maanantai 31. tammikuuta 2011

Julkimon B-puoli: huonoimmat biisit TOP 5

Nyt olisi etsinnässä huonoin biisi ever. Ja mikä b-apaja onkaan mirkkujarkkotyrkkyjulkkis!
Tosi-TV, julkinen salarakkaus, ehdokkuus kansanedustajaksi tai pahimmassa tapauksessa levytys. Siinä uraohjausta, jonka tuloksena on usein niin huonoa että se on hubaa. Alla oleva teksti sisältää roisia kuvaa ja voi vahingoittaa herkimpiä.



Janos Valmunen
Whaaad! Tämä tapaus taisi jäädä marginaaliin, mutta fakta on että heppu pokkasi Ponnahdus pinnalle -laulukisan voiton 90-luvun alussa. Kisa tosin oli turkulaisten keksintö, mutta voitto kuin voitto. Biisi oli nimeltään Bussipysäkillä. Koska kyseessä on jo edesmennyt henkilö, joten analyysit sikseen ja nautitaan Janoksen perinnöstä. Huonohan se on, mutta ehdottomasti viihdettä.



Teuvo Loman
Teukka ansaitsee ilman muuta paikkansa huonojen listalla. Helsinki City Boy -video on jotain planeettamme ulkopuolelta. Alfa Romeo, Impetus-tukipöksyiset tanssipojat, Teuvon niittytuulen lehäyttelemät hiukset (tosin studio-olosuhteissa).... Wham on ihan paperia!



Martina ja Marika
Hui hai. Salarakas oon -biisi on helmi! Ja varsinkin tämä Youtube-versio missä Salkkareiden Seppo on liimattu mukaan kuviin. Martinahan on päättänyt jatkaa uraansa laulajana, ja mikäs siinä. CV vaatii vain vähän korjauslakkaa.



Johanna Tukiainen
Tämän listan uskottavuus romahtaisi ilman Tuksua. Samalla käytän tilaisuuden hyväksi ylistää myös Seiskaa, joka on ansiokkaasti tukenut jo vuosien ajan viikottaista myötähäpeäannoksen lataamista silmiemme eteen. Kiitos Seiska!
Tuksulla voi olla mies hukassa ja susi tuli Lööppijulkkis-biisistäkin, mutta vistoa hauskaa riittää.




Jari Isometsä
Nyt ollaan suomalaisuuden alkulähteillä. ”Karpaasi nostaa maansa kultaan, kunniaan....”, nii no...se siitä ja jugurtin alkuperästä. Tuulipuku ja nokialaiset lantsarit ovat kuitenkin niin aitoa asiaa, että tämän videon ja biisin mollaaminen olisi kansalaisrikkomus.



Bubbling under
Listan TOP-5:een on tyrkyllä tietysti Matti Nykänen, mutta Matti on instituutio jonka sijoittaminen mihin tahansa listalle on tarkka paikka.
Valtakunnan virallinen lonely rider Timo T.A. Mikkonen  ansaitsee vähintään maininnan, samoin kuin Esa Saarinen, mutta heidän kohdallaan annan henkilökohtaiselle makutajulle vielä aikaa kehittyä.

Ehdotuksia listalle saa antaa. Kukaan ei ole siihen liian huono.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Voihan PR, moraali ja tulikettukin vielä.

Meitä ei vittuakaan kiinnosta mitä ajattelette sivustamme? Vaihdammeko kaikki elokuvat vain Vip jäsenille? Pyydämmekö Vip rahasta 20euroa millä te voitte mennä itse ostamaan elokuvat.

Laiton.
Sattumoisin törmäsin tapaukseen fin-tv.com. Se tarjoaa sivustollaan katsottavaksi ilmaiseksi elokuvia. Viranomaisten mielestä tapauksella ei ole puhtaat jauhot pussissaan:
”Musiikki- ja elokuvayhtiöitä Suomessa edustavan Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) toiminnanjohtaja Antti Kotilainen sanoo, ettei Fin-tv.comilla ole oikeuksia elokuvien esittämiseen.” (Tietokone.fi/12.4.2010 )
Samoin fin-tv.com on kopioinut elokuvien yhteyteen luvatta elokuva-arvosteluja Leffatykki.com-sivustolta.


PR
Aihetta tutkaillessani sain kuitenkin suurta viihdettä ilman että sorruin katsomaan laittomasti välitettyjä elokuvia: luin sivuston Artikkelit-osiota – josta esimerkkinä tämän jutun ingressi.
Ingressin huomioiden sivuston loogisuuden ja PR-toiminnan mittana voidaan pitää ylläpidon muistutusta  alatyylin käytöstä:

Teidän kannaltanne tärkeää :  Kirosanat & leffoihin turhia kommentteja kannattaisi välttää, koska pahimmassa tapauksessa mm. Minä joka tarkistelen päivittäin pariin otteeseen teidän kommentteja poistan tai editoin kommenttejanne mutta aina silloin tällöin löydän vakavempia kommentteja silloin vaarana on accountin poisto tai ip-bannit.

Noniin tässä nyt taas seurattu kommentteja ja huomattu 12v pikku paskiaisten "lagaa vittu pätkii paskaa" huutoja.



Voihan tulikettu! Respect?
Olkoon vaikka sitten laiton, jonkun on sivustoa ylläpidettävä. Kuinka moni on vuorotta valmis latkimaan cokista ja tappelemaan servereiden sekä valittavien käyttäjien kanssa? Ei oo helppoo!

Jos haluat katsoo hyvin elokuvia lopeta INTERNET EXPLORE
Google Chrome +
Tulikettu ( Firefox) Toimivat parhaiten. =)

Te idiootit huijaatte toisianne sanomalla ettei meidän vip toimi, koska olette itse niin persaukisia pellejä eikä teillä ole varaa, taikka alitajunnassa on vikaa ettekä ymmärrä laittaa sähköpostilla viestiä meille. TEIDÄN KÄSISSÄNNE ON MAAILMAN KATTAVIN ELOKUVAVALIKKO

Me teemme pitkiä päiviä teidän takianne, turkissa (1) nimeltä mainitsematon heppu painaa 15tuntia päivässä hommaa (admin) käyttäjänimellä, mutta ei ole silti meidän sivun hostaaja. Oikeasti vähän respectii? :)



Kansojen välinen ystävyys.

Olisi kovin mustavalkoista yleistää kansojen ominaisuuksia vain yhden aktin perusteella.  Sen sijaan sivuston kommunikoinnin tyyli ja laillisuus eivät anna kuin yhden mahdollisen johtopäätöksen toiminnasta: pysy kaukana tästä sivustosta. Paitsi tietenkin Artikkelit-osiosta, mikä on suurta viihdettä. En ole koskaan käynyt Turkissa, mutta nyt haluan sinne.

Tiedote: Olen nähnyt, että toiset sivustot kirjoittavat pahaa meistä ja tulevat haukkumaan sivustollemme, esimerkki jonkun haukkumisesta: vitun turkkilainen muslimi, mene kotimaahasi ja vitun paska laatu fin-tv:n leffoissa. Haluan kertoa teille sen, että en ole tälläkään hetkellä Suomessa vaan Turkissa. Voin kertoa myös sen, että vihaan rasistisia ihmisiä ja olen nähnyt kun suomalaisia vierailee Turkissa, he sanovat, että Turkki on upea paikka ja kebab on parasta ruokaa, mutta kun he tulevat takaisin Suomeen, he sanovat että vitut Turkista, vitun turkkilainen kebabbi :) 


Moraali.
Totta hevossa internetissäkin on yrittäjiä laidasta laitaan. Pahimmat kuitenkin karsiutuvat pois jos niiden elinehto eli me kuluttajat teemme johtopäätökset. Tai sama ilmaistuna fin-tv.comin lailla: Jos joku pelle katsoo elokuvia lakipykälien tuolta puolen, on turha itkeä oman työjobin ja luovutettujen hikipisarien takaisinperään.

Tämä sivu on täyttänyt jo ensimmäisen vuosin ja yritämme tarjoo parhaamme mitä pystymme ja sen takia aina yritämme korjata ja kuulimme että  jotkut elokuvat eivät toimivat sen takia yritämme korjaa niitä ja niitä on vaikee korjata kaks henkilöö joten se kestää  eli emme pysty vastaa teidän elokuva pyyntöihin




Kursivoidut tekstit ovat lainauksia fin-tv.com-sivuston Artikkelit-osiosta sellaisenaan, vaikka kielikorvasi kehottaisikin epäilemään lainausten kokonaisuutta.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Ruotsalaisuus: Ulf – keltaisen talon asukas

Ajelu Ruotsin Karungissa pisti ajattelemaan. Missä kohtaa konduktööri on leimannut lipun, joka on vienyt ihmiselon väärille raiteille? Ei kait kukaan tahallaan tahi järjissään maalaa taloaan keltaiseksi. Ei edes ruotsalainen. Vaikkakin väärän raiteen vaunussa on näemmä Karungin perusteella ollut tungosta.
Nyt on maalattava totuus ruotsalaisuudesta.


Koordinaatiokyky
Liikkeiden säätely ja reagointinopeus ei sinällään liity mitenkään talon väriin, mutta taustoittaa ruotsalaista mielenliikkua.
Ainoa tuntemani elossa oleva ruotsalainen viritteli lapsille trampoliiniä. Se oli tietysti lapsille jännä juttu, mutta en uskonut että se olisi sitä myös 30+ -vuotiaalle miehelle. Ja ennen kaikkea miehelle, joka omien sanojensa mukaan oli menettänyt koordinaatiokyvyn TV-sarja Dynastian katkeamattoman maratonesityksen aikana. Itse tosin uskon että mies oli pituuskasvun lisäksi jäänyt ilman tätä kykyä jo lähtötelineissä. Keskushermoston antamat käskyt reagoida, olivat turhia kuin olisi koittanut saada keilapallon pysymään herneen päällä.

Holtiton ruotsalainen
Trampoliini valmistui ja ruotsalainen pongahti koehyppimään laitosta. Valitettavasti jouduin todistamaan tätä näytöstä, joka pyörii päässäni edelleen filmin lailla. Puoltoistametrinen pötkö pomppii hallitsemattomasti ja sätkii lyhyillä jaloillaan tasapainoaan hakien. Ja se ilme. Vaikka suusta kuuluikin ”Uih, uih”, niin silmät kiiluivat innosta. Itse pelkäsin tuttavani puolesta, että trampoliini ampuu pötkön taivaalle, ja uhri mätkähtää tontille kuin lesepussi ostoskärryn pohjalle. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, koska aurinko laski ja leikki oli lopetettava. Ja ruotsalainen oli kuin olisi laskenut tynnyrillä Niagaran. Oli se jännää. Kuin talon maalaaminen radikaalisti keltaiseksi.

Purenta
Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden eron konkretisoi kaupan leipähylly. Ruisleipä on symboli Härmästä. Ai sitä tunnetta kun lähiöstä pääsee metsään, ja miehisesti veistämään puukolla ruislimpun viipaletta. Fiilistä voi simuloida Suomi-lähiöaikoina ostamalla kovettunutta varrasleipää ja haastamalla hampaat töihin. Voitko kuvitella jyrsiväsi kovettunutta ruisleipää vaaleankeltaisessa talossa? Et voi.
Ruotsalainen leipähyllyn tarjonta on sen sijaan kuin sana ilman konsonantteja. Pehmeää mutusteltavaa joka on maustettu kaiken lisäksi sokerilla. Eikä Tonacatecutli (asteekkien ruoan jumala) todellakaan heitä innosta volttia kun leipä sisältää yllätyksiä nimeltään rusinat. Ruotsalaisessa leivässä ei ole mitään haastetta, mutta posket kesken käyneellä mössöllä saa kyllä leviämään.
Käpylintu
Länsinaapurimme ei sitä ehkä itse huomaa, mutta jälkimmäinen tulos vielä korostaa ruotsalaisille niin yleistä ylipurentaa. Joka (ylipurenta) toisaalta voi  olla selitys pehmoleipäilylle, kun hampaat menee ristiin kuin käpylinnulla nokka. Voitko kuvitella ruotsalaisen murustelemassa pullamaista leipää vaaleankeltaisessa talossa? Helpostikin.

 






Mellakka

Mukahauskan valmistelu
Mellan ölille en näe mitään oikeutusta olla olemassa. Humalaa siitä ei saa, ja kuka nyt pelkkään janoonsa litkii määrättömiä määriä lientä.  Sekundäärinen aihe juoda, eli makukaan ei puolusta mellan ölin käyttämiä hyllyneliöitä. Mutta ruotsalainen silti ostaa mellakkaa. Ihan tosi. Itse näin tänään. Ylpeyttäni en tietenkään yrittänyt kysellä syytä moiseen, mutta epäilen tekeillä olevan mukahauskan ruotsalaisillan.



Totuus
Tästä päästäänkin totuuteen – ja mikäpä suomalaisittain sen sopivampi silta kuin alkoholi. Avainmäärite on muka. Ruotsalainen on kuin mellan öl. Mukahauska joka syö mukaleipää, pitää mukamukavaa lasten härvelillä ja mukapäihtyy mellan ölillä. Ei ole siis ihme jos talo on värjätty mukavärillä.

Muita kansoja tai kansanosia käsitteleviä juttuja tässä blogissa:
Oululaisuus
Japanilaiset
Irlantilaiset
Islantilaisista
Pariisilaiset

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Pariisilaisetko ynseitä?

Ranskalaisista on mielikuva kopeana kansana, joka suhtautuu omaan kieleensä ja perinteeseensä kuin vanhempi omaan lapseensa: naapurilla on kakarat, omat ovat enkelin perikuvia.  Tuhti yleistys vaati tutkimusta jonka oheistuotteena syntyi lentoyhtiön syltyn siivilöintikin.

Rahtiliike airBaltic
Pari viikkoa ennen h-hetkeä netistä ostettu paketti sisälsi lennot (Oulu-Pariisi-Oulu) ja hotellimajoituksen. Lentoyhtiön nimellä ei niinkään ollut väliä, vaan netin matkapalveluja tarjoavien kokonaisuus ratkaisi -  ja ennen kaikkea hotellin ominaisuuksista sijainti. Tripadvisor.com käyttäjäarvosteluineen toimi jälleen hyvänä opastajana majapaikkaa valittaessa.
AirBAltic on yhtiö jonka tehtävänä on kuskata ihmisiä ja tavaraa paikasta toiseen – ei muuta. Ruumaan menevistä matkalaukuista veloitetaan erikseen ja käsimatkatavaroistakin jos paino ylittää 8  kg:n. Ruumaan menevän laukun lisäksi mukanaan saa kuljettaa käsissään yhden pakaasin per matkustaja.
Yhden kokemuksen perusteella voisin sanoa, että jos airBaltic on vain 50-100 euroa edullisempi kuin muu lentoyhtiö, niin valinta osuu muualle. Matkatavara per suunta maksaa vähimmillään 20 euroa, ja jos jokin menee solmuun matkateossa, on turha haaveilla ihmisrahtiyhtiöltä palvelua. Tässä tapauksessa mennen-tullen myöhässä olleiden lentojen lisäksi matkalaukku katosi palatessa, ja yhtiöllä ei ollut omia tai partneriyhtiöiden tyyppejä lentokentällä selvittämässä tilannetta. Sama jatkui seuraavana päivänä jolloin yritin puhelimitse tavoittaa jonkun elävän henkilön. Finavian kautta sain puhelinnumeron johon soitin pyydettyyn aikaan useita kertoja, mutta kukaan ei vastannut -  paitsi automaatti joka väitti että kaikki palvelijat ovat varattuja, vaikka varatun merkkiääntä ei puhelimesta kuulunutkaan ennen robotin ilmoitusta. Muissa netistä bongatuissa numeroissa soitto meni suoraan robotin syliin. AirBalticin ulkoistettu kuljetusfirma toi laukun kahden päivän päästä.
Toinen kummastusta herättävä asia on vaihteleva toimintatapa matkalaukkumaksun maksamisessa. Oulun kentällä maksu suoritettiin check-in -tiskillä, mutta Charles de Gaullella maksu piti suorittaa erilliseen kioskiin. Ja sehän on ihan ok, mutta kukaan siitä ei vain ollut ilmoittanut. Check-in -tiskille kolmen vartin jonotus, ja matkustaja saa tietää että maksu pitää suorittaa muualle ennen kuin saa lippuläpykät kouraan. Johan siinä kerettiinkin ihmetellä jonottaessa, miksi edellä olevat matkustajat säntäilevät jonosta muualle ja palaavat takaisin tovin kuluttua.
Matkustaja on vain välttämätön paha -tyyppinen konsepti sai loppuniitin airBalticin sivujen kautta lähettämieni kysymysten vastauksissa: kutakin osa-aluetta koskeneita kysymyksiä pyydettiin lähettämään eri sähköpostiosoitteisiin.
Se kitisemisestä. Siirrytään mukavampiin aiheisiin.

Pieni mutta mukava hotelli

Aston Hotel Paris on pieni 34 huoneen hotelli kävelymatkan päässä kaikista Pariisin päänähtävyyksistä. Ja huonoa keliä ajatellen matkaa lähimmälle metroasemalle on n. sata metriä. Huoneet ovat pieniä, kuten käsitykseni mukaan useimmissa Pariisin keskivertohotelleissa. Ja hissi! Tappituntumalla pönöttäen lattianeliöistä säästyy tilaa yhden matkalaukun verran. Eli jos on useampi laukku, ne täytyy latoa päällekkäin. Pieniä tiloja kohtaan ei ole fobioita, ja hotellin palvelu kompensoi muut negatiiviset ajatukset hotlasta. Miellyttävä henkilökunta auttoi kun oli järkättävää tai kysyttävää, ja mielikuva arroganteista ranskalaisista sai ensimmäisen läimäyksen poskelle.
Itselle muistiin merkittäväksi ja muille tiedoksi latelen asian joka koskee pistorasioita. Useasta lähteestä sai lukea että meikäpistokkeet sopii ranskalaisten kanssa yhteen. Nihilistänä en uskonut tähän liittoon, vaan otin adapterin mukaan - ja se kannatti.

Syömää, juomaa
Ravintoloiden, kahvioiden ja baarien kohdalla on suuri vaara yleistämiseen. Paikkoja missä kyselyaukkoon voi ujuttaa tavaraa on todella paljon. Tämä tutkimus perustuu n. 20 paikan läpikäyntiin. Voisi sanoa että vain yhdessä ruokaravintolassa mielikuva ranskalaisesta ynseydestä täsmäsi. Enkun kielistä ruokalistaa ei ollut, ja pelkkä kyselykin näytti aiheuttavan juntin leiman otsaan. Tosin paikan nettisivut (http://www.vaudevilleparis.com/) tarjoavat menun myös Englanniksi. Mutta tässäkään tapauksessa livekopeus ei ollut pois tarjoilijoiden ammattimaisuudesta tai viimeisen Pariisi-illan makunautinnoista.
Restaurant Chartier
Pariisilaisen tuttavuuden kautta pompsahti käyntilistalle ruokapaikka jota voin varauksetta suositella. Chartier (http://www.restaurant-chartier.com/www/visit/filsdesans.php) on paikka johon aina jonoja – paitsi jos äkkää mennä juuri ennen klo 22. Reilun rempseä fiilis paikassa on erityisen hyvä – kiitos tarjoilijoiden jotka höpöttävät sitä sun tätä, samalla kun kirjoittavat ja laskevat tilausten nimet ja summat pöytäliinaan. Ohi kulkiessaan henkilökunta heittelee irtokommentteja. Ja kaikki tämä tulee luonnostaan ilman väkinäisyyden häivääkään. Koska paikan reilu meininki tuli jo syönnin aikana selväksi, kuului jotenkin asiaan se että tarjoilija tuuletti ja kuulutti isoon ääneen kun sai illan viimeisiltä asiakkailta (eli meiltä) rahasuorituksen. Hetken päästä tarjoilijamme liittyi muiden kolleegoidensa sekaan vapaina oleville salin tuoleille laskemaan illan rahasaldoa!
Hintataso Chartierissä on jopa edullinen, ja ruoan maun suhteenkaan ei ole valittamista. Erittäin miellyttävä kokemus.

Les Deux Magots ja sen talviterassi.
 Kahvia, teetä, olutta, viiniä ja pientä purtavaa varten eniten tarjontaa löytyy Latinalaiskortteleista ja Saint-Germainin alueelta. Eli Pariisin vasemmalta rannalta. Käydyistä paikoista kaksi nousi yli muiden: Le Frégate (http://www.lafregateparis.com) ja Café de Flore (http://www.cafedeflore.fr/). Ensimmäinen lämpimän patterin ja näköalojen vuoksi. Ikkunapaikalta voi seurata katuvilinän lisäksi Seinen liikennettä, ja vastarantaa koristaa Louvre.
Café de Flore edustaa puolestaan kuuluisaa kahvilakategoriaa. Paikka nostetaan oppaissa tavan takaa esille, mutta sen sijaan että kiinnostaisi ketkä penkkejä on kuluttanut, voi Floressa seurata palvelualan ehdottomien ammattilaisten työtä. Tarjoilijat juoksevat tuli hännyksissä, mutta homma on hallussa kuin olisit ainoa asiakas. Ovella voi olla jonoa mutta se liikkuu, ja paikan henkilökunta napsii jonosta vapautuvien paikkojen määrän mukaan sopivia joukkioita istumaan – ei siis välttämättä tulojärjestyksessä. Ulkona ei tarvitse kärvistellä, vaan jonotus tapahtuu lämmitetyllä terassilla. Kahviloiden nettisivut antavat hieman väärän kuvan paikkojen luonteesta. Esim. vaatetuksen suhteen ei tarvitse skitsoilla, ja juhlalliseltakin tuntuvat rakennukset ovat aikakaudelta jolloin arvostettiin muuta kuin harmaata betonia ja kulmaviivainta.
Tilanne: mielikuva ynseydestä vs. todellisuus 0-2.

Liikenteessä

Avenue des Champs-Élysées
Kun kaupungissa on reilu 2 miljoonaa asukasta ja suur-Pariisin alueella yhteensä reilu 12 miljoonaa, on sanomattakin selvää että yksin ei Pariisissa tarvitse liikkua koskaan. Lukuihin voi vielä lisätä maailman suositumman turistikaupungin vuosittaisen populan, 14 miljoonaa äimistelijää. Käytännön tutkimustuloksena nämä luvut johtavat siihen, että kaupungilla kulkijat huolehtivat vain itsestään ja omasta etenemisestään. Parin päivän aistimisen jälkeen testasin parin korttelin matkalla pariisilaisen kävelijän väistörefleksejä. Ja niitä ei ole. Jos kävelylinjat kohtaavat, niin kolinaahan siitä tulee. Teiden ylityksessä ei ole ongelmaa autojen kanssa, kun seuraa alkuasukkaiden menoa. Skootterit ovat luku sinänsä, ja niiden tööttiä ja vauhtia ei kannata väheksyä.
Vaikka ekalla metroreissulla tulikin tuntemattomalta paikallisapua, Pariisilaisten näkökulmasta tilanne pahenee: 1-2.

Ratkaiseva yleiskuva
Kaikkiaan Pariisista jäi positiivinen kuva, ja yleisvire kaupungissa on myönteinen. Mukaan mahtuu kaiken sortin kulkijaa, mutta yhtenä isona turistirysänäkin Pariisista voi löytää sille ominaisia yksityiskohtia. Eri alueiden eri luonne tarjoaa paikkoja, joita ei oppaissa mainita. Näistä Latinalaiskorttelit, Saint-Germainin alue sekä Marais tulevat ensimmäisenä käydyistä mieleen, missä on toisistaan poikkeavaa luonnetta, ja niissä kulkemalla voi bongata mitä erilaisimpia asioita ja tapahtumia. Massapaikkojen kohdalla meno on ennakko-odotusten kaltaista – tosin opasteiden suhteen ranskiksilla olisi vielä opeteltavaa. Pariisista jäi hampaan koloon - mutta vain halu palata takaisin.
Lopullinen tuomio kääntyi lopulta ranskalaisten voittoon 1-3.

Valokuvauksen ohessa otettu muutama videopätkä reissulta: http://www.youtube.com/user/FiMikko