Artjärvellä paistoi aurinko, sää hieman tuulinen ja lämpöä + 20°C, mutta Artjärven kunnanvaltuutetulla oli paha olo. Samaan aikaan toisaalla...
Iranilainen hamppukravatti
Abdolmalek Rigin oli ollut rentoutumassa Dubaissa. Takana oli piinaavia aikoja vaativien tehtävien parissa. Tarkoitus oli jatkaa Kirgisiaan Dubaista. Matkan teeman mukaisesti Abdolmalek oli satsannut mukavuuteen, ja varannut paikan lentokoneen bisnesluokasta. Lentoemojen tarjoilluista houkutuksista Abdolmalek tarttui vain ruokaan. Vakaumuksensa mukaisesti alkoholi ei kuulunut nautintoihin. Lento sujui hyvin. Yllätys odotti kuitenkin kesken lennon. Abdolmalekin viereen istuutui epäilyttävä henkilö. Salainen poliisi. Abdolmalek pidätettiin syytettynä murhista ja väkivallan teoista. Sunnijohtaja Abdolmalek Rigin hirtetään lähiomaisten todistaessa tapahtumaa 20.6. 2010.
Savolainen nyplää
Anton (Antti) luki Soisalon Sanomia. Oli aamu joka enteili lämmintä kesäpäivää. Antonin vaimo, Liisa valmisteli keittoa savuluista. Sunnuntaisin Soisalon Sanomissa oli erityisen laaja osio kesätapahtumille. Tällä kertaa sunnuntaisen kirpputorin lisäksi oli tarjolla Nypläystöiden näyttely Jatan aitassa. Anton tiesi, että Liisaa houkuttaisi näyttely.
- Ossoo ne savolaesettii nyplätä, rikkoo Anton asunnon hiljaisuuden.
Liisa ei vastaa mitään. Anton kuitenkin kääntää pöydällä aukinaisen lehden valmiiksi Liisan aina käyttämän kettiötuolin kohdalle. Pääsymaksu on 2 €/hlö, mutta Liisa poikkeaa näyttelyssä 20.6.2010.
Mayday, mayday
Casa C212 -lentokone nousi lievään vastatuuleen Kamerunin pääkaupungista Yaoundesta. Keli oli hyvä. Australialaisen Sundance Resource -kaivosyhtiön hallitus oli tutustumassa yhtiön projekteihin Afrikassa. Koneessa tunnelma oli asiallinen ja rauhallinen: kaikki liiketoimet sujuivat hyvin Kamerunissa - vaikeasta byrokratiasta huolimatta. Kongon valtaukset pitäisi vielä tarkistaa. Kone kuitenkin katosi lennonjohdon tutkasta. 11 ihmistä kuoli 20.6.2010.
Huikopalaa
Sampalla oli jalassaan reisitaskuhousut. Ne olivat kätevät, koska erilaista tavaraa pystyi kuljettamaan paljon mukanaan. Nyt taskut olivat kuitenkin tarkoituksella tyhjät, sillä niihin oli tarkoitus hakea täytettä, jolla koko yön kestäneen juhlinnan aiheuttama suolasen nälkä karkotettaisiin. Kotona oli makkaraa, ja Samppa lupasi noukkasta ne juhlapaikalle, kaverinsa Villen kämpille. Makkarat olivat ainoa vaihtoehto, koska oli sunnuntaiaamu kello 7, ja mikään ostopaikka ei olisi auki. Samppa lähti kävelemään. Paluumatkalla hän huomasi, ettei tallaaminen oikein enää maistu. Lisäksi kaksi makkarapakettia hölskyi ärsyttävästi reisitaskuissa. Kuin tilauksesta 20-vuotias huomasi tuntemattoman talon pihalla päältä ajettavan ruohonleikkurin. Samppa hyppäsi masiinan päälle, ja jatkoi matkaansa leikkurilla. Mutta joku oli huomannut tapauksen. Samppa puhalsi 1,9 promillea 20.6.2010.
Vain yksi tarkoitus
Miehet tunnettiin omien joukossa koodinimillä Puuma ja Haukka. Heillä oli tehtävä, jossa ajoitus oli kaikki kaikessa. Hikoilevat kädet puristivat auton ohjauspyörää, niin Nissanissa kuin Toyotassa. Sunnuntai oli normaalin vilkasliikenteinen Irakin pääkaupungissa – ja se vaikeutti Puuman ja Haukan tehtävää. Ajoituksen onnistumista helpotti kuitenkin molempien korvissa olevat GSM-puhelimien napit, joista kuuluivat Johtajan komennot molemmille sotureille. Miesten autot saavuttivat pankin edustan: 10...5....4....3....2....1. Samanaikaiset itsemurhapommit surmasivat Bagdadissa 26 ihmistä 20.6.2010.
Paha olo
Artjärven kunnanvaltuutetun kädet tärisivät. Oli tullut syötyä ja vähän juotuakin. Silti vapinareaktio oli yllätys, sillä hän ei ollut ensimmäistä kertaa edustusmatkalla. Kunnanvaltuutettu kysyi kuskilta onko taksissa ilmastointia. Se helpottaisi kesäpäivän lämmittämässä autossa hikoilevan valtuutetun elämää. Taksi oli kuitenkin vaatimattomasti varustettu, eikä helpotusta siltä suunnalta ollut luvassa. Valtuutettu aukaisi ikkunan siinä toivossa, että ilmavirta löysäisi piinaa. Ikkunasta kuitenkin tulvahti taksin ohittamasta navetasta lannan haju. Se oli liikaa. Valtuutetun maha kääntyi ympäri 20.6.2010.
Edellä kuvatut tapahtumat perustuvat tositapahtumiin. Tietolähteenä on käytetty Iltasanomien uutisarkistoa sekä Soisalon tapahtumakalenteria.
Aika pieniä nämä meikäläisten ongelmat.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
tiistai 19. lokakuuta 2010
Mediapelin tunareita
Erän kirjastonhoitaja totesi minulle kerran, että eniten kirjastosta varastetaan teologian ja juridiikan oppikirjoja. Ilmeisesti ensimmäisten kohdalla tyypit luulevat saavansa anteeksi, ja toisimmaiset puhuvansa itsensä kuiville. Yhteistä molemmilla on kuitenkin vastuusta luikertelu.
Räsättömät Facebook-vaalit 2011
Päivi Räsäsen kohdalla vastuun pakoilun omista höpinöistä on jollakin tavalla ymmärrettävää, sillä The Kirjaan vetoamisen lisäksi kyseessä on poliitikko. Mutta jääräpäisyyden määrää aivojen tumakkeet eivät millään meinaa suostua välittää eteenpäin. Nainen kaivaa omaa kuoppaansa yhä syvemmälle, mitä enemmän kommentoi omia aikaisempia puheitaan.
Sen sijaan se ei ole yllätys, että Räsäsellä ei ole tämän päivä menosta mitään kutinaa. Jääränutturaisella on jäänyt huomaamatta, että enää ei tarvita kadun kulmalle kokoontumista, jotta asioista muokkautuisi yleinen mielipide. Porukat on miljoonamassalla koolla onlinenä koko ajan verkossa.
Case-Räsänen käy hyvästä opista, miten asioita ei pidä korjata uudella korjauksella. Saapa nähdä ottaako yksikään pyrkiö koppia aiheesta, vaikkapa seuraavia vaaleja ajatellen. Itse odotan seuraavista valinnoista ensimmäisiä todellisia Facebook-vaaleja. Ja silloin toivottavasti räsäset jäävät huutelemaan rannalle. Amen.
Paavolle patsas
Litmasen sijaan, mielestäni Paavo Väyrynen ansaitsisi patsaan - marttyyripatsaan. Ukko on omasta mielestään puhallettu paitsioon jo kahdesti mediapelin voimin. Itse pelimies on ollut syytön lopputuloksesta. Patsas voisi olla rattaiden päällä, ja sitä voisi siirtää tarpeen mukaan kuukausittain valittavan kohteen mukaan.
Ensimmäisen kuun ajan patsas töröttäisi Stuart Baxterin takapihalla. Hänetkin on media hylännyt ja pilannut. Ura on sutussa, ja lehdissä vain epäedullisia kuvia. Ja suomalaiset eivät ymmärrä jalkapallosta mitään. Räyh, räyh.
Mediapelin mediat
Kyllä mediapelin toinenkin osapuoli osaa ryssiä. Siitä hyvänä mallina on mtv3.fi, ja miten se on Vesa Keskisen talutushihnassa. En keksi median näkökulmasta yhtään syytä uutisoida kauppiaan Ghanan matkaa. Ymmärtäisin asian, jos Keskis-uutisointiin liittyisi MTV3:n ohjelman puffaus, mutta kun Keskisen putiikin tosi-TV -ohjelmakin on tulossa kilpailevalle kanavalle, eli Neloselle. Tuohon Ghana-operaatioon liittyy paljo muitakin näkökulmia, mutta jätän ne nyt tässä ilmi tuomatta. Mitään viihdearvoa en tapauksessa kuitenkaan näe, ja olisi eri asia jos mtv3.fi olisi Seiskan nettiveli. Kännykän soittoääniä kauppaavia puljuja lukuun ottamatta, muut hakevat uskottavia mediaympäristöjä, ja sellainen ei ainakaan mtv3.fi ole. Boikottiin koko sivusto.
Toinen kummallinen tapaus on kalja-ankkuri ja Yle. Menneinä vuosina Yle pystyi kontrolloimaan asioita esimerkiksi niin, että Ylen ohjelmissa olevat henkilöt eivät saaneet esiintyä millään kanavalla esitettävissä mainoksissa. Se oli joskus ennen Berliinin muurin murtumista. Mutta että 2010-luvulla sama instanssi luulee voivansa kontrolloida koko maailman medioita! Youtubessa pyörii oikein hyvällä menestyksellä kalja-ankkuri -video, vaikka Yle antoi mahtikäskyn poistaa pätkä tekijäoikeuksiin vedoten. Kyllä on Jugneria ikävä. Hän olisi varmaankin nähnyt pienen kummallisuuden siinä, että ukkoa erotetaan alkoholin vuoksi, vaikka pisaraakaan ei ole vuotanut kyselyaukosta sisälle. Tip, tip.
Räsättömät Facebook-vaalit 2011
Päivi Räsäsen kohdalla vastuun pakoilun omista höpinöistä on jollakin tavalla ymmärrettävää, sillä The Kirjaan vetoamisen lisäksi kyseessä on poliitikko. Mutta jääräpäisyyden määrää aivojen tumakkeet eivät millään meinaa suostua välittää eteenpäin. Nainen kaivaa omaa kuoppaansa yhä syvemmälle, mitä enemmän kommentoi omia aikaisempia puheitaan.
Sen sijaan se ei ole yllätys, että Räsäsellä ei ole tämän päivä menosta mitään kutinaa. Jääränutturaisella on jäänyt huomaamatta, että enää ei tarvita kadun kulmalle kokoontumista, jotta asioista muokkautuisi yleinen mielipide. Porukat on miljoonamassalla koolla onlinenä koko ajan verkossa.
Case-Räsänen käy hyvästä opista, miten asioita ei pidä korjata uudella korjauksella. Saapa nähdä ottaako yksikään pyrkiö koppia aiheesta, vaikkapa seuraavia vaaleja ajatellen. Itse odotan seuraavista valinnoista ensimmäisiä todellisia Facebook-vaaleja. Ja silloin toivottavasti räsäset jäävät huutelemaan rannalle. Amen.
Paavolle patsas
Litmasen sijaan, mielestäni Paavo Väyrynen ansaitsisi patsaan - marttyyripatsaan. Ukko on omasta mielestään puhallettu paitsioon jo kahdesti mediapelin voimin. Itse pelimies on ollut syytön lopputuloksesta. Patsas voisi olla rattaiden päällä, ja sitä voisi siirtää tarpeen mukaan kuukausittain valittavan kohteen mukaan.
Ensimmäisen kuun ajan patsas töröttäisi Stuart Baxterin takapihalla. Hänetkin on media hylännyt ja pilannut. Ura on sutussa, ja lehdissä vain epäedullisia kuvia. Ja suomalaiset eivät ymmärrä jalkapallosta mitään. Räyh, räyh.
Mediapelin mediat
Kyllä mediapelin toinenkin osapuoli osaa ryssiä. Siitä hyvänä mallina on mtv3.fi, ja miten se on Vesa Keskisen talutushihnassa. En keksi median näkökulmasta yhtään syytä uutisoida kauppiaan Ghanan matkaa. Ymmärtäisin asian, jos Keskis-uutisointiin liittyisi MTV3:n ohjelman puffaus, mutta kun Keskisen putiikin tosi-TV -ohjelmakin on tulossa kilpailevalle kanavalle, eli Neloselle. Tuohon Ghana-operaatioon liittyy paljo muitakin näkökulmia, mutta jätän ne nyt tässä ilmi tuomatta. Mitään viihdearvoa en tapauksessa kuitenkaan näe, ja olisi eri asia jos mtv3.fi olisi Seiskan nettiveli. Kännykän soittoääniä kauppaavia puljuja lukuun ottamatta, muut hakevat uskottavia mediaympäristöjä, ja sellainen ei ainakaan mtv3.fi ole. Boikottiin koko sivusto.
Toinen kummallinen tapaus on kalja-ankkuri ja Yle. Menneinä vuosina Yle pystyi kontrolloimaan asioita esimerkiksi niin, että Ylen ohjelmissa olevat henkilöt eivät saaneet esiintyä millään kanavalla esitettävissä mainoksissa. Se oli joskus ennen Berliinin muurin murtumista. Mutta että 2010-luvulla sama instanssi luulee voivansa kontrolloida koko maailman medioita! Youtubessa pyörii oikein hyvällä menestyksellä kalja-ankkuri -video, vaikka Yle antoi mahtikäskyn poistaa pätkä tekijäoikeuksiin vedoten. Kyllä on Jugneria ikävä. Hän olisi varmaankin nähnyt pienen kummallisuuden siinä, että ukkoa erotetaan alkoholin vuoksi, vaikka pisaraakaan ei ole vuotanut kyselyaukosta sisälle. Tip, tip.
torstai 14. lokakuuta 2010
Outoja faktoja vegaanillekin?
Kahden lehmän pitää oikaista sorkkansa, jotta yhteen tennismailaan saadaan uudet jänteet.
Samaisilta lehmiltä on ilman lupaa kauhottu virtsaa, jotta voimme suojata nahkamme auringolta. Tylyä.
In memoriam.
Nauta on monikäyttöinen elukka. Ohitetaan laidunromantiikkaan liittyvät asiat, ja mennään suoraan ihmisen perustarpeisiin. Kun luontaisesti emme saa liikuntaa enää juurikaan, niin sulatamme pihvejä väkinäisesti pakkoliikkumalla. Nautaan liittyen tennis on looginen jatko pihviaterialle, koska tennismailan jänteiden valmistukseen tarvitaan kahden naudan elintestamentti. Jos halutaan parhaat suolet ja jänteet pelivehkeeseen.
Ai kun sä oot kaunis tänään.
Kun lehmän virtsa tuli jo mainuttua, niin aloitetaan siitä. Virtsahappo on nimittäin merkittävä osa aurinkovoiteita. Ja sitähän saadaan...niin aivan oikein.
No nyt sitten osa heivaa aurinkorasvojen käytön, ja siitä seuraa ihon vanhentuminen, joka puolestaan näkyy ryppyinä. Tässä kohtaa tulee valinnan paikka, käyttääkö kukkoa vai lehmää, sillä kukonharjauute ehkäisee ryppyjä. Optiona on vielä käyttää kilpikonnaakin. Merikilpikonnien genitaaleista ja lihaksista saadaan kilpikonnaöljyä, jota käytetään ihoa pehmentävissä voiteissa. Jos yksilönä et halua tietää mitä eläintä hipiääsi sivelet, ota käyttöön arakidyliproprionaatti. Tätä juoksevaa rasvahappoa ammennetaan kaikkien eläinten aivoista ja maksasta. Kaupan hyllyltä se löytyy purkitettuna ihovoiteena. Elastiini ja istukat ovat edelliselle vaihtoehtoja, mutta ei niistä sen enempää.
Harjaa hiukset suu, mielikin siitä kirkastuu.
Paraatipuolella pysytään siis edelleen. Hampaita hangataan mönjällä, jossa on jauhettua eläimen luuta ja mehiläisten tuottamaa propolista. Eli suihimme ei sentään tungeta koko eläintarhaa.
Hiukset ovatkin monisäikeisempi juttu. Ihon hoidon jälkeen tuntuu jopa helpottavalta mennä bling, bling -osastolle. Kiiltoa hiuksiin saadaan, kun shampoon valmistusreseptissä on edetty kohtaan guaniini ja kolesteroli. Ensimmäistä saadaan kalansuomuista, ja jälkimmäisen alkuperä onkin meille kiiltävän ruoan ystäville tuttu. Hiusten pesustakaan ei kuitenkaan selvitä ilman sarvia ja sorkkia: keratiinia läträtään päähän shampoon ja hoitoaineen mukana. Ohuthiuksinen turvautuu jälleen kerran Mansikkiin. Kaseiini on lehmän maidon proteiini, jonka vastuulle hiusten hoidossa on langetettu hiusten kammattavuus ja tukevoittaminen. Teurasjätteistä siilataan lisäksi RNA/DNA palvelemaan shampooteollisuutta.
Tässä kaikessa on nielemistä ja pään raapimista. Jälkimmäisen seuraamuksen kohdalla parannuskonsti löytyy Iberiasta. Hiuspohjaa elvytetään jauholla, joka on saatu Espanjankärpäsiä jauhamalla.
Lopuksi on todettava että eläimellinen meno koskee montaa muutakin elämän osa-aluetta. Lehmänmaito ja kaseiini ovat osa kondomeja, kumikäsineitä ja vieläpä lateksiesineitä.
Ei ole helppoa olla hcvegaani.
Samaisilta lehmiltä on ilman lupaa kauhottu virtsaa, jotta voimme suojata nahkamme auringolta. Tylyä.
In memoriam.
Nauta on monikäyttöinen elukka. Ohitetaan laidunromantiikkaan liittyvät asiat, ja mennään suoraan ihmisen perustarpeisiin. Kun luontaisesti emme saa liikuntaa enää juurikaan, niin sulatamme pihvejä väkinäisesti pakkoliikkumalla. Nautaan liittyen tennis on looginen jatko pihviaterialle, koska tennismailan jänteiden valmistukseen tarvitaan kahden naudan elintestamentti. Jos halutaan parhaat suolet ja jänteet pelivehkeeseen.
Ai kun sä oot kaunis tänään.
Kun lehmän virtsa tuli jo mainuttua, niin aloitetaan siitä. Virtsahappo on nimittäin merkittävä osa aurinkovoiteita. Ja sitähän saadaan...niin aivan oikein.
No nyt sitten osa heivaa aurinkorasvojen käytön, ja siitä seuraa ihon vanhentuminen, joka puolestaan näkyy ryppyinä. Tässä kohtaa tulee valinnan paikka, käyttääkö kukkoa vai lehmää, sillä kukonharjauute ehkäisee ryppyjä. Optiona on vielä käyttää kilpikonnaakin. Merikilpikonnien genitaaleista ja lihaksista saadaan kilpikonnaöljyä, jota käytetään ihoa pehmentävissä voiteissa. Jos yksilönä et halua tietää mitä eläintä hipiääsi sivelet, ota käyttöön arakidyliproprionaatti. Tätä juoksevaa rasvahappoa ammennetaan kaikkien eläinten aivoista ja maksasta. Kaupan hyllyltä se löytyy purkitettuna ihovoiteena. Elastiini ja istukat ovat edelliselle vaihtoehtoja, mutta ei niistä sen enempää.
Harjaa hiukset suu, mielikin siitä kirkastuu.
Paraatipuolella pysytään siis edelleen. Hampaita hangataan mönjällä, jossa on jauhettua eläimen luuta ja mehiläisten tuottamaa propolista. Eli suihimme ei sentään tungeta koko eläintarhaa.
Hiukset ovatkin monisäikeisempi juttu. Ihon hoidon jälkeen tuntuu jopa helpottavalta mennä bling, bling -osastolle. Kiiltoa hiuksiin saadaan, kun shampoon valmistusreseptissä on edetty kohtaan guaniini ja kolesteroli. Ensimmäistä saadaan kalansuomuista, ja jälkimmäisen alkuperä onkin meille kiiltävän ruoan ystäville tuttu. Hiusten pesustakaan ei kuitenkaan selvitä ilman sarvia ja sorkkia: keratiinia läträtään päähän shampoon ja hoitoaineen mukana. Ohuthiuksinen turvautuu jälleen kerran Mansikkiin. Kaseiini on lehmän maidon proteiini, jonka vastuulle hiusten hoidossa on langetettu hiusten kammattavuus ja tukevoittaminen. Teurasjätteistä siilataan lisäksi RNA/DNA palvelemaan shampooteollisuutta.
Tässä kaikessa on nielemistä ja pään raapimista. Jälkimmäisen seuraamuksen kohdalla parannuskonsti löytyy Iberiasta. Hiuspohjaa elvytetään jauholla, joka on saatu Espanjankärpäsiä jauhamalla.
Lopuksi on todettava että eläimellinen meno koskee montaa muutakin elämän osa-aluetta. Lehmänmaito ja kaseiini ovat osa kondomeja, kumikäsineitä ja vieläpä lateksiesineitä.
Ei ole helppoa olla hcvegaani.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Vapaaehtoisena Namibiassa, osa 2
Sähköpostiini lätkähti parilta tuntemattomalta tyypiltä kyselyä vapaaehtoistyöstä Namibiassa, ja lupasin kirjata ylös kokemuksia blogiini. Facebookissa on jo kaverieni luettavissa osa 1.
Nyt kun kokemuksesta on kulunut aikaa, on myös reissu hahmottunut hieman eri tavalla. Koska kokemukseni rajoittuvat yhteen vapaaehtoisreissuun (vielä), ja kahteen viikkoon Namibiassa, näkemykseni perustuvat pelkästään tähän tapaukseen. Toivottavasti tästä on kuitenkin kyselijöille, ja mahdollisesti muillekin, apua.
Itse en reissua järkätessäni löytänyt ko. kohteesta kuin hajanaisia ja lyhyitä enkunkielisiä tekstejä.
Valinta
Mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön on satoja ympäri maailmaa. Itse päädyin Namibiaan ja Naankuseen syystä, että halusin Afrikkaan ja yhdistää matkailuun kokemuksia villieläimistä. Naankusea vastaavia paikkoja on Namibiassakin, mutta nettisivut ja paikasta saatava tieto vakuutti. Facebook, forumeissa olleet kannanotot ja vakiosivustot jokaisen reissuni järjestelyssä, eli Tripadvisor.com ja lonelyplanet.com, auttoivat valinnassa. Kannattaa huomioida että valintaa tehdessä on suoraan yhteydessä valittuun kohteeseen. Vaihtoehtona ovat eri agentit, jotka myyvät samoja kohteita, mutta ottavat järjettömän välityspalkkion välistä.
Sinne ja tänne
Lentojen buukkaus on oma skitsofreeninen paininsa. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että itse kärkyin ja odotin liian pitkään nettivaraukseni tekoa – maksoin odottamisesta muutamia euroja. Lopulta lensin Oulusta Helsingin kautta Müncheniin, josta Johannesburgiin - ja lopulta sieltä Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin. Paluu sujui muuten samaa reittiä, mutta München vaihtui Lontooseen.
Kohdallani kävi lykky mennen-tullen, ja ruumasäkki kulki samaa tahtia ukkelin kanssa. Ruumaan menneen rinkan pakkasin rinkkapussiin, jolloin minimoin lentokenttien kuljetushihnoilla remeleiden kiinnihirttämiset. Samoin säkissä oli selkeä nimiläpykkä, johon kirjasin omien tietojeni lisäksi kaikki matkan lennot, ja lopullisen päämäärän yhteystiedot. Lompakossa oli valmiina paluumatkalle oma lappu paluutiedoilla.
Pari asiaa kannattaa huomioda ruumapaketin lisäksi.
Vältä Johannesburgin kenttää! Se on matkatavaroiden musta aukko. 90 % vapaaehtoisaikanani Naankuseen tulleista matkatavaroiden jäljet päättyivät Jburgiin. Jos siirtymä Jburgissa on alle kaksi tuntia, voit olla varma että matkatavarat tulevat joskus myöhemmin – jos tulevat. Vaihtoehtona Jburgille on Kapkaupunki, tai jos aikataulut muuten sopivat Frankfurtista suorat lennot Windhoekiin.
Toinen juttu on boarding pass. Voi olla että lähtöasemalta et saa kaikkien lentojen boarding passeja. Asian suhteen ei kuitenkaan kannata hyppiä yläpystyä. Lentokenttien porttialueilta saa virkailijoilta seuraavan lennon puuttuvan passin. Afrikkalainen lentokenttäkäytäntö on vähän sinne päin, mutta silläkin mantereella tuntuu homma hoituvan. Ja matkatavarathan tsekataan määränpäähän - on tietysti eri asia tulevatko ne sinne.
Windhoekin lentokenttä on pieni, ja paluumatkan alkaessa jonotuksiin on syytä varautua. Lojumiseen menee aikaa ainakin kaksi tuntia Namibia matkailusesongin aikana - kokemukseni mukaan afrikkalainen lentokenttähenkilökunta ei ole mitenkään maailman säpäköintä porukkaa.
Turvatarkastustasokin poikkeaa eurooppalaisesta. Kun ei kehotusta ollut, itse en esim. ottanut nesteitä pois käsimatkatavaroista ja repun sivutaskussa meni puoliksi juotu vesipullokin läpi. Passitarkastuksessakin virkailijat laskevat, eurooppalaisista peltinaamoista poiketen, leppoisasti kyselyt miten päivä on mennyt.
Valmisteluvaiheesta vielä sen verran, että on käytännöllistä skannata kaikki asiakirjat ja tallettaa ne sähköpostin liitteeksi johonkin internet-pohjaiseen mailipalveluun (esim. gmail). Passi, luottokortti, rokotetodistukset, vakuutuskortti, kuva ruumamatkatavaroista jne. kuvina omaan sähköpostiin, jonka voit avata missä päin maailmaa tahansa, jos alligaattori tyytyy vain lompakon syömiseen.
On kuitenkin sanottava, että Namibia on afrikkalaisen mittapuun mukaan turvallinen maa. Yleisiä hässäköitä tai yht’äkkiä muuttuvia matkailukäytäntöjä ei paikallistenkaan mukaan ole. Perustietojen jälkeen ennakkotiedonhankinta voi siis keskittyä itse asiaan.
Leirielämää
Naankusen henkilökunnasta Bas oli vastassa lentokentällä, ja reilun tunteroisen ajomatkan aikana hän kertoi perusasioita elämisestä leirissä. Saavuttaessa keskukseen jo paikalla olevat vapaaehtoiset ja henkilökunta ottivat vastaan todella hyvin. Vapareista jokainen on tietysti ollut samassa tilanteessa, ja jokainen haluaa helpottaa uuden tulokkaan kotiutumista. Näin pyrin myös itse toimimaan kahden viikon aikana, kun porukkaa tuli ja meni lähes päivittäin. Alkuun kämppikset olivat Ranskasta, Saksasta ja Briteistä. Ekalla viikolla meitä oli siis neljä samassa huoneessa, ja kaikkiaan saapuessani paikalla oli 36 vapaaehtoista eri puolilta maailmaa. Hevijuusereista osa oli ollut jo yli kuukauden paikalla, ja toiset olivat kiertäneet useampia vapaaehtoispaikkoja Afrikassa.
Ensimmäisenä aamuna edellispäivän tulokkaat saavat briiffauksen, jossa kerrotaan mistä koko keskuksen toiminnassa on kyse, sekä turvallisuus- ja käytäntöohjeita eläinten kanssa. Osa asioista tietenkin viheltää ohi, mutta muut vaparit auttaa kun kysyy. Pidempään paikalla olleet ovat henkilökunnan ”luottovankeja”, ja heidän kauttaan saa arvokasta tietoa pitkin matkaa. Lahjontaa ei tarvita.
Naankuse sijaitsee alueella joka on yksi maailman kuivimmista. Namibian rannikosta poiketen kahden autiomaan välissä sadetta ei tule maaliskuun puolen välin ja lokakuun lopun välissä yhtään. Vesi on siis aihe joka käänteessä. Ihmiseloa koskien välillä on suihkukielto, ja toisinaan suihkutuutti pukkaa pikku liruna vain kylmää vettä. Myös vessanpöntön vetäminen muuttuu välillä manuaaliseksi kauhalla kärppä viemäriin -toiminnoksi.
Pöntöstä hanaan: itse hämmästelin sitä, että hanavesi on sellaisenaan juomakelpoista. Vedenpuhdistustabletteja en käyttänyt kertaakaan, eikä pakin kanssa ollut ongelmaa.
Samoin moskiittomyrkkyjä ei tarvinnut, koska hyönteisiä ei juurikaan ollut. Kuivuudesta oli siis jotain apuakin. Sen sijaan käsidesiä kannattaa varata mukaan ja myös käyttää. Ruoka on usein sormiruokaa, ja kädet ovat päivän aikana tekemisissä eläinten, eläinten jätösten, eläinten puoliksi syötyjen ruokien ja ties minkä kanssa. Eikä keittiökään mikä vakuumipakattu paikka ole. Kahden viikon aikana todella monella vatsa eli omaa elämäänsä, niin että päivittäin oli rivistä poissa 1-4 henkilöä. Pääsyylliseksi päättelin oikaisut käsihygieniassa. Hygieniapuolta ei jostakin syystä briiffauksessa nostettu esille.
Henkilökohtaisessa turvallisuudessa käsihygienia, varovaisuus käärmeiden ja skorpionien kanssa, sekä vesipullon ja aurinkovoiteen ainainen mukanaolo ovat pääjuttuja. Myös haavojen ja naarmujen puhdistusta varten kannattaa varautua, koska nahka puhkoutuu varmuudella työn tuoksinassa. Ai niin. Taskulamppu! Se on välttämättömyys iltaisin, koska askeleita täytyy valaista em. mainittuja matelijoitakin ajatellen. Paristosyöpön sijaan suosittelen led-valaisinta, jossa yhden paristosetin elinkaari on pitkä, ja kamppeen valotehokin jättää normaalipolttimoisen varjoonsa.
Omalla kohdalla muuttaisin jälkikäteen sen, että ottaisin kovapohjaisemmat kengät. Semi-trekkingeissä ei vastus riittänyt pensaiden piikkejä vastaan, vaan ne lävistivät pohjan. Vielä kuukausi reissun jälkeen härmäläiset kivet painavat kengän pohjaan katkenneita piikkejä ikävästi kengän sisälle ja jalkapohjaan. Leirissä yksi vakioiltapuhteista olikin kiskoa Leathermanilla piikkejä pohjasta ulos.
Valuutasta sen verran, että Namibiassa käy paikallisten dollareiden lisäksi Etelä-Afrikan randit, ja jos riehaantuu ostamaan vaikkapa kolme olutta Naankusen kaupasta (auki ma ja to klo 13-14), niin vaihtorahat kannattaa pyytää randeina. Näin saa käyttökelpoista rahaa mahdollista Etelä-Afrikan välilaskua ajatellen.
Vapaaehtoistyö
Pelkistetysti työ on leirin ohessa olevien eläinten sekä eläinten aitausten hoitamista. Jokainen aamu aloitetaan aamupalaverilla klo 8, ja normityöpäivä päättyy klo 17. Välissä on muffinssitauko klo10.30 ja lounas klo 13. Help yourself -aamupala on ladottavissa lautaselle klo 7 alkaen. Päivällinen nautitaan klo 18 työpäivän jälkeen. Hiljaisuus laskeutuu klo 22.
Työn kannalta Naankusessa paviaanien paapominen vie eniten aikaa. Eläinlajeista niitä on määrällisesti eniten, ja jo pelkästään ruoan valmistus ja katraan ruokkiminen vie yhdeltä ryhmältä (4-6 hlöä) joka päivä 4-5 tuntia. Ruokahuollon lisäksi paviaaneja kävelytetään savannilla kaksi kertaa päivässä. Serkut eivät valloittaneet tätä sydäntä, vaikka selvisinkin vain muutamalla näykkäsyllä, yhdellä valvotulla yöllä ja likapyykillä.
Toinen pääryhmä on kissaeläimet, joista leopardeja ja caracaleja (aavikkoilves) käytetään päivittäin kävelyllä. Edelliset tietysti myös ruokitaan päivittäin, kuten myös leijonat ja gepardit. Paviaaneista poiketen kissat kaappasivat minun Top ten -tilaston kärjen.
Kolmas ryhmä on keskuksessa vapaana vaeltavat eläimet: mangusteja, sikoja, pahkasikoja, strutsi, vuohia, kaneja, kanoja, kalkkunoita, antilooppi, riikinkukkoja, aaseja...tulikohan kaikki mainittua...noh anyway, iso revohka jotka myös kaikki pitää juottaa ja syöttää. Kolmannen ryhmän eläimistä mangustit ovat tämä matkailijan ehdoton suosikkilaji.
Vapaaehtoistyö sisältää lisäksi aitausten tekoa ja korjaamista sekä partiointia. Edellisten oheen tulee päivittäin satunnaistöitä, joita voi olla yöpartiointi salametsästäjien varalta, eläinansojen tarkastusta, laumasta eksyneen tai kuolleen eläimen etsintää....ihan mitä vaan. Jos ansat ihmetyttävät, niin ne ovat savannilla eläimiä (käytännössä isoja kissoja) varten, jotka ovat asettuneet paikallisasumusten lähelle, ja käyttävät karjaa ruokalähteinään.
Näin jälkikäteen kotimaisemissa ajateltuna, jotkut työt ja sattumukset tuntuvat vähintäänkin oudoilta, mutta paikan päällä ne tuntuvat luonnolliselta osalta arkea. Ennakkoon ei ole siis aihetta stressata arjen sujumisesta, sillä paikan päällä pöhinä ja tekemisen meininki vie mukanaan. Kaikki auttavat kaikkia, ja jos kohdalle sattuu jokin velvollisuus, joka ylittää fyysisen tai henkisen sietokyvyn, niin sekin hyväksytään.
Yhteydenpito ulkomaailmaan on Naankusessa hieman ongelmallista, mutta sitkeä yrittäjä löytää kännykenttää. Henkilökunta neuvoo parhaimmat mahdolliset spotit mistä voi tarvittaessa soittaa. Läppäriä on turha raahata paikalle nettiyhteyden toivossa. Läpsyttimen tulevaisuuden siellä kyllä saa vaarannettua, koska tuuli puhaltaa hienojakoista hiekkaa myös huoneisiin. Tietokoneen sijaan suosittelen vihkoa ja kynää muistiinpanoja ja päiväkirjan pitoa varten. Vuorokaudet virtaa sellaista kyytiä ohi, että päivien nimissä ja numeroissa on perässä pysyminen ilman ylöskirjaamista.
Muutamia tipsejä
Naankusessa vapaaehtoisten kanssa touhuilee kuusi henkilökunnan jäsentä, jotka kaikki ovat kokeneita eläinsuojelun ammattilaisia. Lisäksi keskuksessa on joukko paikallisia bushmaneja hoitamassa käytännön töitä. Bushmanit ovat alistetussa asemassa Namibian hierarkiassa, ja työ keskuksessa on heille lottovoitto. Itse huomasin että velvollisuus kontaktiin on vapaaehtoisen puolella. Yksinkertainen tapa murtaa itsetunnottoman muuria, on kiittää esim. leopardisessiossa mukana ollutta bushmania. Seuraavana päivänä tämä samainen henkilö huolehtiikin vastapalkintona keskustelun avaamisesta. Englanti sujuu bushmaneilta joten kuten. Itse pyysin muutaman päivän tutustumisen jälkeen kertomaan asioita heidän kielellään, jota sitten yritin jäljitellä. Jo pelkästään paikan nimen ”Naankusen” lausuminen jäi yritykseksi. Ääntäminen sisältää kummallisen kielen napsautuksen, ja oma sönkkäykseni levitti harvahampaisen, mutta leveän hymyn bushman-Johanneksen naamaan.
Suomalaisen kesän eli afrikkalaisen talven aikaan lämpötilat liikkuvat päivän + 25 asteen ja yön pakkaslukemien välillä. Makuupussi on ehdoton varuste, mutta kannattaa pitää huoli myös nesteistä, kuten aurinkovoiteista. Omat voiteet jäätyivät telttamajoituksen aikana, kun en huomannut laittaa tököttejä reppuun. Talomajoituksessa ovi pidetään aina kiinni, vaikka tekisikin mieli päästää lämmintä ilmaa sisälle kylmän yön jälkeen. Omalla kohdalla kämppikset eivät olleet asiasta ihan samaa mieltä, ja niinpä hätistelin huoneestamme kerran pahkasian ulos ja kahdesti mangustin. Toisella kerralla mangusti sai saaliiksi ranskalaisen sukan. Oven ja porttien sulkemissääntö pätee kaikkialla muuallakin keskuksessa. Eläinaitausten kohdalla on kyse perusasiasta, mutta esim. suihkuhuoneeseen ei haluta skorpionia. Tästäkin tuli yksi kokemus.
Eläimien kanssa toimimiseen saa hyvät evästykset henkilökunnalta. Koko jutun juoni kunnioitus. Eläimet ovat koko toiminnan keskiössä, ja kaikki toiminta palvelee vain ja ainoastaan eläinten hyvää. Ongelmia saa aiheutettua jos maalaisjärki jää makuupussiin tai marssijärjestys vääristyy niin, että vapaaehtoinen luulee itse olevansa huomion keskipiste.
Cooliius kannattaa, sillä esimerkiksi paviaanit ovat uteliaita ja terävähampaisia otuksia. Jos teet jotain äkkinäistä, voi kohdalle osuva näykkäisy muuttua nahan puhkovaksi puraisuksi. Taskusta roikkuva kameran hihna voi niin ikään olla riidan aihe. Ylimääräiset elkeet ja tavarat kannattaa paviaanien kanssa touhutessa siis jättää maalaisjärjen sijaan makariin.
Isojen kissaeläinten kanssa, vaikka osa onkin kesyn statuksella, pitää suhtautumisessa olla niin ikään kunnioitusta mukana. Toisaalta se tulee kuin itsestään kun gepardi kävelee kohti!
Vaatetuksen suhteen kannattaa pitää huonoimmat kamat mukaan -linjaa. Tai ainakin sellaiset kamppeet, joiden tärvääminen ei vie yöunia. Naankusessa bushmanit pitävät pesulaa, johon voi viedä kaikki muut paitsi kalsarit ja sukat. Nyrkkipyykkiä varten suosittelen Trek & Travelin Pocket Laundry Wash -lehdykoitä, jotka ovat 2 x 5 cm:n paperimaisia veteen liukenevia pesuaineliuskoja. Tulitikkulaatikon kokoinen pakkaus on helppo kuljettaa, ja saippua ei vaahtoa tolkuttomasti. Kulutusvaateiden lisäksi reppuun voi ottaa yhden casual-vaatekerran bileitä varten.
Kekrit ajoittuvat lauantai-iltoihin, jolloin irrottaudutaan henkilökunnan kanssa arkisähellyksestä. Braai-illat (bbq) sisältävät mielenkiintoisten keskustelujen lisäksi syöntiä ja juontia kunkin harkitsemissa määrin. Vaikka seuraava päivä onkin sunnuntai, pitää eläimet siitä huolimatta ruokkia. Eli otsanahka on nostettava silmien päältä silloinkin klo 8.
Visiittiin Naankusessa kannattaa sisällyttää myös vierailu bushman-lasten kouluun. Itse satuin erään leijonien juottoreissun yhteydessä kävelemään bushmanien kylän läpi, ja sain aavistuksen heidän arkielämästään. Parin päivän päästä kävin koulussa, ja pystyin luomaan jonkinmoisen kokonaiskuvan heidän elämisestään. Paljon tapahtui eläinten kanssa asioita joita en unohda koskaan, mutta niin jäi kouluvierailukin samaan kokemuslaariin. Vein mukanani tuliaisena matkailukirjoja Suomesta ja Oulusta, sekä muutaman palapelin. Osa lapsista ymmärsi englantia, mutta silti selitys suomalaisesta talvesta taisi mennä ohi ja yli. Tiedä sitten oliko vika kertojassa vai kuulijassa. Vierailu kuitenkin vetosi tunteisiin – ehkä syynä oli heidän kylänsä ja elämänsä näkeminen aiemmalla savannireissulla.
Kuten totesin ystävälleni Namibian reissun jälkeen, että vaikka tämä jäisi viimeiseksi reissukseni ikinä, niin voin olla tyytyväinen. Tokio on edelleen kaupunkikohteista oma ykköseni, mutta tämä reissu harppasi ihan omaan kategoriaan.
Jos olet ikinä ajatellut tehdä vapaaehtoistyöhön perustuvaa reissua, niin täältä lähtee toteutuskannustukset ja onnittelut valita hienosta tavasta matkailla. Ei tarvitse olla kaappihippi tai maailmanparantaja - tai edes pyrkiä sellaiseksi - jotta reissusta osaisi nauttia. Omalla kohdalla ainoa pelon aihe on, että nyt matkailurima on nostettu jälleen uudelle tasolle. Mitä seuraavaksi?
Ko. keskuksen nettisivut: http://www.naankuse.com/
Muutama videoni aiheesta löytyy Youtubesta: http://www.youtube.com/user/FiMikko
Lue myös alunperin Facebookissa julkaisemani kirjoitus: http://lahjeketjunvalissa.blogspot.com/2010/11/vapaaehtoisena-namibiassa-osa-1.html
Nyt kun kokemuksesta on kulunut aikaa, on myös reissu hahmottunut hieman eri tavalla. Koska kokemukseni rajoittuvat yhteen vapaaehtoisreissuun (vielä), ja kahteen viikkoon Namibiassa, näkemykseni perustuvat pelkästään tähän tapaukseen. Toivottavasti tästä on kuitenkin kyselijöille, ja mahdollisesti muillekin, apua.
Itse en reissua järkätessäni löytänyt ko. kohteesta kuin hajanaisia ja lyhyitä enkunkielisiä tekstejä.
Valinta
Mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön on satoja ympäri maailmaa. Itse päädyin Namibiaan ja Naankuseen syystä, että halusin Afrikkaan ja yhdistää matkailuun kokemuksia villieläimistä. Naankusea vastaavia paikkoja on Namibiassakin, mutta nettisivut ja paikasta saatava tieto vakuutti. Facebook, forumeissa olleet kannanotot ja vakiosivustot jokaisen reissuni järjestelyssä, eli Tripadvisor.com ja lonelyplanet.com, auttoivat valinnassa. Kannattaa huomioida että valintaa tehdessä on suoraan yhteydessä valittuun kohteeseen. Vaihtoehtona ovat eri agentit, jotka myyvät samoja kohteita, mutta ottavat järjettömän välityspalkkion välistä.
Sinne ja tänne
Lentojen buukkaus on oma skitsofreeninen paininsa. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että itse kärkyin ja odotin liian pitkään nettivaraukseni tekoa – maksoin odottamisesta muutamia euroja. Lopulta lensin Oulusta Helsingin kautta Müncheniin, josta Johannesburgiin - ja lopulta sieltä Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin. Paluu sujui muuten samaa reittiä, mutta München vaihtui Lontooseen.
Kohdallani kävi lykky mennen-tullen, ja ruumasäkki kulki samaa tahtia ukkelin kanssa. Ruumaan menneen rinkan pakkasin rinkkapussiin, jolloin minimoin lentokenttien kuljetushihnoilla remeleiden kiinnihirttämiset. Samoin säkissä oli selkeä nimiläpykkä, johon kirjasin omien tietojeni lisäksi kaikki matkan lennot, ja lopullisen päämäärän yhteystiedot. Lompakossa oli valmiina paluumatkalle oma lappu paluutiedoilla.
Pari asiaa kannattaa huomioda ruumapaketin lisäksi.
Vältä Johannesburgin kenttää! Se on matkatavaroiden musta aukko. 90 % vapaaehtoisaikanani Naankuseen tulleista matkatavaroiden jäljet päättyivät Jburgiin. Jos siirtymä Jburgissa on alle kaksi tuntia, voit olla varma että matkatavarat tulevat joskus myöhemmin – jos tulevat. Vaihtoehtona Jburgille on Kapkaupunki, tai jos aikataulut muuten sopivat Frankfurtista suorat lennot Windhoekiin.
Toinen juttu on boarding pass. Voi olla että lähtöasemalta et saa kaikkien lentojen boarding passeja. Asian suhteen ei kuitenkaan kannata hyppiä yläpystyä. Lentokenttien porttialueilta saa virkailijoilta seuraavan lennon puuttuvan passin. Afrikkalainen lentokenttäkäytäntö on vähän sinne päin, mutta silläkin mantereella tuntuu homma hoituvan. Ja matkatavarathan tsekataan määränpäähän - on tietysti eri asia tulevatko ne sinne.
Windhoekin lentokenttä on pieni, ja paluumatkan alkaessa jonotuksiin on syytä varautua. Lojumiseen menee aikaa ainakin kaksi tuntia Namibia matkailusesongin aikana - kokemukseni mukaan afrikkalainen lentokenttähenkilökunta ei ole mitenkään maailman säpäköintä porukkaa.
Turvatarkastustasokin poikkeaa eurooppalaisesta. Kun ei kehotusta ollut, itse en esim. ottanut nesteitä pois käsimatkatavaroista ja repun sivutaskussa meni puoliksi juotu vesipullokin läpi. Passitarkastuksessakin virkailijat laskevat, eurooppalaisista peltinaamoista poiketen, leppoisasti kyselyt miten päivä on mennyt.
Valmisteluvaiheesta vielä sen verran, että on käytännöllistä skannata kaikki asiakirjat ja tallettaa ne sähköpostin liitteeksi johonkin internet-pohjaiseen mailipalveluun (esim. gmail). Passi, luottokortti, rokotetodistukset, vakuutuskortti, kuva ruumamatkatavaroista jne. kuvina omaan sähköpostiin, jonka voit avata missä päin maailmaa tahansa, jos alligaattori tyytyy vain lompakon syömiseen.
On kuitenkin sanottava, että Namibia on afrikkalaisen mittapuun mukaan turvallinen maa. Yleisiä hässäköitä tai yht’äkkiä muuttuvia matkailukäytäntöjä ei paikallistenkaan mukaan ole. Perustietojen jälkeen ennakkotiedonhankinta voi siis keskittyä itse asiaan.
Leirielämää
Naankusen henkilökunnasta Bas oli vastassa lentokentällä, ja reilun tunteroisen ajomatkan aikana hän kertoi perusasioita elämisestä leirissä. Saavuttaessa keskukseen jo paikalla olevat vapaaehtoiset ja henkilökunta ottivat vastaan todella hyvin. Vapareista jokainen on tietysti ollut samassa tilanteessa, ja jokainen haluaa helpottaa uuden tulokkaan kotiutumista. Näin pyrin myös itse toimimaan kahden viikon aikana, kun porukkaa tuli ja meni lähes päivittäin. Alkuun kämppikset olivat Ranskasta, Saksasta ja Briteistä. Ekalla viikolla meitä oli siis neljä samassa huoneessa, ja kaikkiaan saapuessani paikalla oli 36 vapaaehtoista eri puolilta maailmaa. Hevijuusereista osa oli ollut jo yli kuukauden paikalla, ja toiset olivat kiertäneet useampia vapaaehtoispaikkoja Afrikassa.
Ensimmäisenä aamuna edellispäivän tulokkaat saavat briiffauksen, jossa kerrotaan mistä koko keskuksen toiminnassa on kyse, sekä turvallisuus- ja käytäntöohjeita eläinten kanssa. Osa asioista tietenkin viheltää ohi, mutta muut vaparit auttaa kun kysyy. Pidempään paikalla olleet ovat henkilökunnan ”luottovankeja”, ja heidän kauttaan saa arvokasta tietoa pitkin matkaa. Lahjontaa ei tarvita.
Naankuse sijaitsee alueella joka on yksi maailman kuivimmista. Namibian rannikosta poiketen kahden autiomaan välissä sadetta ei tule maaliskuun puolen välin ja lokakuun lopun välissä yhtään. Vesi on siis aihe joka käänteessä. Ihmiseloa koskien välillä on suihkukielto, ja toisinaan suihkutuutti pukkaa pikku liruna vain kylmää vettä. Myös vessanpöntön vetäminen muuttuu välillä manuaaliseksi kauhalla kärppä viemäriin -toiminnoksi.
Pöntöstä hanaan: itse hämmästelin sitä, että hanavesi on sellaisenaan juomakelpoista. Vedenpuhdistustabletteja en käyttänyt kertaakaan, eikä pakin kanssa ollut ongelmaa.
Samoin moskiittomyrkkyjä ei tarvinnut, koska hyönteisiä ei juurikaan ollut. Kuivuudesta oli siis jotain apuakin. Sen sijaan käsidesiä kannattaa varata mukaan ja myös käyttää. Ruoka on usein sormiruokaa, ja kädet ovat päivän aikana tekemisissä eläinten, eläinten jätösten, eläinten puoliksi syötyjen ruokien ja ties minkä kanssa. Eikä keittiökään mikä vakuumipakattu paikka ole. Kahden viikon aikana todella monella vatsa eli omaa elämäänsä, niin että päivittäin oli rivistä poissa 1-4 henkilöä. Pääsyylliseksi päättelin oikaisut käsihygieniassa. Hygieniapuolta ei jostakin syystä briiffauksessa nostettu esille.
Henkilökohtaisessa turvallisuudessa käsihygienia, varovaisuus käärmeiden ja skorpionien kanssa, sekä vesipullon ja aurinkovoiteen ainainen mukanaolo ovat pääjuttuja. Myös haavojen ja naarmujen puhdistusta varten kannattaa varautua, koska nahka puhkoutuu varmuudella työn tuoksinassa. Ai niin. Taskulamppu! Se on välttämättömyys iltaisin, koska askeleita täytyy valaista em. mainittuja matelijoitakin ajatellen. Paristosyöpön sijaan suosittelen led-valaisinta, jossa yhden paristosetin elinkaari on pitkä, ja kamppeen valotehokin jättää normaalipolttimoisen varjoonsa.
Omalla kohdalla muuttaisin jälkikäteen sen, että ottaisin kovapohjaisemmat kengät. Semi-trekkingeissä ei vastus riittänyt pensaiden piikkejä vastaan, vaan ne lävistivät pohjan. Vielä kuukausi reissun jälkeen härmäläiset kivet painavat kengän pohjaan katkenneita piikkejä ikävästi kengän sisälle ja jalkapohjaan. Leirissä yksi vakioiltapuhteista olikin kiskoa Leathermanilla piikkejä pohjasta ulos.
Valuutasta sen verran, että Namibiassa käy paikallisten dollareiden lisäksi Etelä-Afrikan randit, ja jos riehaantuu ostamaan vaikkapa kolme olutta Naankusen kaupasta (auki ma ja to klo 13-14), niin vaihtorahat kannattaa pyytää randeina. Näin saa käyttökelpoista rahaa mahdollista Etelä-Afrikan välilaskua ajatellen.
Vapaaehtoistyö
Pelkistetysti työ on leirin ohessa olevien eläinten sekä eläinten aitausten hoitamista. Jokainen aamu aloitetaan aamupalaverilla klo 8, ja normityöpäivä päättyy klo 17. Välissä on muffinssitauko klo10.30 ja lounas klo 13. Help yourself -aamupala on ladottavissa lautaselle klo 7 alkaen. Päivällinen nautitaan klo 18 työpäivän jälkeen. Hiljaisuus laskeutuu klo 22.
Työn kannalta Naankusessa paviaanien paapominen vie eniten aikaa. Eläinlajeista niitä on määrällisesti eniten, ja jo pelkästään ruoan valmistus ja katraan ruokkiminen vie yhdeltä ryhmältä (4-6 hlöä) joka päivä 4-5 tuntia. Ruokahuollon lisäksi paviaaneja kävelytetään savannilla kaksi kertaa päivässä. Serkut eivät valloittaneet tätä sydäntä, vaikka selvisinkin vain muutamalla näykkäsyllä, yhdellä valvotulla yöllä ja likapyykillä.
Toinen pääryhmä on kissaeläimet, joista leopardeja ja caracaleja (aavikkoilves) käytetään päivittäin kävelyllä. Edelliset tietysti myös ruokitaan päivittäin, kuten myös leijonat ja gepardit. Paviaaneista poiketen kissat kaappasivat minun Top ten -tilaston kärjen.
Kolmas ryhmä on keskuksessa vapaana vaeltavat eläimet: mangusteja, sikoja, pahkasikoja, strutsi, vuohia, kaneja, kanoja, kalkkunoita, antilooppi, riikinkukkoja, aaseja...tulikohan kaikki mainittua...noh anyway, iso revohka jotka myös kaikki pitää juottaa ja syöttää. Kolmannen ryhmän eläimistä mangustit ovat tämä matkailijan ehdoton suosikkilaji.
Vapaaehtoistyö sisältää lisäksi aitausten tekoa ja korjaamista sekä partiointia. Edellisten oheen tulee päivittäin satunnaistöitä, joita voi olla yöpartiointi salametsästäjien varalta, eläinansojen tarkastusta, laumasta eksyneen tai kuolleen eläimen etsintää....ihan mitä vaan. Jos ansat ihmetyttävät, niin ne ovat savannilla eläimiä (käytännössä isoja kissoja) varten, jotka ovat asettuneet paikallisasumusten lähelle, ja käyttävät karjaa ruokalähteinään.
Näin jälkikäteen kotimaisemissa ajateltuna, jotkut työt ja sattumukset tuntuvat vähintäänkin oudoilta, mutta paikan päällä ne tuntuvat luonnolliselta osalta arkea. Ennakkoon ei ole siis aihetta stressata arjen sujumisesta, sillä paikan päällä pöhinä ja tekemisen meininki vie mukanaan. Kaikki auttavat kaikkia, ja jos kohdalle sattuu jokin velvollisuus, joka ylittää fyysisen tai henkisen sietokyvyn, niin sekin hyväksytään.
Yhteydenpito ulkomaailmaan on Naankusessa hieman ongelmallista, mutta sitkeä yrittäjä löytää kännykenttää. Henkilökunta neuvoo parhaimmat mahdolliset spotit mistä voi tarvittaessa soittaa. Läppäriä on turha raahata paikalle nettiyhteyden toivossa. Läpsyttimen tulevaisuuden siellä kyllä saa vaarannettua, koska tuuli puhaltaa hienojakoista hiekkaa myös huoneisiin. Tietokoneen sijaan suosittelen vihkoa ja kynää muistiinpanoja ja päiväkirjan pitoa varten. Vuorokaudet virtaa sellaista kyytiä ohi, että päivien nimissä ja numeroissa on perässä pysyminen ilman ylöskirjaamista.
Muutamia tipsejä
Naankusessa vapaaehtoisten kanssa touhuilee kuusi henkilökunnan jäsentä, jotka kaikki ovat kokeneita eläinsuojelun ammattilaisia. Lisäksi keskuksessa on joukko paikallisia bushmaneja hoitamassa käytännön töitä. Bushmanit ovat alistetussa asemassa Namibian hierarkiassa, ja työ keskuksessa on heille lottovoitto. Itse huomasin että velvollisuus kontaktiin on vapaaehtoisen puolella. Yksinkertainen tapa murtaa itsetunnottoman muuria, on kiittää esim. leopardisessiossa mukana ollutta bushmania. Seuraavana päivänä tämä samainen henkilö huolehtiikin vastapalkintona keskustelun avaamisesta. Englanti sujuu bushmaneilta joten kuten. Itse pyysin muutaman päivän tutustumisen jälkeen kertomaan asioita heidän kielellään, jota sitten yritin jäljitellä. Jo pelkästään paikan nimen ”Naankusen” lausuminen jäi yritykseksi. Ääntäminen sisältää kummallisen kielen napsautuksen, ja oma sönkkäykseni levitti harvahampaisen, mutta leveän hymyn bushman-Johanneksen naamaan.
Suomalaisen kesän eli afrikkalaisen talven aikaan lämpötilat liikkuvat päivän + 25 asteen ja yön pakkaslukemien välillä. Makuupussi on ehdoton varuste, mutta kannattaa pitää huoli myös nesteistä, kuten aurinkovoiteista. Omat voiteet jäätyivät telttamajoituksen aikana, kun en huomannut laittaa tököttejä reppuun. Talomajoituksessa ovi pidetään aina kiinni, vaikka tekisikin mieli päästää lämmintä ilmaa sisälle kylmän yön jälkeen. Omalla kohdalla kämppikset eivät olleet asiasta ihan samaa mieltä, ja niinpä hätistelin huoneestamme kerran pahkasian ulos ja kahdesti mangustin. Toisella kerralla mangusti sai saaliiksi ranskalaisen sukan. Oven ja porttien sulkemissääntö pätee kaikkialla muuallakin keskuksessa. Eläinaitausten kohdalla on kyse perusasiasta, mutta esim. suihkuhuoneeseen ei haluta skorpionia. Tästäkin tuli yksi kokemus.
Eläimien kanssa toimimiseen saa hyvät evästykset henkilökunnalta. Koko jutun juoni kunnioitus. Eläimet ovat koko toiminnan keskiössä, ja kaikki toiminta palvelee vain ja ainoastaan eläinten hyvää. Ongelmia saa aiheutettua jos maalaisjärki jää makuupussiin tai marssijärjestys vääristyy niin, että vapaaehtoinen luulee itse olevansa huomion keskipiste.
Cooliius kannattaa, sillä esimerkiksi paviaanit ovat uteliaita ja terävähampaisia otuksia. Jos teet jotain äkkinäistä, voi kohdalle osuva näykkäisy muuttua nahan puhkovaksi puraisuksi. Taskusta roikkuva kameran hihna voi niin ikään olla riidan aihe. Ylimääräiset elkeet ja tavarat kannattaa paviaanien kanssa touhutessa siis jättää maalaisjärjen sijaan makariin.
Isojen kissaeläinten kanssa, vaikka osa onkin kesyn statuksella, pitää suhtautumisessa olla niin ikään kunnioitusta mukana. Toisaalta se tulee kuin itsestään kun gepardi kävelee kohti!
Vaatetuksen suhteen kannattaa pitää huonoimmat kamat mukaan -linjaa. Tai ainakin sellaiset kamppeet, joiden tärvääminen ei vie yöunia. Naankusessa bushmanit pitävät pesulaa, johon voi viedä kaikki muut paitsi kalsarit ja sukat. Nyrkkipyykkiä varten suosittelen Trek & Travelin Pocket Laundry Wash -lehdykoitä, jotka ovat 2 x 5 cm:n paperimaisia veteen liukenevia pesuaineliuskoja. Tulitikkulaatikon kokoinen pakkaus on helppo kuljettaa, ja saippua ei vaahtoa tolkuttomasti. Kulutusvaateiden lisäksi reppuun voi ottaa yhden casual-vaatekerran bileitä varten.
Kekrit ajoittuvat lauantai-iltoihin, jolloin irrottaudutaan henkilökunnan kanssa arkisähellyksestä. Braai-illat (bbq) sisältävät mielenkiintoisten keskustelujen lisäksi syöntiä ja juontia kunkin harkitsemissa määrin. Vaikka seuraava päivä onkin sunnuntai, pitää eläimet siitä huolimatta ruokkia. Eli otsanahka on nostettava silmien päältä silloinkin klo 8.
Visiittiin Naankusessa kannattaa sisällyttää myös vierailu bushman-lasten kouluun. Itse satuin erään leijonien juottoreissun yhteydessä kävelemään bushmanien kylän läpi, ja sain aavistuksen heidän arkielämästään. Parin päivän päästä kävin koulussa, ja pystyin luomaan jonkinmoisen kokonaiskuvan heidän elämisestään. Paljon tapahtui eläinten kanssa asioita joita en unohda koskaan, mutta niin jäi kouluvierailukin samaan kokemuslaariin. Vein mukanani tuliaisena matkailukirjoja Suomesta ja Oulusta, sekä muutaman palapelin. Osa lapsista ymmärsi englantia, mutta silti selitys suomalaisesta talvesta taisi mennä ohi ja yli. Tiedä sitten oliko vika kertojassa vai kuulijassa. Vierailu kuitenkin vetosi tunteisiin – ehkä syynä oli heidän kylänsä ja elämänsä näkeminen aiemmalla savannireissulla.
Kuten totesin ystävälleni Namibian reissun jälkeen, että vaikka tämä jäisi viimeiseksi reissukseni ikinä, niin voin olla tyytyväinen. Tokio on edelleen kaupunkikohteista oma ykköseni, mutta tämä reissu harppasi ihan omaan kategoriaan.
Jos olet ikinä ajatellut tehdä vapaaehtoistyöhön perustuvaa reissua, niin täältä lähtee toteutuskannustukset ja onnittelut valita hienosta tavasta matkailla. Ei tarvitse olla kaappihippi tai maailmanparantaja - tai edes pyrkiä sellaiseksi - jotta reissusta osaisi nauttia. Omalla kohdalla ainoa pelon aihe on, että nyt matkailurima on nostettu jälleen uudelle tasolle. Mitä seuraavaksi?
Ko. keskuksen nettisivut: http://www.naankuse.com/
Muutama videoni aiheesta löytyy Youtubesta: http://www.youtube.com/user/FiMikko
Lue myös alunperin Facebookissa julkaisemani kirjoitus: http://lahjeketjunvalissa.blogspot.com/2010/11/vapaaehtoisena-namibiassa-osa-1.html
perjantai 8. lokakuuta 2010
Yleissivistävää pakkoa
Valtamediassa joku RKP:n mummo väittää että ruotsin kielen osaaminen on yleissivistystä. Taitaa maapallokin olla vielä pannukakun muotoinen.
Pakko 1: yleissivistys
Yleissivistystä on osata asioita, jotka ovat Herpiö-Närpes -alueen lisäksi muualla maapallollamme voimassa. Matematiikka, biologia, maantiede – mm. näistä aihealueista voi keskustella missä päin maailmaa tahansa. Vain Suomi-Filmin 1930-40 -lukujen herre min gud -päivittelyyn jumiutunut muinaisjäänne voi väittää muuta.
Pakko 2: muutos
Vielä pitää odottaa, että muutama ruotsinkielinen hylje kääntyy selälleen, ennen kuin vapaudumme pakosta. Käänteen tekevä muutos on kuitenkin onneksi väistämätön. Perusteluna edelliseen voisi sanoa vain, että katso netistä. Paitsi että valtakieli on jokin muu kuin ruotsi, myös yksilönvapaus loistaa tässä härvelissä. Ja nuo molemmat ominaisuudet ajavat tämän kankean maan päättäjätkin vielä jonain päivänä päätökseen, joka poistaa pakkoruotsin. Tosin oman elinaikani (suolistolla 31 vuotta, naamalla 42 vuotta) puitteissa voi tehdä tiukkaa.
Ruotsin kieli on minun itulaatikossa samassa laarissa kuin TV-maksu: niitä tarvitaan, mutta miksi niille pitäisi olla kultareunukset. Ruotsi oppilaalle valinnaiseksi kieleksi tasavertaisena muiden kielien rinnalle. Kiina, venäjä, saksa, englanti, portugali – tulevaisuuden kuvan kieli on jotain muuta kuin Suomi-Filmissä.
Pakko 3: nörttiys
Me jotka olemme livahtaneet maailmaan aikana, jolloin äitiyspakkauksessa ei ollut Xboxia, olemme pakko-opiskelleet matkan varrella nörttiyttä. Omalla kohdalla sopivat listoon potkijat sattuivat kohdalle (josta olen ikuisessa kiitollisuuden velassa), ja pikkuhiljaa tämä maailma on auennut. Muussa tapauksessa maapallo olisi minullekin vielä lätty.
Tämän välineen käytön opiskelu pitäisikin olla se pakko. Iästä riippumatta. Sen sijaan että viljellään ajatusta työurien pidentämisestä, pitäisi jokaisen maallikon saada mahdollisuus opiskella tietokoneen oikeaa käyttöä. Enkä nyt tarkoita, että kaikki Facebookiin tai bloggailemaan, vaan myös opettelemaan lukea internetin sisältöjä ja tietotekniikan mahdollisuuksia. Tässä blogissa ei tietenkään viljellä puolitotuuksia tai epämääräisyyksiä, mutta internetin massoja vetäviä sivustojakin pitää osata tulkita ja suodattaa. Ja kuten jokainen voi todeta uuden arkisenkin kodinkoneen oston jälkeen, yhä useamman masiinan päivityskin tapahtuu verkossa. Arki on tietotekniikkaa.
Pakko 4: liikkuminen
Jos jätetään Turku pois laskuista, niin ihminen tulee ymmärretyksi missä päin maailmaa tahansa, jos osaa edes alkeita jostain valtakielestä. Ovet käyvät tulleissa, kun porukat vaeltaa opintojen, työn tai harrastusten perässä pitkin maailmaa. Yhä nuorempina, yhä enemmän. Ilmeisesti Töölöössä työpaikkaansa pitävät eivät näe omaa penkkiriviään pidemmälle omilla työsuhdereissuillaankaan.
Itse näen kuitenkin economy-luokan kohdalla valoa. Sukupolvi, joka on reissannut ja tietää maailman menosta muutakin kuin ruotsinkielisen rapuillallisen laulujen sanat, saavat joskus valtakirjan päättää.
I believe.
Pakko 1: yleissivistys
Yleissivistystä on osata asioita, jotka ovat Herpiö-Närpes -alueen lisäksi muualla maapallollamme voimassa. Matematiikka, biologia, maantiede – mm. näistä aihealueista voi keskustella missä päin maailmaa tahansa. Vain Suomi-Filmin 1930-40 -lukujen herre min gud -päivittelyyn jumiutunut muinaisjäänne voi väittää muuta.
Pakko 2: muutos
Vielä pitää odottaa, että muutama ruotsinkielinen hylje kääntyy selälleen, ennen kuin vapaudumme pakosta. Käänteen tekevä muutos on kuitenkin onneksi väistämätön. Perusteluna edelliseen voisi sanoa vain, että katso netistä. Paitsi että valtakieli on jokin muu kuin ruotsi, myös yksilönvapaus loistaa tässä härvelissä. Ja nuo molemmat ominaisuudet ajavat tämän kankean maan päättäjätkin vielä jonain päivänä päätökseen, joka poistaa pakkoruotsin. Tosin oman elinaikani (suolistolla 31 vuotta, naamalla 42 vuotta) puitteissa voi tehdä tiukkaa.
Ruotsin kieli on minun itulaatikossa samassa laarissa kuin TV-maksu: niitä tarvitaan, mutta miksi niille pitäisi olla kultareunukset. Ruotsi oppilaalle valinnaiseksi kieleksi tasavertaisena muiden kielien rinnalle. Kiina, venäjä, saksa, englanti, portugali – tulevaisuuden kuvan kieli on jotain muuta kuin Suomi-Filmissä.
Pakko 3: nörttiys
Me jotka olemme livahtaneet maailmaan aikana, jolloin äitiyspakkauksessa ei ollut Xboxia, olemme pakko-opiskelleet matkan varrella nörttiyttä. Omalla kohdalla sopivat listoon potkijat sattuivat kohdalle (josta olen ikuisessa kiitollisuuden velassa), ja pikkuhiljaa tämä maailma on auennut. Muussa tapauksessa maapallo olisi minullekin vielä lätty.
Tämän välineen käytön opiskelu pitäisikin olla se pakko. Iästä riippumatta. Sen sijaan että viljellään ajatusta työurien pidentämisestä, pitäisi jokaisen maallikon saada mahdollisuus opiskella tietokoneen oikeaa käyttöä. Enkä nyt tarkoita, että kaikki Facebookiin tai bloggailemaan, vaan myös opettelemaan lukea internetin sisältöjä ja tietotekniikan mahdollisuuksia. Tässä blogissa ei tietenkään viljellä puolitotuuksia tai epämääräisyyksiä, mutta internetin massoja vetäviä sivustojakin pitää osata tulkita ja suodattaa. Ja kuten jokainen voi todeta uuden arkisenkin kodinkoneen oston jälkeen, yhä useamman masiinan päivityskin tapahtuu verkossa. Arki on tietotekniikkaa.
Pakko 4: liikkuminen
Jos jätetään Turku pois laskuista, niin ihminen tulee ymmärretyksi missä päin maailmaa tahansa, jos osaa edes alkeita jostain valtakielestä. Ovet käyvät tulleissa, kun porukat vaeltaa opintojen, työn tai harrastusten perässä pitkin maailmaa. Yhä nuorempina, yhä enemmän. Ilmeisesti Töölöössä työpaikkaansa pitävät eivät näe omaa penkkiriviään pidemmälle omilla työsuhdereissuillaankaan.
Itse näen kuitenkin economy-luokan kohdalla valoa. Sukupolvi, joka on reissannut ja tietää maailman menosta muutakin kuin ruotsinkielisen rapuillallisen laulujen sanat, saavat joskus valtakirjan päättää.
I believe.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Rekkamiehen hymy varastettu!
Nyt huolestuttaa. Lähipäivien uutisointi on tuonut mukanaan kääntöjä jotka vaativat välitöntä oikaisua. Eikä vähäisimpänä suomalaisille yksinoikeudella kuuluneen rekkamiehen hymyn vohkiminen ranskalaisten toimesta.
Kateus
Kukaan ei ole niin kateellinen kuin kalamies. On kalamiehen painajainen todistaa kaverin saavan isomman fisun, kuin itse on saanut. Rutiininomaiset onnittelut kuuluvat kuvaan, mutta onnittelijan korvat on luimussa ja pään päällä ajatuskupla, jossa manataan kaverin julmettua onnea – onnea jolla ei ole kalastustaidon kanssa mitään tekemistä.
Maunon vaappuun tarttui Muonionjoessa 39,3 kilon lohi. Medioihin 1.10. 2010 toimitetussa materiaalissa Mauno poseeraa mahtavan saaliin vieressä rantavitikkokuosisessa maastoasussa, koska vaatimaton ihminen ei tarvitse kalastusta varten omaa asustetta. Todisteaineisto on tinkimätön ja kalastajan olemus huokuu rehellisyyttä. Mutta niin vain kateelliset ”asiantuntijat” nostivat metelin.
Heidän mielestään kala on:
- laittomasti pyydetty: Muonionjoessa lohen kalastus päättyy 15.8.
- väärin puntaroitu: punnituksessa on mennyt kilot ja paunat sekaisin
- väärän värinen: fisulla on Maunon tapaan väärä kuosi – kutukuosi (siis kalalla)
- pakastettu: mitä pahaa pakastekalassa on?
Kritiikissä on kyse vain kalamiehen kateudesta. Naapurin saaliin vesittäminen kuuluu osana suomalaista kalamiehen toimintaa, ja se on suomalainen kansanpiirre. Mauno, nuku yösi rauhassa, se on vain kateutta.
Rauhallisia yöunia Mauno.
Rehellinen varas
Jos suomalainen varastaa, se tapahtuu rehellisesti, tai toiminnan taustalla on jokin syvempi tarkoitus. Iltalehti joutui feikkilottovoittajan jymäyttämäksi. Lööpit kirkuivat löytynyttä onnellista kalajokista, ja pixelöity kuvakin oli mahdutettu myyntikärkeen mukaan. Hutun söivät ja paskan möivät - se mikään lottovoittaja ollut. Mutta. Näen tässä hyvän tarkoituksen. Valevoittaja on tietysti rahastanut Iltalehden jutun julkaisua vastaan. Ja nyt kun media on laittanut eurot jonoon huttuartikkelin edestä, toimii temppu oikein hyvänä motiivina vastaisuudessa tarkistaa lähteen todenperäisyyden. Ja tämähän on ollut tietysti ajattelevan huijarin perimmäinen ajatus.
Jos et ole vielä vakuuttunut suomalaisen voron rehellisyydestä, saat asialle vielä toisen todisteen. Ilomantsissa mies käveli Alkoon, nyysi viinipullon ja joi sen pohjanmaan kautta liikkeen sisällä. No ei tässä mitään, mutta miehen kaveri videoi koko kurlauksen. IS:n mukaan varas jäi kiinni, ja todistusaineistokin päätyi virkavallan haltuun. Tämän vilpittömämpää varastamista on vaikea kuvitella.
Suomalainen ilmiö on tosin jo leviämässä maailmalle, kun Floridassa tavarankääntäjä lähti poliiseja pakoon ruohonleikkurilla. Tämä on erittäin ystävällismielinen temppu, koska näin tuli paon ohessa hoidettua nurmikot. Sitä uutinen ei kerro yrittikö varas kääntää leikurin pakille, ja häivyttää paon jäljet.
Rekkamiehen hymy
Luulin että rekkamiehen hymyllä on tekijä- ja käyttöoikeudet Suomessa ja suomalaisilla, mutta viikonloppu muutti kaiken. Ja järkytyksen määrää lisää se, että hymyn varastivat ranskalaiset. Siis kaikista maista Ranska. Nehän on niin chic et élégant! En tiedä mihin tahoon pitäisi aiheesta olla yhteydessä, mutta tunnen että nyt meiltä on viety kansallisomaisuutta.
Pitäisikö tästä syyttää Kimi Räikköstä joka ajoi jo totutusti Citikkansa kaseikkoon, ja varkaus ilmeni lehtiin levinneissä kuvissa Ranskan MM-osakilpailusta. Yksi auttajista paljastaa hymyn myötä varkauden. En keksi asialle mitään muuta lohtua ja selitystä, kuin että kyseessä on Matti Eskon ranskalainen sukulainen. Joka tapauksessa olemme nyt kansana perimmäisten kysymysten ääressä.
Jakakaa tämä huolestuneisuus kanssani.
Toivoo Monni.
Kateus
Kukaan ei ole niin kateellinen kuin kalamies. On kalamiehen painajainen todistaa kaverin saavan isomman fisun, kuin itse on saanut. Rutiininomaiset onnittelut kuuluvat kuvaan, mutta onnittelijan korvat on luimussa ja pään päällä ajatuskupla, jossa manataan kaverin julmettua onnea – onnea jolla ei ole kalastustaidon kanssa mitään tekemistä.
Maunon vaappuun tarttui Muonionjoessa 39,3 kilon lohi. Medioihin 1.10. 2010 toimitetussa materiaalissa Mauno poseeraa mahtavan saaliin vieressä rantavitikkokuosisessa maastoasussa, koska vaatimaton ihminen ei tarvitse kalastusta varten omaa asustetta. Todisteaineisto on tinkimätön ja kalastajan olemus huokuu rehellisyyttä. Mutta niin vain kateelliset ”asiantuntijat” nostivat metelin.
- laittomasti pyydetty: Muonionjoessa lohen kalastus päättyy 15.8.
- väärin puntaroitu: punnituksessa on mennyt kilot ja paunat sekaisin
- väärän värinen: fisulla on Maunon tapaan väärä kuosi – kutukuosi (siis kalalla)
- pakastettu: mitä pahaa pakastekalassa on?
Kritiikissä on kyse vain kalamiehen kateudesta. Naapurin saaliin vesittäminen kuuluu osana suomalaista kalamiehen toimintaa, ja se on suomalainen kansanpiirre. Mauno, nuku yösi rauhassa, se on vain kateutta.
Rauhallisia yöunia Mauno.
Rehellinen varas
Jos suomalainen varastaa, se tapahtuu rehellisesti, tai toiminnan taustalla on jokin syvempi tarkoitus. Iltalehti joutui feikkilottovoittajan jymäyttämäksi. Lööpit kirkuivat löytynyttä onnellista kalajokista, ja pixelöity kuvakin oli mahdutettu myyntikärkeen mukaan. Hutun söivät ja paskan möivät - se mikään lottovoittaja ollut. Mutta. Näen tässä hyvän tarkoituksen. Valevoittaja on tietysti rahastanut Iltalehden jutun julkaisua vastaan. Ja nyt kun media on laittanut eurot jonoon huttuartikkelin edestä, toimii temppu oikein hyvänä motiivina vastaisuudessa tarkistaa lähteen todenperäisyyden. Ja tämähän on ollut tietysti ajattelevan huijarin perimmäinen ajatus.
Jos et ole vielä vakuuttunut suomalaisen voron rehellisyydestä, saat asialle vielä toisen todisteen. Ilomantsissa mies käveli Alkoon, nyysi viinipullon ja joi sen pohjanmaan kautta liikkeen sisällä. No ei tässä mitään, mutta miehen kaveri videoi koko kurlauksen. IS:n mukaan varas jäi kiinni, ja todistusaineistokin päätyi virkavallan haltuun. Tämän vilpittömämpää varastamista on vaikea kuvitella.
Rekkamiehen hymy
Luulin että rekkamiehen hymyllä on tekijä- ja käyttöoikeudet Suomessa ja suomalaisilla, mutta viikonloppu muutti kaiken. Ja järkytyksen määrää lisää se, että hymyn varastivat ranskalaiset. Siis kaikista maista Ranska. Nehän on niin chic et élégant! En tiedä mihin tahoon pitäisi aiheesta olla yhteydessä, mutta tunnen että nyt meiltä on viety kansallisomaisuutta.
Pitäisikö tästä syyttää Kimi Räikköstä joka ajoi jo totutusti Citikkansa kaseikkoon, ja varkaus ilmeni lehtiin levinneissä kuvissa Ranskan MM-osakilpailusta. Yksi auttajista paljastaa hymyn myötä varkauden. En keksi asialle mitään muuta lohtua ja selitystä, kuin että kyseessä on Matti Eskon ranskalainen sukulainen. Joka tapauksessa olemme nyt kansana perimmäisten kysymysten ääressä.
 |
| Matti Eskon serkku kampeaa Kimiä polulle. |
Jakakaa tämä huolestuneisuus kanssani.
Toivoo Monni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)