Islanti, Finlandi - sisko ja veli

Lentokoneella lähestyttäessä Islanti näyttää (pilvien niin salliessa) kuin joukolta halkeilevia ruislimppuja samettiveran päällä, ja välissä on muutama lätäkkö kaatunutta maitoa. Epätodellinen kaukaa katsottuna, mutta lähemmin tutustuttaessa tämän maanläheisempää meininkiä saa etsiä.

Kansallissaaga

Vuosi 2000 jKr. Päivämäärä 17. kesäkuuta. Islannin kansa juhlii maan synttäreitä. Yht’äkkiä maa alkaa järisemään. Hevosenkin kokoiset laavakivilohkareet sinkoavat taivaalle ja putoilevat sattumanvaraisesti korkeimpien voimien osoittamiin paikkoihin. Jo arpeutuneet maanrepeämät aukenevat uudelleen leveten laajemmiksi. Juuri asfaltoidun tien yli virtaa hehkuvaa massaa polttaen senkin vähäisen kasvuston mikä kohdalle on sattunut kasvamaan. Thor on suuttunut. Taas. Edellisestä isommasta kohtauksesta ei ole kuin tasan 10 vuotta, ja sitä ennen 10 vuotta ja sitä ennen 10 vuotta... Nyt on jo neljäs tasatahtinen isompi luonnon muistutus. Onko ukkosen jumalan pahasta päivästä tullut kymmenvuotistapa? Pienempiä tuittuilujahan sattuu harvase vuosi, mutta kuinka äksy pamaus on odotettavissa 2010?



Saaga jatkuu edelleen. Nyt vain ilmaisut ovat erilaisia. Kukaanhan ei tarustoihin usko. Kuitenkin. Vaikka heppu uskoo lähinnä autonsa nelivetoon, sekä neljän ja puolen litran moottoriin, loppuu tarina suoraan saagaan vetoamisen sijaan – ”Tämä on vähän kummallista.” Ei uskalla kylän kingi vannoa tarujen puolesta. Helpompi on jättää asia sanomatta. Ei häntä tai toista samaa asiaa myöhemmin toisaalla toistavaa raavasta miestä voi syyttää. En minäkään Ukko Ukkosen Jumalaa kuuluttelisi, jos huomenna iskisi salama kahdesti Ooppelin läpsvinkkareihin. Hulluna pitäisivät.

Luonto

Vuosi 873 jKr rantautui Islantiin sen ensimmäinen asukas perheineen. Norjalainen Ingólfur Arnarson oli löytänyt lintujen opastamana kiinteää maata. Hän asettui suopeaksi katsomalleen paikalle, jonka hän nimesi Savulahdeksi (Reykjavik) sen alituisten sumujen ja pilviverhojen mukaan. Meri antoi hövelisti saalista ja maaeläimiäkin riitti. Ilmanhaltijat olivat yllättävän suopeita maan ollakseen niinkin pohjoisessa. Eri vuodenaikojen keskinäinen lämpövaihtelu oli vähäistä - talvella sade oli vain taajempaa ja kylmempää. Ingólfur hakkasi ja poltti lämmikkeeksi laajalti levinnyttä puukasvustoa. Tulevien vuosikiertojen aikana hän sai seurakseen maamiehiä naapureineen sankoin joukoin. He eivät arvanneet, että puiden kasvaminen yli miehen mittaiseksi vaati kolmen miehen iän. Saari puhdistettiin puista ja uusia istutettiin uskoen että perheen lapsi ei ehdi aikuisikäänkään, kun hän voi jo kaataa torpan tarpeet metsästä. Väärä oli luulo. Yli tuhat vuotta myöhemmin ja maa on edelleen kalju kuin isoisän päälaki. Malttamaton kasvattaja ja maa-aineksen herkkä kerros eivät antaneet uudelle kasvulle tarpeeksi mahdollisuuksia. Rankka tuuli ja kylmenevä ilma (!) hoiti vuosien saatossa loput. Samalla tuomio langetettiin suurimalle osalle maaeläimistä. Ravintoketju poikkesi, ja niin hävisivät linnut, myyrät, madot...isommista faunoista puhumattakaan. Käytännössä jäljelle jäi vain meren tarpeista elävät linnut.

”Jos eksyt Islannin metsissä, niin nouse seisomaan ja tiedät missä olet.” Jonin neuvon pätevyyttä ei voi kieltää. ”Puut” ovat polven korkuisia, vaikka niiden kasvamisen eteen on tehty kaikki. Kalju mikä kalju. ”Onko teillä Suomessa hiekkaa tai soraa? Meillä on. Tehdäänkö hiekka-puu -vaihtokauppaa?” 
Olin luullut että asumme karussa maassa. Ja ketut, me missään karussa olla! Meillä on metsää. Islantilaisen tarkoittamaan maa-aineskauppaan on perusteet, sillä maa tuottaa suoraan sen mikä meillä pitää käsitellä. Kaivinkoneet ammentavat suoraan maasta hiekkaa ja soraa ilman minkäänlaista pilkkomis-seulomisprosessia. Ja toisaalta kesäasuntojen määrä arkiasuntojen ohessa on käsittämättömän suuri - ja kasvamaan päin-, joten rakennuspuun tarvetta olisi. 
Islantilaiset lomailevat saaren ylämailla harrastaen vaellusta, jääkiipeilyä tai keivingiä kuten Jon. Siihen Islannissa Jonille on hyvät mahdollisuudet, koska luolia ja maan halkeamia riittää vaikka jokaiselle ihan oma kuilu mitä edetä. Lakikin puoltaa asiaa, sillä jokamiehen oikeudet antavat mahdollisuuden yöpyä tai harrastaa, oli maan omistaja kuka tahansa. Toisin on monen maan maanalaisia luolia kolunneen Jonin mukaan Havaijilla, jossa caving-yhteisö on menettänyt monta jäsentä vihamielisten maanomistajien toimesta. Kysyttäessä hänen omalla maapläntillään sijaitsevan kuuman lähteen rahastamisesta, saan reissun paheksuvimman ilmeen säestyksellä ripityksen moraalisista periaatteista. Tekee mieli kaivautua katulaatoituksen läpi maan sisään. Auts ja sorry.

Alkoholi

Vuosi 1922 jKr. Islannin parlamentin edustaja julkisaattaa ilmoituksen alkoholipannan päättymisestä. Kansa ilakoi ja kantaa kellareistaan polttopannuja ihmisten ilmoille. Harva on se hallintoelimen päätös, joka on saanut tämän kansakunnan näin yhtä jalkaa asian taakse. Vanhoilliset paheksuvat elämän menoa, koska viina ei tuo mukanaan kuin hallitsemattomia vaikeuksia. Moraali on menetetty. Paikallinen krouvari nostaa vihdoinkin seitsemän vuoden jälkeen tiskin alta lähdevedeksi naamioidut pullot esille. Vain etiketit tarvitsee vaihtaa. Brännviniä - pottuviinaa – on nyt laillista valmistaa ja myydä. Vielä kun olutsammiot saisi rahdata krouvin nurkkaan asunnon kellarista, sillä niiden rankki haisee emäntää vaivaavalla tavalla. Kapakoitsijan poika opettelee vakioasiakkaiden tarpeet, ja osaa varautua kalasturetkiltä kotiin palaavia seiloreita ajatellen lisätiputuksilla. Poikakin ehtii vanhentua kihtiseksi vanhukseksi ennen kuin olut saa hyväksynnän. Vuoteen 1989 jKr. saakka vetistä pilsneriä piti vahvistaa kansan iloksi tuhdimmilla tarpeilla. Sen jälkeen valtion puristusruuvia ihmisistä katsottiin muutenkin ajankohtaiseksi helpottaa, ja ihmisten mieliin kaikkinensa vaikuttava vapautuminen sai uusia piirteitä.

Triviakysymyslukusarja 543210 yhdistää jälleen Suomen ja Islannin kansat. 5.4.-32 klo 10 avautuivat kieltolain portit meillä, kuten 10 vuotta aiemmin Islannissa. Ja satunnaisen matkailijan mielestä tässä on myös yksi yhtäläinen syy alkoholin kulutustottumukseen. Kun juhlitaan, niin sitten juhlitaan. Islantilaiset kerääntyvät kaveripiirin kesken ja pohjustavat yö 01:een saakka. Sen jälkeen mennään baariin, ja juhlitaan seuraavaan aamuun. Maahanmuuttaja ja islantilainen puolisonsa kertoivat että avuoden 89 jälkeen baarien piti mennä kiinni klo 2.30, mutta se aiheutti härdellin kaduille kun juhlakansa oli juuri päässyt asettumaan kinkeripaikalle, mutta sitten pitikin kesken parhaan nousun lähteä ulos. Ensin anniskeluaikoja jatkettiin klo 3.30:een ja sitten 5.30:een, kunnes se on nyt käytännössä vapautettu kokonaan. Todistajalausunnot kertovat aamu klo 10:een jatkuneista hulabaloista. Näinä päivinä ravitsemusliikkeen ovessa voi olla ilmoitettu aukioloajaksi klo 7, mutta käytännössä sulkemisaika joustaa asiakkaiden halun mukaan. Pysyypähän kadut puhtaina yö ajan.

Ihmiset

Vuosi 2008 jKr. Kardinaalimunaus on tapahtunut aiemmin. Valtio omistaa pääosan kaikista islantilaisista pankeista, mutta kaikki kulminoituu syksyyn 2008. Maailman laajuinen lama iskee, ja kaikki munat on yhdessä korissa ilman hajautettua kontrollia. Kruunun ulkoinen arvo laskee nopeammin kuin jäätikön paksuus. Valtion on yhä vaikeampi maksaa ulkomaista lainaa, kun sisään tulevien tavallisten kansalaisten lainalyhennyksillä on yhä mitättömämpi merkitys. Ne joilta lainarahaa saa vielä takaisin, ei makseta edes korkoja, ja iso osa ei edes pysty maksamaan työttömänä velvoitteitaan. Ei ihme että yritysluukkuja suljetaan. Luulisi kollektiivimasennuksen iskevän kansaan. Mutta ei.

”Meidät palkattiin molemmat Bauhausin Islannin ensimmäiseen liikkeeseen. Ne rakensi megarakennuksen, palkkasi työntekijät, tilasi tavarat jotka jo suurelta osin hyllytettiinkin, ja avausilmoituksiakin jo julkaistiin.”
”Reilu viikko ennen avajaisia tuli tieto että liikettä ei avatakaan, ja kaikki jo palkatut irtisanottiin sillä sekunnilla. Nyt Reykjavikin ulkopuolella seisoo tuhansien neliöiden punavalkoinen monumentti tästä ajasta.”
”Vaimo pääsi entiseen työpaikkaan takaisin valtiolle, ja itse olen työttömyyskorvauksella. Että tässä sitä juhlitaan valtioin kustannuksella. Mahtihomma. Eikö!”
Tässä se on on. Don’t worry -asenne. Lisäksi kun kansallisjuoman katunimitys on Black Death, kun uskotaan että seuraava jääkausi on pahempi pelote kuin ilmaston lämpeneminen, on tuloksena kokonaiskuva umpi-ironisesta kansasta. Ei ole aihetta josta ei voisi laskea mustaa huumoria, tai asiaa jonka vuoksi pitäisi hätääntyä. Ennen reissua Hugleikur Dagssonin kirjat tuntuivat taiteilevan hyvän maun rajoissa, mutta nyt pienen paikallistutustumisen jälkeen täytyy ajatukset kalibroida uudelleen. Dagssonin rima ei olekaan enää niin kaukana vallitsevasta tavasta pudotella juttuja. Asukasmäärältään Oulun kokoinen Reykjavik vetää valtavat määrät turisteja vuosittain, mutta siltikään kaikki ei ole kyllästetty turismin ehdoilla. Outo luonto, kummalliset pläjäykset musiikin ja muun taiteen saralla, pienet putiikit, karvanenäiset mitään ymmärrettävää kieltä puhuvat papat myyjinä, omasta asiasta innostuvat selittäjät, sarkastiset yritysnimet ja -tuotteet pitävät yllä omaperäisen kansan saagaa. Islannissa on hyvä olla suomalainen.