huonoista esimerkeistä voivat muut ottaa opiksi.
Tuore Oulu-aihe on jo kaluttu loppuun mutta asian suhteen on löydettävissä linja. Muutamia vuosia sitten Oulu sai uuden logon. Se herätti tunteita joissa päällimmäisenä on jäänyt mieleen se että logon oli suunnitellut opintojaan vielä suorittava henkilö. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Henkilö joutui kuitenkin julkisessa pyörityksessä vastaamaan suunnitteluperustekysymyksiin. Missä oli silloin opiskelijan tutor? Artikkeleissa kuitenkin viitattiin tiettyyn opinahjoon. Ja ne perustelut! Logossa oli napattu värit Oulun vaakunasta joita perusteltiin (ja perustellaan edelleen Oulun kaupungin sivuilla) rohkeiksi ja hopeanharmaa kuvaa Oulun teknologiaa, ja kullankeltainen mm. lämminhenkistä energiaa.
Vaakunoiden värit, muodot ja symbolit ovat tarkalleen määriteltynä globaalissa heraldiikassa ja yht’äkkiä kiveen hakatut säännöt oli muutettuna yhteisön logon värien perusteluiksi. Vaakunoissa värit eivät edusta yksilöllisiä ominaisuuksia. Kaikki olisi ollut siis hyvin, jos linkitys vaakunaan olisi jätetty pois. Se oli epäammattimaista. Missä oli opiskelijan tutor kun olisi pitänyt puolustaa ja perustella? Ja mikä on asiakkaan eli Oulun kaupungin vastuu ostaa veronmaksajan rahoilla ammattilaisen työtä?
Ja edellinen tapaus ei jäänyt ainoaksi tämän työn tilaajan kohdalla. Tuore ulostulo Oulun imagon rakentamisesta oli malliesimerkki miten uudistuksen kanssa ei pitäisi tulla ulos. Työ oli ja on edelleen keskeneräinen. Sen sijaan että suunnitteluryhmä olisi käyttänyt esimerkiksi koeryhmää tutkiakseen reaktioita, kutsuttiin lehdistö koolle ja kuuluteltiin uudistusta. Julkistamisen yhteydessä todettiin myös että tämä voi vielä muuttua, ja se saa sinettinsä vasta tulevissa hyväksymiskokouksissa. Vahinko on jo kuitenkin tapahtunut. Raakiletta testattiin julkisesti, ja todennäköisesti homma jatkuu niin että teki tämä taho mitä tahansa korjausliikkujakin, niin sitä ei Oulussa sulateta. Ja suunnittelijoilla on niskassaan järjetön paine suoriutua ja saada työ finaaliin. Taustoja tietämättä suunnittelupalveluja ostavan tahon eli Oulun kaupungin olisi kuitenkin pitänyt tietää miten toimia.
Viestintäjärjestys
Finnair on tuoreimman kanta-asiakaslehtensä mukaan uudistamassa visuaalista ilmettään. Lehden artikkelissa kerrotaan yrityksen koko designin merkityksestä ja tavoitteista termillä palvelumuotoilu. Logo, palveluasut, lentokoneet, mainonta, palvelutilat – kaikki se mitä asiakas aistii, tulevat uudistumaan tavalla jolla haetaan aineetonta ylellisyyttä. Lehdessä julistetaan että Finnairin pitää yllättää asiakkaansa ja ylittää odotukset. Huh, huh. Jotkut tahot tekevät mojovan tilin uudistustyössä, mutta nyt on jo ladattu avaruussukkulan kokoiset odotukset suunnittelijoita, suunnittelua ja lopputulosta kohtaan. Positiivista artikkelissa oli se että asiasta kerrottiin ensin kanta-asiakkaille ennen laajaa julkistamista. Mutta yksi taho on edellä ennen kanta-asiakkaitakin. Toivon totisesti että aiheesta ja odotuksista on kerrottu Finnairin henkilökunnalle ennen ulostuloa, sillä logon tai minkään muunkaan uudistamisella ei ole merkitystä jos tuote/palvelu ei vastaa lupauksia. Jos henkilökunta ei ole sitoutunut paljon luvattuun uudistumiseen, voidaan projektin päälle vetää henkselit.
Käyttäkää ammattilaisia
Oulun tapausten lisäksi löytyy läjäpäin esimerkkejä harkitsemattomasta yritysviestinnästä. Ja kaikessa siinä korpeaa eniten se että oikeiden ammattilaisten työ vesittyy. Keskeneräisen työn julkinen repostelu saa liikkeelle tahoja kommentteineen, jotka eivät oikeasti tiedä mitä mainostoimisto- ja suunnittelutyö on. Forumit ja palautepalstat täyttyvät riveistä, joissa koko toimiala leimataan huuhaaksi ja toimistot rupelipäiden kusetuskeskittymäksi.
Loppujen lopuksi suunnittelussa on kyseessä raa’asta työstä, tiimityöstä ja suunnittelijan henkilökohtaisista kyvyistä. Arvostan suuresti esimerkiksi logon suunnittelijaa joka pystyy loihtimaan samaa toimeksiantoa koskien kolme täysin toisistaan poikkeavaa ehdotusta, mutta silti kaikissa on idea joka pohjautuu asiakkaan liiketoimintaan tai toimeksiantajan vahvuuksiin. Kyse ei ole pelkästään silmä-käsi -koordinaatiosta vaan saman langan päässä on myös aivot jotka työskentelevät ja imevät ärsykkeitä 24/7.
Vihdoin voin sanoa myös ääneen että unohtakaa ne sukulaisten tekemät nettisivut ja logot. Yes. Kylläpä tuntui hyvältä! Jos olette mainostoimiston kanssa palaverissa ja sanotte että logo on hyvä, sen suunnitteli veljenpoika, kehottaisin kumartumaan ja katsomaan palaveripöydän alle. Voi sanoa että pöydän toisella puolella jalat twistaa ja sätkii aikas lailla, vaikka yläkropat pysyykin kohteliaasti ojennuksissa.
Suunnittelutyöhön on joko kykyjä tai sitten ei ole. Vaikka on koneet ja ohjelmat, niin yhtään visuaalista ilmettä kone ei ole vielä suunnitellut. Koneen käyttäjällä pitää olla näkemys miten suunnittelutyö palvelee asiakasta ja liiketoiminnan kehittämistä, ja miten lopputulos erottuu positiivisesti viestintäviidakossa. Veljenpojan teknisiin valmiuksiin en edes viitsi syvemmin puuttua, mutta älä odota että wordillä tai powerpointilla tehty viritys toistuu painettuna tai nettisivuilla kovinkaan jumalaisena. Kellään ei ole niin hauskaa kuin kilpailijoillasi.
(Hiihaa. Kylläpä oli vapauttava kokemus kirjoittaa tuo ed. kappale. Aurinko alkoi paistamaan vaikka on ilta!)
Sisältö
En kuitenkaan aio pyytää anteeksi intohimoista suhtautumistani aiheeseen. Ja yksi iso asia täytyy vielä samalla vimmalla käsitellä. Sisällön tuotanto.
Oletko miettinyt koskaan millä yleisnimellä kutsutaan ohjelmia joilla pääset tutkailemaan internet-sivustoja? Aivan. Selaimet. Nimi kuvastaa oikein hyvin internetin käyttöä - kotisivuja selaillaan. Niin kuvia kuin tekstejä. Ja tämä puolestaan tarkoittaa että käyttötapa asettaa tiettyjä ehtoja sisällön suhteen. Asian ytimen on tultava esille parissa sekunnissa, ja kuvien ja tekstien pohjimmaisen viestin on palveltava samaa tarkoitusta. Ja tämä tarkoituksen suunnittelua ja toteutusta varten on ammattilaisia – vaikka julkaisujärjestelmät mahdollistavatkin sisällön tuotannon/päivittämisen helposti. Fiilistä, faktaa, maalailua...kirjoittaminen opetetaan peruskoulussa mutta tekstisuunnittelua ei. Omat erilaiset vaatimukset pätevät tietysti kaikissa muissakin välineissä julkaistavissa sisällöissä – myös siinä kannatusilmoituksessa olevan logon + sloganin kohdalla. On harvojen etuoikeus osata tehdä pelkistettyjä ja oivalluttavia iskulauseita. Parhaimmillaan slogan jää elämään vuosiksi kansan suuhun - jopa niille joille markkinointi, mainonta ja mainostoimisto ovat kirosanoja.
Tämä on Monnin vetoomus yrityksille ja
yhteisöille käyttää ammattilaisia ammattimaisesti.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Työnnä positiivisuutes hanuriin.
On 13. päivä, ilma on harmaan masentava kuin tillilihakastike ja ensimmäinen päivä työttömänä takana. Nyt puhun siis kokemuksesta. On oikeus ja velvollisuus on olla angstinen. Ei vaan. Minun KUULUU olla eliintynyt. Jos tää ei oikeesti kiinnosta sua, mitä sä siinä toljaat? Mee vaikka muita askareita varten rasvaamaan kämmenpohjas.
Työvoimapoliittinen lausunto
Työ- ja elinkeinotoimisto, Työkkäri, Työnvälitys, Työnhäivytys, Ihmishukkaamo. Odotustilassa ihmiset istuvat hajasijoitetusti pitkin seiniä koska jokainen pelkää omaa syrjäytymishajua. Yksi puhuu puhelimeen ja kertoo poskiontelontulehduksesta, ja siitä kuinka kissanruoka loppui aamulla kesken. Mene ulos puhumaan, ei kiinnosta pätkääkään. Mutta anna se jonotusnumero ennen poistumistasi.
Ja sitten on ne noitaloitsujen latojat palvelemassa. Oltasko samaa rotua edes hetki. Mutta ei. Puheesta ei ymmärrä mitään. Virkavallan käyttäjät tuuttaavat termejä joista aiemmin tämän ruletin välttäneellä ei ole hajuakaan.
Työvoimapoliittinen lausunto. Se on yhtä kuin yksi sana: TYÖTÖN. Miten tuon sanan kirjoittamiseen ja toimittamiseen voi mennä viikko. En äsken kellottanut montako sekuntia kahdella sormella meni aikaa, koska en mittaa enää aikaani sekunneilla. Yhden ja saman päivän aikana tuo sana kuitenkin tuohon yläpuolelle valmistui.
Ja ne loputtomat liitteet. Ensin en ollut olemassakaan koko putiikin mielestä, ja kohta olen niin paljon elossa että papereita ja liitteitä saa kuskata kuin posti karhuja. Tähän ei auta muuta kuin musa. Tässä teille liite: http://www.youtube.com/watch?v=mHdHu5FZTJU
Katu-uskottavuus
Ainoa kannuste nykyisessä yhteiskunnallisessa asemassa on tavoite olla katu-uskottava. Iho on helppo saada kukkimaan Pirkka-suklaalla. Rillien nurkat voi koristaa laastarin suikaleella, ikään kuin olisivat näkimien koossa pitävä voima. Reikäsiä farkkuja löytyy ja tennissukkia myös. Remonttivarusteena käytetty ruutupaita kruunaa kokonaisuuden. Myös musikkimieltymyksiä pitää ruuvata kantaa ottaviin ja mahdollisimman paljon v-sanoja sisältäviin biiseihin. Jos ei näillä virityksillä löydy kavereita kadulta, niin johan on kumma. Se on vaan näin: http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Ihmisoikeudet
Facebookissa näkee kuinka jotkut haluavat ilmaista Foursquare-palvelulla missä menevät. Sehän ei ole uusi palvelu, sillä Iso Veli on toteuttanut manuaalisesti tätä jos vuosikymmenten ajan. Byrokratian nimissä se on tottakai vaivalloisempi versio. Omat lihat ja luut pitää roudata valvojan silmien eteen “että tässä mää nyt oon”.
Tälläinen valvonta on ihmisoikeuksien rikkomista. Ja kaiken lisäksi rajojen ulkopuolella ei voi ulkoilla kuin 6 päivää vuodessa. Muuten tulee penaltia. Tullin jälkeen kun ei ole työmarkkinoiden käytettävissä. Jos tietäisin kuka on Suomen Työministeri(*, lähettäisin kirjeen ja kertoisin että maiden rajat on nykyisin vain byrokraatteja varten.
Tässä byromaaneille vastineeksi Työvoimapoliittinen runo:
Loikka bisnekseen ei onnistu kun kengät ovat ilman nyöriä.
Rattaillakin voisi mennä mutta kun tahtoo paska rattaassa pyöriä.
Ennen ojennus, antaminen ja hymyily oli trendi,
mutta nyt kulmikas virkanaama on ainoa frendi.
Myiskö metsää, maata, tonttia - vai tienaisko lottomalla.
Ai niin, unohdin että maata on, mutta sitä on vain kynnen alla.
Olkaa ja eläkää, mutta älkää vaan nauttiko.
Toteaa Monni.
*) Syrjäytymisen alkeet, osa 1: vaikka seuraat aikaa ja polittistakin elämää, osoita passiivisuutta vähät välittämällä herrojen nimistä.
Työvoimapoliittinen lausunto
Työ- ja elinkeinotoimisto, Työkkäri, Työnvälitys, Työnhäivytys, Ihmishukkaamo. Odotustilassa ihmiset istuvat hajasijoitetusti pitkin seiniä koska jokainen pelkää omaa syrjäytymishajua. Yksi puhuu puhelimeen ja kertoo poskiontelontulehduksesta, ja siitä kuinka kissanruoka loppui aamulla kesken. Mene ulos puhumaan, ei kiinnosta pätkääkään. Mutta anna se jonotusnumero ennen poistumistasi.
Ja sitten on ne noitaloitsujen latojat palvelemassa. Oltasko samaa rotua edes hetki. Mutta ei. Puheesta ei ymmärrä mitään. Virkavallan käyttäjät tuuttaavat termejä joista aiemmin tämän ruletin välttäneellä ei ole hajuakaan.
Työvoimapoliittinen lausunto. Se on yhtä kuin yksi sana: TYÖTÖN. Miten tuon sanan kirjoittamiseen ja toimittamiseen voi mennä viikko. En äsken kellottanut montako sekuntia kahdella sormella meni aikaa, koska en mittaa enää aikaani sekunneilla. Yhden ja saman päivän aikana tuo sana kuitenkin tuohon yläpuolelle valmistui.
Ja ne loputtomat liitteet. Ensin en ollut olemassakaan koko putiikin mielestä, ja kohta olen niin paljon elossa että papereita ja liitteitä saa kuskata kuin posti karhuja. Tähän ei auta muuta kuin musa. Tässä teille liite: http://www.youtube.com/watch?v=mHdHu5FZTJU
Katu-uskottavuus
Ainoa kannuste nykyisessä yhteiskunnallisessa asemassa on tavoite olla katu-uskottava. Iho on helppo saada kukkimaan Pirkka-suklaalla. Rillien nurkat voi koristaa laastarin suikaleella, ikään kuin olisivat näkimien koossa pitävä voima. Reikäsiä farkkuja löytyy ja tennissukkia myös. Remonttivarusteena käytetty ruutupaita kruunaa kokonaisuuden. Myös musikkimieltymyksiä pitää ruuvata kantaa ottaviin ja mahdollisimman paljon v-sanoja sisältäviin biiseihin. Jos ei näillä virityksillä löydy kavereita kadulta, niin johan on kumma. Se on vaan näin: http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Ihmisoikeudet
Facebookissa näkee kuinka jotkut haluavat ilmaista Foursquare-palvelulla missä menevät. Sehän ei ole uusi palvelu, sillä Iso Veli on toteuttanut manuaalisesti tätä jos vuosikymmenten ajan. Byrokratian nimissä se on tottakai vaivalloisempi versio. Omat lihat ja luut pitää roudata valvojan silmien eteen “että tässä mää nyt oon”.
Tälläinen valvonta on ihmisoikeuksien rikkomista. Ja kaiken lisäksi rajojen ulkopuolella ei voi ulkoilla kuin 6 päivää vuodessa. Muuten tulee penaltia. Tullin jälkeen kun ei ole työmarkkinoiden käytettävissä. Jos tietäisin kuka on Suomen Työministeri(*, lähettäisin kirjeen ja kertoisin että maiden rajat on nykyisin vain byrokraatteja varten.
Tässä byromaaneille vastineeksi Työvoimapoliittinen runo:
Loikka bisnekseen ei onnistu kun kengät ovat ilman nyöriä.
Rattaillakin voisi mennä mutta kun tahtoo paska rattaassa pyöriä.
Ennen ojennus, antaminen ja hymyily oli trendi,
mutta nyt kulmikas virkanaama on ainoa frendi.
Myiskö metsää, maata, tonttia - vai tienaisko lottomalla.
Ai niin, unohdin että maata on, mutta sitä on vain kynnen alla.
Olkaa ja eläkää, mutta älkää vaan nauttiko.
Toteaa Monni.
*) Syrjäytymisen alkeet, osa 1: vaikka seuraat aikaa ja polittistakin elämää, osoita passiivisuutta vähät välittämällä herrojen nimistä.
torstai 9. syyskuuta 2010
Kierrätystä!
Ale, ale, ale, alejandro – kierrätystä soon sekin kun radio tuuttaa vaan jotain alennusmyyntigaggaa kerta toisensa jälkeen. Mutta oikeasti kierrätys on arvokas asia jota ei pidä halveksuman, ja jokainen uusi idea on tervetullut.
Lahkeet
On olemassa katkolahjehousuja – minullakin on yhdet. Olen käsittänyt että housut on poikkaistavissa kun lahkeet on tärvätyt. Eli pitäisi heittää osa housuista roskiin. Eettinen minä ei hyväksy tätä. Ja eihän kaupoissakaan myydä vaihtolahkeita. Tästä päästäänkin varsinaiseen Nobel-ajatukseen. Kaikki kotiemme Saksikäsi-Edwardit ja kaavoihin kangistumattomat vaatesuunnittelijat: jokaisella on kotona housuja joita ei käytä tai niissä on listo alkanut kiiltämään pitkän käytön seurauksena – nyt aletaan saksimaan virkaheitoista housuista lahkeita yläosaltaan moitteettomiin housuihin!
Niksi Pirkkojen kierrätykseen
Vaikka en kuulu Plussa-klubiin, jostakin syystä Pirkkaa tunkee luukusta. Ja siinä sivussa katalogia, lehdykkää ja läpykkää. Silmäilen tottakai kaikki läpi, muutoinhan ne olisi turhaan tehty ja vaivalla minulle kannettu. Mutta olisiko niillä muuta käyttöä, kuin roudata sormet mustina paperikeräykseen? Olisi.
Puolassa, Ylivieskassa ja Sodankylässä jääkiekkoilevat juniorit kärvistelevät maalivahdin varusteiden puutteessa.
Niinpä. Laita sankkoon vettä ja upota sinne läjä Pirkkoja. Kun lehdet ovat vesittyneet läpisaakka, ujutat lehdet pahasti ruttaamatta sukkahousuihin. Ota kuitenkin sukkahousut ensin päältä pois. Lehtiä per jalka tulee kaksi päällekkäin korkeussuunnassa ja lehtiseinämälle pitäisi saada vahvuutta pari tuumaa. Parhaan tuloksen saat jos käytettävissä on 30-40 denierin ja madame-mallin kahden takasauman sukkahousut.
Muotoile sukkahousuissa olevista lehdistä levymäinen installaatio ja laita koko komeus pakkaseen. Seuraavana päivänä otat sukkahousut lehtineen ulos pakastimesta ja poistat kylkeen jäätyneen kalapuikkopaketin. Sitä ei tarvita Puolassakaan. Sinulla on käsissäsi jääkiekkomaalivahdin polvisuojat eli -patjat. Viimeistele suojat saksimalla ylimääräiset sukkahousun osat pois, ja tarvittaessa voit sahalla muotoilla myös paketista ulkonevan Kesäspeciaalin liiteosan pois. Jos tekemäsi maalivahdin suoja on menossa tietylle henkilölle, jonka tiedät torjuvan vanhalla v-tyylillä, saksi vain sukkahousujen jalkaterän osat pois. Yläosa haarakiiloineen voi silloin jättää varusteisiin. Pehmoajatteleva Nuori Suomi kiittää. Puolalaisista puhumattakaan.
Kaksilahkeisen kierrätys
Väsynyttä. Innostumatonta. Väljähtänyttä. Ei hyvä kummallekaan. Ja naapurissa sama homma. Ei tarvitse olla Platon tai Homer että huomaa naapureiden asioiden tolan. Ja naapurissa sama viisauden taso. Ei muuta kuin naapurikokous koolle ja rohkeaa kierrätyskommunikointia aidan yli. Lapsia, koiria tai taloa ei välttämättä tarvitse kierrättää, mutta senkin voi tehdä jos talosta on paljon velkaa ja lapset eivät ole tuoneet yhtään kiitettävää kotiin. Koirathan karkailevat kuitenkin, joten niiden suhteen kierrätyksestä ei tarvitse erikseen sopia. Tämä on kierrätystä jaloimmillaan, säästöä juristikuluissa - ja mikä tärkeintä ihmispolon kärvistelyn välttöä.
Lisää kierrätysideoita kaivataan edelleen. Älä pihtaa edes käytettyjen ajatusten levittämisessä vaan kommentoi jos päässäsi on ajatus lahkeiden tai muun tavaran uusiokäytöstä.
Vaatii Monni.
Lahkeet
On olemassa katkolahjehousuja – minullakin on yhdet. Olen käsittänyt että housut on poikkaistavissa kun lahkeet on tärvätyt. Eli pitäisi heittää osa housuista roskiin. Eettinen minä ei hyväksy tätä. Ja eihän kaupoissakaan myydä vaihtolahkeita. Tästä päästäänkin varsinaiseen Nobel-ajatukseen. Kaikki kotiemme Saksikäsi-Edwardit ja kaavoihin kangistumattomat vaatesuunnittelijat: jokaisella on kotona housuja joita ei käytä tai niissä on listo alkanut kiiltämään pitkän käytön seurauksena – nyt aletaan saksimaan virkaheitoista housuista lahkeita yläosaltaan moitteettomiin housuihin!
Niksi Pirkkojen kierrätykseen
Vaikka en kuulu Plussa-klubiin, jostakin syystä Pirkkaa tunkee luukusta. Ja siinä sivussa katalogia, lehdykkää ja läpykkää. Silmäilen tottakai kaikki läpi, muutoinhan ne olisi turhaan tehty ja vaivalla minulle kannettu. Mutta olisiko niillä muuta käyttöä, kuin roudata sormet mustina paperikeräykseen? Olisi.
Puolassa, Ylivieskassa ja Sodankylässä jääkiekkoilevat juniorit kärvistelevät maalivahdin varusteiden puutteessa.
Niinpä. Laita sankkoon vettä ja upota sinne läjä Pirkkoja. Kun lehdet ovat vesittyneet läpisaakka, ujutat lehdet pahasti ruttaamatta sukkahousuihin. Ota kuitenkin sukkahousut ensin päältä pois. Lehtiä per jalka tulee kaksi päällekkäin korkeussuunnassa ja lehtiseinämälle pitäisi saada vahvuutta pari tuumaa. Parhaan tuloksen saat jos käytettävissä on 30-40 denierin ja madame-mallin kahden takasauman sukkahousut.
Muotoile sukkahousuissa olevista lehdistä levymäinen installaatio ja laita koko komeus pakkaseen. Seuraavana päivänä otat sukkahousut lehtineen ulos pakastimesta ja poistat kylkeen jäätyneen kalapuikkopaketin. Sitä ei tarvita Puolassakaan. Sinulla on käsissäsi jääkiekkomaalivahdin polvisuojat eli -patjat. Viimeistele suojat saksimalla ylimääräiset sukkahousun osat pois, ja tarvittaessa voit sahalla muotoilla myös paketista ulkonevan Kesäspeciaalin liiteosan pois. Jos tekemäsi maalivahdin suoja on menossa tietylle henkilölle, jonka tiedät torjuvan vanhalla v-tyylillä, saksi vain sukkahousujen jalkaterän osat pois. Yläosa haarakiiloineen voi silloin jättää varusteisiin. Pehmoajatteleva Nuori Suomi kiittää. Puolalaisista puhumattakaan.
Kaksilahkeisen kierrätys
Väsynyttä. Innostumatonta. Väljähtänyttä. Ei hyvä kummallekaan. Ja naapurissa sama homma. Ei tarvitse olla Platon tai Homer että huomaa naapureiden asioiden tolan. Ja naapurissa sama viisauden taso. Ei muuta kuin naapurikokous koolle ja rohkeaa kierrätyskommunikointia aidan yli. Lapsia, koiria tai taloa ei välttämättä tarvitse kierrättää, mutta senkin voi tehdä jos talosta on paljon velkaa ja lapset eivät ole tuoneet yhtään kiitettävää kotiin. Koirathan karkailevat kuitenkin, joten niiden suhteen kierrätyksestä ei tarvitse erikseen sopia. Tämä on kierrätystä jaloimmillaan, säästöä juristikuluissa - ja mikä tärkeintä ihmispolon kärvistelyn välttöä.
Lisää kierrätysideoita kaivataan edelleen. Älä pihtaa edes käytettyjen ajatusten levittämisessä vaan kommentoi jos päässäsi on ajatus lahkeiden tai muun tavaran uusiokäytöstä.
Vaatii Monni.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Oululaisuus
Yhden hengen Oulu-brändityöryhmä kokoontui eilen heti Ketosen&Myllyrinteen jälkeen. Tässä väliraportti.
Raskaana
Oulussa on heinäkuun 31. tekemieni laskelmien mukaan ihmisiä 139 881 kpl. Jos nyt olisi 1.1.2013 meitä olisi 183 601, koska Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii haluaa meiksi. Kun tuo synnytysaika on todellisuutta, isompi luku tulee olemaan paljon isompi koska Ouluun liittyvissä kunnissa on erittäin paljon maailmankatsomukseltaan 12-18 -lapsisia perheitä.
Maailman vähäväkisin metropoli
Julkisuudessa Oulua on väitetty jopa metropoliksi, mutta sitä se ei ole. Sen pystyy toteamaan tomaattitestillä. Kun Tokiossa Hachikon patsaan tietämillä heittää tomaatin, se osuu työhönsä ja tuhlaamiseen sitoutuneeseen karaokehaihin. Kun Helsingin Rautatieasemalla heittää tomaatin väkijoukkoon, se osuu työttömään datanomiin. Kun Oulun Rotuaarilla sinkoaa tomaatin ilmaan, se lätsähtää kadulle osumatta kehenkään. Paitsi kesäisin feissariin. Mutta niillä onkin suojaliivit.
Hevonen on häst, jäärä on jäst
Oululaiset lämpenevät sisään, eikä uusia ihmisiä ja ajatuksia mielellään kohdata - ainakaan isoina kerta-annoksina. Kohtaamisen karttaminen on viety niin pitkälle että keskustan kadutkin ovat yksisuuntaisia. Ulkokuntalaisella on vain kaksi tapaa saada oululainen juttelemaan spontaanisti: tulipalon keräämän yleisötöllistelyn aikana, ja tietysti näkärälasin ääressä. Ruotsinkielisiä Oulussa on onneksi vain 316 kpl, mutta vaikeneminen voi silti tapahtua kahdella kielellä.
Kansainvälinen
Oulussakin on Korkeasaari mutta siellä on vain kaksi tenniskenttää, ja loputon määrä pusikkoa sekä maisematienä toimiva pyörätie. Tätä pyörätietä käyttää Nallikariin tuulta pitämään tulleet 38 norjalaista turistia heinäkuun puolessa välissä.
Umpimielistä imagoaan korjatakseeen Oulun keuhkot ovat nimeltään Hupisaaret. Siellä pitää lystiä kesäisin hidastetusti hyttysiä huitova ryhmä. Hiljaisen ryhmän on kasannut yliopistossa opiskeleva ulkopaikkakuntalainen, joka on kaupunkiin tullessaan tuonut mukanaan Taiji-kirjan.
Kymmenen passin maa
Oululainen omistaa vähintään kymmenen passia. Yksi on kansallisuuden ja henkilöllisyyden todistamista varten matkoilla, joille työnantaja oululaisen pakottaa. Muut passit ovat käytössä kolmessa eri pizzeriassa/kebappiossa, yhdessä parturissa, kahdessa lounaspaikassa, kahdessa leffavuokraamossa sekä yhdessä autopesulassa. Niinpä oululainen palkkapäivä on kun pizza- ja videopassi täyttyvät samaan aikaan, ja ilmaiseksi koetut viihdykkeet naulaavat perheen olohuoneen lattialle syömään pizzaa ja katsomaan Tom Cruisen lennokasta juoksua elokuvassa Mission: Impossible. Parturipassin täyttymistä yritetään tähdätä uuden vuoden juhliin, jolloin on mahdollisuus että Kärppä-pipon voi joutua riisumaan päästä Maamme-laulun ajaksi.
Pitkämielisyyttä
Oululaiset ovat myös sinnikkäitä. Kaupungin keskustan alle suunniteltua parkkitilaa varten tehtiin porauksia ja tutkimuksia kymmenen vuoden ajan, jonka jälkeen huomattiin että keskustan talojen jo olemassa olevat kellaritilat tekisivät parkkipaikasta sokkeloisen, ja siellä ei voisi kuin polkupyörällä pujotella. Kävelykadunkin perustamisesta on jo 23 vuotta, mutta edelleen autoliikenteen äänet täyttävät kävelykadun äänimaailman. Ellei romanialaisen sätkynukketaiteilijan ämyreistä tulvi Rock Around The Clock sotkemaan kuskien tuottamaa sinfoniaa.
Sinnikkyyden huippuna on uuden vuoden siirto. Jos vuoden vaihteen ilotulitus on päätetty pitää, se pidetään. Vaikka sitten tammikuussa kiinalaisen uuden vuoden aikoihin – kuten viime vuonna tapahtui. Myrskyn aiheuttaman uuden ajankohdan aikaan paikalla oli neljä ihmistä (Onneksi kuitenkin Pekingin revontulia tutkimaan tullut delegaatio).
Hyviä ihmisiä
Ulkopaikkakuntalaiset luonnehtivat oululaisia - joskus, ei aina - negatiivisiksi ihmisiksi, mutta se on pahansuopien ihmisten väite. Emme koskaan sanoisi pahaa sanaa kenestäkään päin naamaa. Tuemme taloudellisesti erilaisia keräyksiäkin, jos niihin liittyy oman lapsen taksvärkkitoiminta. Naapuriakin autamme poismuuttotalkoissa. Emme ole pahoja ihmisiä. Ollenkaan paljon.
Raportoi Monni
ja toivottaa kaikille kohtalotovereilleen hyvää maanantaita.
Raskaana
Oulussa on heinäkuun 31. tekemieni laskelmien mukaan ihmisiä 139 881 kpl. Jos nyt olisi 1.1.2013 meitä olisi 183 601, koska Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii haluaa meiksi. Kun tuo synnytysaika on todellisuutta, isompi luku tulee olemaan paljon isompi koska Ouluun liittyvissä kunnissa on erittäin paljon maailmankatsomukseltaan 12-18 -lapsisia perheitä.
Maailman vähäväkisin metropoli
Julkisuudessa Oulua on väitetty jopa metropoliksi, mutta sitä se ei ole. Sen pystyy toteamaan tomaattitestillä. Kun Tokiossa Hachikon patsaan tietämillä heittää tomaatin, se osuu työhönsä ja tuhlaamiseen sitoutuneeseen karaokehaihin. Kun Helsingin Rautatieasemalla heittää tomaatin väkijoukkoon, se osuu työttömään datanomiin. Kun Oulun Rotuaarilla sinkoaa tomaatin ilmaan, se lätsähtää kadulle osumatta kehenkään. Paitsi kesäisin feissariin. Mutta niillä onkin suojaliivit.
Hevonen on häst, jäärä on jäst
Oululaiset lämpenevät sisään, eikä uusia ihmisiä ja ajatuksia mielellään kohdata - ainakaan isoina kerta-annoksina. Kohtaamisen karttaminen on viety niin pitkälle että keskustan kadutkin ovat yksisuuntaisia. Ulkokuntalaisella on vain kaksi tapaa saada oululainen juttelemaan spontaanisti: tulipalon keräämän yleisötöllistelyn aikana, ja tietysti näkärälasin ääressä. Ruotsinkielisiä Oulussa on onneksi vain 316 kpl, mutta vaikeneminen voi silti tapahtua kahdella kielellä.
Kansainvälinen
Oulussakin on Korkeasaari mutta siellä on vain kaksi tenniskenttää, ja loputon määrä pusikkoa sekä maisematienä toimiva pyörätie. Tätä pyörätietä käyttää Nallikariin tuulta pitämään tulleet 38 norjalaista turistia heinäkuun puolessa välissä.
Umpimielistä imagoaan korjatakseeen Oulun keuhkot ovat nimeltään Hupisaaret. Siellä pitää lystiä kesäisin hidastetusti hyttysiä huitova ryhmä. Hiljaisen ryhmän on kasannut yliopistossa opiskeleva ulkopaikkakuntalainen, joka on kaupunkiin tullessaan tuonut mukanaan Taiji-kirjan.
Kymmenen passin maa
Oululainen omistaa vähintään kymmenen passia. Yksi on kansallisuuden ja henkilöllisyyden todistamista varten matkoilla, joille työnantaja oululaisen pakottaa. Muut passit ovat käytössä kolmessa eri pizzeriassa/kebappiossa, yhdessä parturissa, kahdessa lounaspaikassa, kahdessa leffavuokraamossa sekä yhdessä autopesulassa. Niinpä oululainen palkkapäivä on kun pizza- ja videopassi täyttyvät samaan aikaan, ja ilmaiseksi koetut viihdykkeet naulaavat perheen olohuoneen lattialle syömään pizzaa ja katsomaan Tom Cruisen lennokasta juoksua elokuvassa Mission: Impossible. Parturipassin täyttymistä yritetään tähdätä uuden vuoden juhliin, jolloin on mahdollisuus että Kärppä-pipon voi joutua riisumaan päästä Maamme-laulun ajaksi.
Pitkämielisyyttä
Oululaiset ovat myös sinnikkäitä. Kaupungin keskustan alle suunniteltua parkkitilaa varten tehtiin porauksia ja tutkimuksia kymmenen vuoden ajan, jonka jälkeen huomattiin että keskustan talojen jo olemassa olevat kellaritilat tekisivät parkkipaikasta sokkeloisen, ja siellä ei voisi kuin polkupyörällä pujotella. Kävelykadunkin perustamisesta on jo 23 vuotta, mutta edelleen autoliikenteen äänet täyttävät kävelykadun äänimaailman. Ellei romanialaisen sätkynukketaiteilijan ämyreistä tulvi Rock Around The Clock sotkemaan kuskien tuottamaa sinfoniaa.
Sinnikkyyden huippuna on uuden vuoden siirto. Jos vuoden vaihteen ilotulitus on päätetty pitää, se pidetään. Vaikka sitten tammikuussa kiinalaisen uuden vuoden aikoihin – kuten viime vuonna tapahtui. Myrskyn aiheuttaman uuden ajankohdan aikaan paikalla oli neljä ihmistä (Onneksi kuitenkin Pekingin revontulia tutkimaan tullut delegaatio).
Hyviä ihmisiä
Ulkopaikkakuntalaiset luonnehtivat oululaisia - joskus, ei aina - negatiivisiksi ihmisiksi, mutta se on pahansuopien ihmisten väite. Emme koskaan sanoisi pahaa sanaa kenestäkään päin naamaa. Tuemme taloudellisesti erilaisia keräyksiäkin, jos niihin liittyy oman lapsen taksvärkkitoiminta. Naapuriakin autamme poismuuttotalkoissa. Emme ole pahoja ihmisiä. Ollenkaan paljon.
Raportoi Monni
ja toivottaa kaikille kohtalotovereilleen hyvää maanantaita.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Puhtaustuo...tuo...tuo tuote
Vaatteet tuoksuvat hyvältä, kainalo Pariisilta ja hymykin loistaa kuin pihatonttu-Tom Cruisella. Vaan onpa siihen nähty vaivaakin ja ostamisen arpaonnea.
Hammastahnat
Mahtavaa! Löysin hammastahnan mikä tuntuu hyvältä. Se ei vastaa hiekkapapereiden luokituksessa P40:tä tai siitä karkeampaa. Se toimii ja suu huokuu raikkautta. Menen kauppaan kun vanha tuubi on mankeloitu loppuun. Olen löytänyt oman merkin ja laadun.
Jumalan pyssyt! Hyllymetreittäin tuubeja eri nimillä. Miten löydän sen oman hyväksi havaitun hammastahnan ja voisin osoittaa merkkiuskollisuutta tahnan valmistajalle. En mitenkään. En hoksannut ottaa kännykkäkameralla kuvaa vanhasta tuubista. Merkki oli Pepsodent....hmm. Complete, Xperience, X-fresh, White, Nutri, 2-teho.... Kautta vuotavien ikenien. En muista tarkkaa merkkiä. Se oli pystytuubi. Ei läpikuultava putkilo. Otan muistikuvan perusteella tuubin ostoskoriin. Ja väärinhän se meni. Illalla testaan, ja hammasharjan välityksellä työnnän suuhuni Flubber – ihmeellisen mönjän. Ekalla huuhtelulla tahnakeskonen huuhteloituu klönttinä viemäristä jätevedenpuhdistamon riesaksi. Alaleegot huutavat vielä puhdistusta mutta ne kohtaavat vain harjan ja veden.
Herra Pepsodent. Äkkilaskelmalla eri laatuja on 19 kpl. Jos vajavaisuuttani en olisi muistanut merkkiä vaan vaihtoehtoina olisi ollut Colgatea, Elmexiä yms. olisi vaihtoehtojen määrä kasvanut potenssiin.
Please. Voisitteko karsia tuotteiden määrää radikaalisti. Tai ainakin tehdä tuoteperheistä visuaalisesti tunnistettavia. Eihän kukaan usko että eri laatujen välillä on NIIN paljon eroa. Me kuluttajat emme ole tyhmiä. Kiitos.
Vaatteiden pesuaine
Puh. 01080 2151
”Omo-info. Miten voin palvella?”
”Peseekö Omo veren pois?” (Älkää kysykö miksi kysyin tätä.)
”Kyllä vaan. Omo Colorissa on hiukkasrakenne joka hyökkää rasvan, öljyn, veren, ruohon ja jäätelön kimppuun.”
”Kiitos.”
Vaikka kyseessä ei ollutkaan rasvamontussa aloitettua ja ruohotasanteelle jatkuva verinen paini joka olisi aiheuttanut multisotkun byxoreihin, olen tyytyväinen.
Menen markettiin. Naturals – hmm... olenhan mää sielultani jonkun verran natura, mutta Omo-info sano muuta. Sensitive – vaikuttaa hellävaraiselta ja joskus on käynyt että pesukone on tärvännyt retongit. White – no tätä ei ainakaan. Mun t-paidatkin on pääsääntöisesti mustia. Pikkujätti – no mikäs tämä sitten on? Comfort – no prkl, eikö se Sensitive olisi riittänyt? Okei, se sano Color. Oliko se sitten Pikkujätti Color, Sensitive Color... Seuraako Omo Pepsodentiä? 19 eri laatua! Otan pelkän Colorin ja laitan betonimyllyn lailla jauhavan pesukoneen töihin. Sensitive, my ass Dödöt
Ensinnäkin. Käytän vain deostickiä koska pelkään että spray tuhoaa sen ilmakerroksen missä kaikki minut maailmalle vievät lentokoneet lentää. En halua sfääreissä Old Spice -käryä sieraimiini kesken instant-lounaan. Piste.
Toiseksi. Käytän vain Calvin Kleinin dödöjä koska ne säilyttävät viimeiseen nokareeseen tuoksunsa. Kleinin vaatteita en sen sijaan käytä koska Brooke Shields näytteli elokuvassa ”Sininen Laguuni”. Ja Brooke oli Kleinin farkkuilmiön henkilöitymä.
Ostan ihmepuikkoni pääsääntöisesti lentokenttien Taxfreestä. Vaan mikä siinä on, että deostickit ovat lähinnä pohjoismaalainen ilmiö. Heathrow tarjoaa vain spräyta, Münchenin lentokentän sticki-tarjonta kalpenee M&M-makeistarjonnan rinnalla. Jos jälkeeni jättämä hajuvana olisi lentokentistä kiinni, holvaisin Johnny Walkeria kainaloon pienessä olutkekkulissa. Labelia ja tummuusastetta kyllä riittää, mutta ei yksinkertaista hajustepuikkoa. Green world – wannabe-hippien utopistista vouhotusta?
Astianpesuaine
No menköön nyt sitten astioiden hoitokin kun vauhtiin päästiin. On se kuitenkin tärkeää, että kun tarjoat lounaan kotonasi että lautaselle ennen pesua liimautuneesta kärpäsestä ei ole raajakaan tallella. Fairy -uusi koostumus. No helevetti, mikä siinä vanhassa oli vikana? Sillä vanhalla on tehty hohtavan kirkasta jo mummovainaan ajoista saakka. Konehan se pesee, mutta ainahan tarvitaan käsintiskiainettakin kotona. Ensin pakkausmuoto muuttui vanhasta uskollisesta Fairystä. Sen jälkeen koko. Usko säilyi silti. Mutta mikä se uusi koostumus on?
Fairyn konetiskiainetabletit ovat ihan ehdottomia. Lisäksi visuaalisuuden jumalille kiitos että ilme täsmää vanhan pesuainepullon kanssa. Ei tarvitse arpoa kaupan hyllyllä onko nyt samasta merkistä kyse. Powerdrops - vastaus puhtauden jumalilta siivon elämän helpoille ratkaisuille. Turha lienee mainita että se on lisäksi All in one! Siinä kirkastuu opiskeluaikoina pizzan ohessa saadut kylkiäislasitkin läpikuultaviksi.
Onnea puhtauteen
toivoo Monni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)