maanantai 2. tammikuuta 2012

Barcelona – tepastelua ja tapastelua.

Barcelona – tepastelua ja tapastelua.

Edellinen joulu meni Pariisissa. Nyt jouluhösäyksen pakopaikkana oli Barcelona. Edellisen syyn lisäksi matkakohteen yleinen tutkailu ja ruoka ovat supersyitä laahata luunsa Suomi-loskan keskeltä pois. Matkaraportti sisältää asiattoman sidekickin.

Barcelona jouluna.
Joulukuun lopussa Barcelonan keli hellii Härmästä katsottuna lähes kesäisillä keleillä. Päivällä lämpölukemat kipuavat terassikelpoisiksi 15-18 plusasteen tietämille. Ja ainakin tällä kertaa arska paistoi pilvettömältä taivaalta joka päivä (24.-29.12.). Illalla oli syytä kaivaa raappahousua ylle ja palttoota torson peitoksi, lämpöjen laskiessa 10 asteen alle.

Vajaan 2 miljoonaan asukkaan kaupunki ei kuole joulunakaan. Tai noh, kylähän hiljenee, mutta yksin ei tarvitse kulkea, vaan populaa on juuri sopivasti liikkeellä jotta palvelut pysyvät auki, mutta ryysistä ei ole. Joulun aika on siis oiva hetki turistirysien tutkailuille. Suht’ kompaktina kaupunkina explooraus onnistuu tervejalkaisella kävellen.

Hotelli.
Praktik Ramblan sisäänkäynti.

Hotellin valinta on usein loputtoman skitsoilun paikka. Mitä palveluita majapaikalta haluaa? Onko niistä valmis maksamaan extraa? Jälleen kerran http://www.tripadvisor.com/ auttoi, ja sen kautta myös syntyi tilaus verkon välityksellä. Tälläkin retkellä hotellin sijainti suhteessa hintaan oli ratkaiseva tekijä. Lisäksi lisäjuonteet, kuten hotellin omaperäisyys eli ketjuttomuus oli plussaa. Kohteeksi valikoitui Hotel Praktik Rambla (http://www.hotelpraktikrambla.com/) . Matkaa Barcelonan keskustaksi miellettyyn La Ramblalle on pari korttelia, lentokenttäbussin stopille samaiset pari korttelia, syömäpaikkoja ympärillä yllin kyllin. Näiden asioiden toteaminen ennakkoon onnistuu tietysti verkossa, ja esim. iPadiin ladattavalla Cool Cities/Barcelona –appsilla.


Syönti on syy.
Unohdetaan normituristirysien läpikäynti, sillä niihin jokainen haluava osuu. Keskitytään ruokaan. Ja tässä tapauksessa tapaksiin. Ja täydellisen tapaksen metsästykseen. Tehtävä ei ole helppo, koska tapas-baareja on Barcelonassa kymmeniä ellei satoja. Tavoitteena oli löytää paikka, jossa myös paikallisetkin käyvät, eli tuolloin hinta-laatu -suhde on todennäköisesti kohdallaan ja palvelu toimii.
Aamulla klo 4 alkaneen zombimatkan jälkeen oli tarkoitus pujahtaa hotellissa lyhyesti, ja etsiä läheltä ruokapaikka ennen huokaisua hotellissa.

Säkällä kohdalle sattui heti reissun paras ruokapaikka La Tramoia (http://latramoia.com/) . Sitähän ei tietenkään vielä tuossa vaiheessa tiedetty, mutta paikka miellytti ja erityisesti sen palvelu sekä paikan fiilis. Ekalla kerralla paella-kasa katosi nälän ja ilon kautta suomalaisella mättömeiningillä.

Myöhemmin matkan aikana nettitutkailu tuotti varman tapauksen, Ciudad Condal –ravintolan. Nimen paikka on saanut vanhasta Barcelonan kutsumanimestä. Kuinka ollakaan paikka sijaitsi korttelin päässä hotellista, vastapäätä La Tramoiaa. Verkossa kehuttiin varauksetta paikkaa, ja sen suosiota. Pari visiittiyritystä jäi jonon olemassaolon toteamiseen. Niinpä lomailijan vapaudella oikea syöntiaika oli valittava ryysisten väliin ilta kuuden jälkeen. Ruoka ei pettänyt, mutta pohjalla ollut noin 10 paikan läpikäynti, ja varsinkin kokemus reissun ekan ravintolan palvelusta, eivät kuitenkaan ylistyksestä huolimatta nostaneet paikkaa Top 1:ksi. La Tramoia piti pintansa loppuun saakka. Eron teki henkilökunnan meininki asiakkaita ja toisiaan kohtaan. Hyvän työfiiliksen aistii.

Niin La Tramoia kuin Ciudad Condal ovat ensisijaisesti tapas-paikkoja, ja molemmissa on hyvä valikoima valita naposteltavaa.
Makkaratapaksia tarjoilutiskillä.
Selvennykseksi muutama huomio tapas-politiikasta. Tapas tarkoittaa yksittäisiä makupaloja, kuten simpukoita, friteerattuja juustoja, makkaroita jne. Tapaksia tilatessa kootaan itselle sopiva combo erilaisia tapaksia. Ja kun valitsee yksittäisen tapaksen, sisältää valinta puolenkymmentä suupalaa valittua lajia.
Menuissa mainitaan myös ”Montaditos”, ja se tarkoittaa hammastikulla leipäpalan päälle kasattua annospalaa.
Eli tapaksia on seivästetty paahdetun leivän katteeksi isommaksi kokonaisuudeksi.
Tapas-paikat tarjoavat myös settejä, jotka

Montadito.
sisältävät useita tapaksia tai montaditoja. Tämä helpottaa valintaa, mutta kokemuksen kartuttua yksittäiset valinnat rulettaa. Tapasten hinnat ovat n. 1,50 € -2,00 € ja montaditot 3-4 €:n tietämillä.
  
Summaus.
Barcelona on arkkitehtuurin, jalkapallon ja ruoan kaupunki. Arkkitehtuurin aseman jotenkin ymmärtää, mutta jalkapallo ansaitsee erityishuomion, sillä FC Barcelona näkyy ja kuuluu - jopa sarjatauon aikana. Seuralla on oma TV-kanavakin BarcaTV, joka suoltaa Messiä ja Messin maaleja 24/7. Jalkapallo ei kuulu suosikkilajeihin, mutta ajattelin miltä tuntuisi maata helsinkiläisessä hotellissa, ja katsoa Kärppä-kannattajana JokeriTV:tä. Ei hyvältä, vaan erittäin pahalta.

Tapas-setti.


















Sidekick.
Enpä malta olla vielä loppuun kuvailematta AirBalticin lentoa ja sen välilaskua Turkuun. Ensinnäkään missään ei mainittu että lento tekee välilaskun. Itse sen tiesin kokemuksesta ja menolennosta. Mutta entä ulkomaan elävät. Niinpä.
Lisäksi välilasku oli hieman kuoppainen, ja koko laskun ajan samalla penkkirivillä  käytävän toisella puolen ulkomaalainen mies oksensi AirBalticin pussukkaan vatsalaukun sisältöään. Miehen habitus oli kuin äijä söisi aamupalaksi rynnäkkökivääreitä, ja se puklaus ei vaan kuulunut kuvaan. Niinpä kehittelin päässäni lukemieni kirjojen ja katselemieni leffojen ruokkimana rikollisdraaman.
Äijällä oli selkeästi pahat mielessä. Ennen lentoa syöty kasapanos oksennetaan pussiin, ja viedään välilaskun aikana lentokoneen vessaan, ja koko laitos on pian tuhannen päreinä. Ja niin kävikin – siihen oksapussin vessavientiin saakka. Kun äijä palasi paikalleen, ajattelin että kyseessä onkin itsemurhatehtävä. Hiki helmeili pommin oksentaneen miehen otsalla, ja omakin olo alkoi ontumaan. Siinä sitten odottelin kohtaloani, ja huomasin että edessä istuneet tod.näk. kanadalaispariskunta palasi paikalleen, todeten että Turku ei ollutkaan Oulu. Lopulta muutama normaalisti onnellinen pääsi Turusta pois, ja kone pääsi lähtemään kohti Oulua.
Parin laskeutumisyrityksen jälkeenkin kone oli vielä yhtenä kappaleena. Pommimies hieroi tuskassa otsaansa ja tavattoman suuria korviaan. Olen varma, että kuulin jopa omiin korviini hänen korvistaan ilmapainemuutoksen aiheuttamia paukahduksia. Isot korvat – isot loksahdukset. Olin hiljaa mutta tyytyväinen pahan miehen tuskasta, kun lentokone veteli Oulunsalossa ylös-alas.
Viimein tuli aika jättää lentokone. Nousin ylös jakkaraltani, ja osoitin pahikselle vapaata tietä nousta ja lähteä, mutta hän vastasikin kohteliaasti samalla mitalla.  Suvaitsevana oululaisena ajattelin, että ehkä hän syökin aamupalaksi vain nallipyssyjä.