Blogimatka kuntasloganien maahan.

Kotimaassa matkaillessa tulee tiirailtua kuntien erilaisia tapoja tervehtiä matkalaista. Kuntien sloganeiden ja iskulauseiden seurailu on mennyt kieltämättä perverssiyden asteelle.
Nyt kun öljymaissa tuntuu kiehuvan ja bensan hinta sen kuin nousee, päätin tehdä ensi kesän matkan MacLäppärillä jo etukäteen.  Jos kuitenkin käy niin, että meno öljypönttöjen luona rauhoittuu ja menovesi halpuu, niin kuntien sloganien perusteella voi kuitenkin miettiä tulevaa matkakohdetta.

Kissoja ei ole matkassa, joten niille ei tarvita ruokaakaan. Näin jää ainakin Luvia ja Taivassalo pois mahdollisesta kotimaan matkailusta. Ja omasta ruokailusta en halua sitkasta kokemusta, joten Puolanka hujahtaa myös ohi. Seinäjoella puolestaan 25. tunnista eteenpäin olo pahenee. Siikaisestakaan ei iskulauseen perusteella ymmärrä mitään, joten ehkä Savitaipaleelle pitää mennä keksimään mihin nokka suunnataan.

Alla ne suomalaiset kunnat aakkosjärjestyksessä joista löytyi kuntaslogan (tummennettuna edellä mainitut kunnat):

Alajärvi – Kotipaikkakunta
Aura – Elävän virran kunta
Eurajoki – Energistä elämää
Evijärvi  - Kunnon pitäjä
Elämisen arvoinen Hankasalmi
Hattula – Elämää varten
Hyvän tuulen Haukipudas
Virta vie Heinolaan
Heinävesi – Kuntien kermaa
Hirvensalmi – Vireä saaristokunta Puulan rannalla
Hulluna Huittisiin
Humppila – Parasta palvelua
Hyrynsalmi – Poronkääntöpiirillä
Hyvä arki asuu Hämeenlinnassa
Imatra – Saimaan sylissä, Vuoksen varrella
Jokioinen – Elämän virtaa
Juankoski – Vetovoimaa luonnostaan
Juva – Aitoa osaamista
Jämijärvi – Satakunnan helmi
Järvenpää – Elinvoimainen kulttuurikaupunki
Oksalla ylimmällä – Kangasala
Kannus – Juuret elämälle
Karijoki – Pohjolan vanhin asuinpaikka
Karkkila – Elämän kokoinen kaupunki
Karvia - Vireä ja viihtyisä Karvia keskellä läntistä Suomea
Kauhava – Parves on paree lentää
Kemi – Koti kaupungissa
Kemijärvi – Vedenvälkettä ja Vihreää Kultaa
Keminmaa – Kaikkien väylien varrella
Kempele - Hyvä kasvaa Kempeleessä
Kerava – Pieni suuri kaupunki
Kiikoinen – Luontevasti lähellä - kaiken keskellä
Kiiminki – Kaikki tärkeä
Kinnula –Luonnollinen vaihtoehto
Luomu-Suomen Pääkaupunki...Kiuruvesi
Koe Kokemäki – sen joki ja väki
Kontiolahti – Nuorekas, kasvava ja kehittyvä
Kotka – Merikaupunki
Kouvola – Kymijoen kaupunki
Kärkölä – Maalla, melkein kaupungissa
Laihia – Nuukasti mutta komiasti
Mainiompi Laitila
Lappajärvi – Meteoriittikunta - avaruuden tuntua
Sydämellinen Laukaa
Lavia – Satakunnan sydämessä
Lempäälä on lähellä
Leppävirta –Yrittämisen virtaa
Lestijärvi – Solisee sykkeestä salomaille
Lieto – Kunta Aurajoen sylissä
Loimaa – Jyvällä tulevaisuudesta
Loppi – Keskellä Kasvu-Suomea
Luhanka – Päijänteen rannalla
Lumijoki –Koti meren äärellä
Luvia – Friskis myötäses
Maaninka – Virtaavien vesien kunta
Merikarvia – Sata aurinkoista päivää enemmän
Miehikkälä – Kaakonhelmi
Muhos – Mimmin kunta
Mynämäki – Elämää - ei sen enempää
Naantali – Kaupunki meren sylissä
Siin Nakkila kirko vaiheill
Nilsiä – Aitoa luonnonvoimaa
Nivala – Perustaa perheestä - virtaa väestä
Nousiainen - Kappale kauneinta Suomea
Nummi-Pusula – Luonnollisesti lähellä
Oripää – Lapsiystävällinen yrittäjäkunta
Kaivoskaupunki Outokumpu
Padasjoki – Uskoa tulevaisuuteen
Parikkala – Kansainvälinen rajakunta!
Parkano – Kehityksen valtatiellä
Pielavesi – Ponnistaa luonnostaan
Pomarkku – Silta kotiin
Pornainen – Luonnollisesti
Posio – Lapin taikamaa
Pudasjärvi – Sininen ajatus - vihreä elämys
Punkalaidun – Ihanan keskellä
Puolanka – Sitkeää sorttia
Puumala – Saimaan kaunein
Pyhtää – Pieniä iloisia asioita
Pyhäjärvi – Luovasti pintaa syvemmältä
Pyhäntä –Yrityskunta
Pyhäranta –Mailmam pualvälis
Pälkänen – Parasta aikaa
Raahe – Ensin oli meri...
Rantasalmi – Monta mainiota mahdollisuutta
Rohkea Ranua
Rauma – Ol niingon gotonas
Rautjärvi rajalla – Sillä Simpele
Reisjärvi – järvien kimallusta, hohtavia hankia, erämaan rauhaa...
Riihimäki –Kotikaupunki
Ristiina – Portti Saimaalle
Ristijärvi – Hyvän iän kunta
Rovaniemi – Lapin sykkivä sydän
Saarijärvi on terveen elämän kasvuympäristä – Yrittämisen, kulttuurin ja osaamisen seutukeskus
Salla – In The Middle of  Nowhere
Salo on enemmän
Sastamala – Sopivasti sykettä
Sauvo – Jäljet historiassa - katse tulevaisuudessa
Savitaipale – Kelluvien keksintöjen kylä
Savukoski –KorvatunturinMaa
Seinäjoki – 24 tuntia hyvää elämää
Siikainen – Luontoa Käydä Edellä
Siilinjärvi – Vahva ja vastuullinen toimija Pohjois-Savossa
Simo – Viihtyisän asumisen kunta
Sipoo – Suomen halutuin
Sodankylä – Lapin tähtikunta
Soini – Luonnostaan huipulla
Somero –Maaseudun vilskettä ja kaupungin rauhaa
Sottunga – Vihreä saari laivaväylien keskellä
Sulkava – Suomen soutupitäjä
Suomussalmi – Tahdosta tekoihin
Vahvasti kehittyvä Suonenjoki
Säkylä –Älykäs valinta
Taivalkoski – Tuhansien tarinoiden pitäjä
Taivassalo – Graniitinluja silakkapitäjä vuodesta 1155
Tammela - Hakkapeliittapitäjä
Myönteisten mahdollisuuksien Tervola
Tohmajärvi – Rajattomat mahdollisuudet
Toholampi – Luonnollinen kotilaakso
Toivakka – Voimavarana luonto - kasvuvoimana sijainti
Tuusniemi muuntuu moneksi
Tyrnävä – Juurtumisen paikka
Utajärvi – Ensimmäinen laatukunta
Uusikaarlepyy – pikkukaupunki parhaimmillaan
Uusikaupunki – Elämää
Vantaa – Keskellä elämää
Varkaus – Ankkuripaikka
Vetovoimainen Vesilahti
Veteli – Hyvä asua - hyvä yrittää
Vieremä – Elävä maisema
Vimpeli – Lappajärven itärannalla
Virolahti - Ankkuripaikka meren rannalla, valtakunnan rajalla
Vårdö – Lumoava vartija
Ylivieska – Elämisen iloa
Ypäjä – Tallin paikka


Terveisin
M – kotoa käsin.

Osuva Oscar-valinta?

Nyt kun Oscarit on taas pistetty jakoon, niin mieleen muljahti miten ne löytävät tiensä vetistelevän tai pikkunäppärän ja ”spontaanin” puheen pitäjän kouriin. Samalla tuli puntaroitua miten Oscar-voitto vaikuttaa omiin leffakatseluihin. Tai sinun.

Valinta
Oscarit (0,34 m/3,85 kg) jakaa Yhdysvaltain elokuva-akatemia. Tuohon joka vuosi kiiteltyyn instanssiin kuuluu vajaa 6000 jäsentä eri elokuva-alan ammattikunnista. Esimerkiksi vuonna 2003 jäsenistä 1311 oli näyttelijöitä. Eri ammattikunnat valitsevat omista kolleegoistaan ehdokkaat. Mainittuna vuonna 2003 näyttelijät valitsivat miespääosaehdokkaiksi Johnny Deppin, Ben Kingsleyn, Jude Law’n,  Bill Murrayn ja Sean Pennin (voitti pystin). Voittajia pääsevät valitsemaan kaikki jäsenet ohi oman ammattikuntansakin. Esimerkiksi tuoreimman miespääosa-Oscarin pokannut Colin Firth kuuluu Akatemiaan. Jääväsikö jäärä itsensä ehdokkuuden jälkeen...siitä ei ole tietoa.

Vuosi 1994
Kyseinen vuosi on jäänyt mieleeni erikoisen hyvänä leffavuotena. Pulp Fiction ja Rita Hayworth – avain pakoon olivat myös omista suosikeista ehdolla parhaan elokuvan kategoriassa. Voiton vei kuitenkin Forrest Gump. Ei huono pätkä sekään, mutta Tarantinon leffan olisin suonut voittavan kisan. Kuten tiedetään Tom Hanks livautti pystin myös Gumpin pääosasta. Itse olisin sen antanut Morgan Freemanille Rita Hayworthista. Noh, aina ei voi voittaa. Sen tietää tällä saralla ehkä parhaiten äänitarkkailija Kevin O’Connell joka on ollut ehdokkaana 19 kertaa – voittamatta kertaakaan.

Omat mieltymykset vs. Oscar-status
Mielestäni tärkein kategoria Oscar-hössötyksessä on voittavan ohjaajan valinta. Näyttelijöihin ei voi luottaa, kun kunkin kohdalle sattuvat roolit voivat heitellä laidasta laitaan. Joku petaa uraansa varmoilla valinnoilla, toinen koittaa nostaa unhon suohon uponnutta nimeään epätoivoisilla yritelmillä, kolmas ottaa vastaan laadusta välittämättä kaiken mitä vaan ehtii polkea maailmalle.
Ohjaajilla sen sijaan on tyylinsä ja/tai näkemyksensä, joka pitää parhaassa tapauksessa läpi uran. Tästä syystä omassa elokuvavalinnoissa katson ensin ohjaajan nimen. Jos kyseessä on oman TOP-listan ohjaaja (Coenit, Tarantino, Soderbergh, PT Anderson, Scorsese....), niin on aivan sama ketä filmissä on rooleissaan. Kunhan ei ole Michaelit Caine ja Keaton.
Minulle Oscareilla ei ole merkitystä koska todennäköistä on, että Akatemia on eri mieltä kanssani Oscar-ohjaajasta. Tämä siis mainstream-leffoista. Lisäksi on vielä Kill Buljo- ja indieosasto, jotka voivat tuoda silmien eteen mitä vaan.

Muiden mieltymykset vs. Oscar-leffat
Kun katselin parhaat elokuvat -listaa läpi, niin aloin epäilemään että törmään vanhaan Turhapuro-klappiin. Ja niinhän siinä kävi. Oscareiden valinnan tekevät taiteilijat, joita voi pienesti luimistellen rinnastaa ammattikriitikoihin: jos taitelija/kriitikko ei pidä leffasta, niin kansa pitää. Tämän todistaakseni keräsin listaa parhaan elokuvan Oscarin voittajista ja elokuvateattereiden katsojaluvuista. Pysyn listassa 2000-luvulla koska elokuvat tulevat globaalisti suurin piirtein samaan aikaan ensi-iltaan, ja näin katsojaluvut eivät esim. Härmässä kiepsahda julkaisua seuraavan vuoden puolelle. Jos kiepsahtaa, niin siitä alla maininta ja ko. vuoden katsojamäärä.

Vuosi 2002
Katsotuin elokuva: Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit  (548 384 katsojaa)
Oscar: Chicago (ei mahdu TOP-20 katsotuimman joukkoon)

Vuosi 2003
Katsotuin elokuva: Pahat pojat (614 097)
Oscar: Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (355 739)

Vuosi 2004:
Katsotuin elokuva: Harry Potter ja Azkabanin vanki (343 073)
Oscar: Million Dollar Baby (84 232 katsojaa vuonna 2005)

Vuosi 2005:
Katsotuin elokuva: Harry Potter ja liekehtivä pikari (360 884)
Oscar: Crash (ei mahdu TOP-20 katsotuimman joukkoon)

Vuosi 2006:
Katsotuin elokuva: Matti (461 665)
Oscar: The Departed (ei mahdu TOP-20 katsotuimman joukkoon)

Vuosi 2007:
Katsotuin elokuva: The Simpsons  (411 459)
Oscar: Menetetty maa (ei mahdu TOP-20 katsotuimman joukkoon)

Vuosi 2008:
Katsotuin elokuva: Quantum of Solace  (434 446)
Oscar: Slummien miljonääri (187 740 katsojaa vuonna 2009)

Vuosi 2009:
Katsotuin elokuva: Ice Age 3: Dinosaurusten aika  (387 314)
Oscar: The Hurt Locker (ei mahdu TOP-20 katsotuimman joukkoon)

Eli jos oletetaan että paras on myös suosituin, niin Akatemia on väärässä.
Tässä vielä tuorein lista Oscar-voittajista, niin tiedät sinäkin mitä et katso leffateatterissa tänä vuonna.

Paras elokuva: Kuninkaan puhe
Paras miespääosa: Colin Firth (Kuninkaan puhe)
Paras naispääosa: Natalie Portman (Black Swan)
Paras ohjaus: Kuninkaan puhe (Tom Hooper)
Paras miessivuosa: Christian Bale (The Fighter)
Paras naissivuosa: Melissa Leo (The Fighter)
Paras alkuperäislaulu: We Belong Together (Toy Story 3, sävellys ja sanat Randy Newman)
Paras editointi: The Social Network (Angus Wall ja Kirk Baxter)
Paras erikoistehoste: Inception (Paul Franklin, Chris Corbould, Andrew Lockley ja Peter Bebb)
Paras dokumenttielokuva: Inside Job (Charles Ferguson ja Audrey Marrs)
Paras lyhytelokuva: God of Love (Luke Matheny)
Paras lyhytdokumentti: Strangers No More (Karen Goodman ja Kirk Simon)
Paras puvustus: Alice In Wonderland (Colleen Atwood)
Paras maskeeraus: The Wolfman (Rick Baker ja Dave Elsey)
Paras äänieditointi: Inception (Richard King)
Paras äänien miksaus: Inception (Lora Hirschberg, Gary A. Rizzo ja Ed Novick)
Paras alkuperäismusiikki: The Social Network (Trent Reznor ja Atticus Ross)
Paras vieraskielinen elokuva: In a Better World (Tanska)
Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Kuninkaan puhe (David Seidler)
Paras mukautettu käsikirjoitus: The Social Network (Aaron Sorkin)
Paras animaatio: Toy Story 3 (Lee Unkrich)
Paras lyhytanimaatio: The Lost Thing (Shaun Tan ja Andrew Ruhemann)
Paras kuvaus: Inception (Wally Pfister)
Paras lavastus: Alice In Wonderland (Robert Stromberg ja Karen O'Hara)


Tämä jutun lähteinä käytetty:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oscar-palkinto
http://www.ses.fi/fi/tilastot.asp
http://www.oscars.org/
http://www.leffatykki.com/

Tautisen lohtuna ja parannuksena.

Kaupan jonossa kuulee usein mummokeskustelun joka päättyy: ”Sitä on liikkeellä”, oli sitten vastapuhujalla käsi kipsissä kaatumisesta tai töötti punaisena niistämisestä. Mutta eipä arvaakaan epidemiamummo, että tautiselle löytyy parannusta jos ostoslistalla on vasemman jalan sukka, käsipyyhe, ilmastointiteippiä ja vodkaa.

Keuhkoputkentulehdus
Istuskelin parturissa tänään operoitavana ja viereisessä asiakastuolissa istui lääkäri (made in RUS, job in OYS). Koska sää ja pakkaset oli jo käsitelty parturoijani kanssa, jäi puheenaiheista jäljelle enää sairaudet. Tässä vaiheessa naapuriasiakas yhtyi puheeseemme. Hän esitteli itsensä lääkärismieheksi, ja visvasyylän ja sankkerin jälkeen pääsimme keuhkoputkentulehdukseen eli bronkiittiin. Antibioottien sijaan lääkäri kertoi ja kehotti käyttämään vodkaa parannuskonstina. Teille yhteiskunnan rahojen perässä kuolaaville tiedoksi: Kela ei sponsoroi tätä lääkeostosta. Tarkistin asian.
Niin, se parannus.
Ota käsipyyhe tahi vastaava kangaspala, ja kastele se vodkalla. Riisu oloasun yläosa pois, ja levitä vodkalla kostutettu kangas rintasi päälle. Alkoholi imeytyy nahkasi läpi riivauksen aiheuttaneeseen tulehdukseen, ja kohta aariat irtoaa rykimättä. Muutoinkin oloksi tulee lämmin ja miellyttävä.

Vilustuminen
Voit tietenkin käyttää vilustumiseen perinteisiäkin konsteja kuten c-vitamiineja, kuumaa juomaa tai valkosipulinkynnen tunkemista nenään, mutta vasemman jalan sukka korvaa kaikki edellä mainitut. Kansanperinne nimittäin kehottaa käärimään perinteisesti huonommaksi jalaksi kutsutun vasemman jalan sukan kaulan ympärille vilustumisen oireiden parannuskonstina. Toiveissa tietenkin on, että käytössä olisi malli ”polvisukka”, koska nilkkasukan kääriminen kaulan ympärille saattaa aiheuttaa hengenahdistusta. Ellei kyseessä ole erityisen ohut kaula tai paksu nilkka.

Syylä
Jeesusteippi, jesari, roudarinteippi...rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nyt sen voi lisärakkauden osoituksena nimetä myös syyläteipiksi. Oulun Yliopistollisen sairaalan ihotautien erikoislääkärin Riitta Palatsin vahvistamana ilmastointiteippi vapauttaa raihnaisen syylistä. Jäädyttäminen tai laserpoltto saattaa hoitokeinona kalvaa jo etukäteen kehittymätöntä ihmistä, mutta sitä ei tee jeesusteippi lapselle. Ja sitä paitsi jokaisella vastuullisella isällä ja Ford-kuskilla on kotona jesaria.
Toimi siis näin jos syylä pulpahtaa pintaan.
Leikkaa teipistä sopiva pala syylän peittämiseen. Lausu jäähyväiset kasvaimelle, ja pidä teipin palaa syylän peittona kuusi päivää. Poista teippi ja liota syylää lämpimässä vedessä, mutta varo hukkumista jos syylä on nenässä.
Laita uusi jesaripala syylän päälle ja jatka hoitoa kaksi kuukautta, tai kunnes syylä on ottanut ritolat.
Haittapuolet teippihoidossa ovat vain kosmeettisia, jos syylä kukkii tautisen paraatipuolella. Mutta siitäkin huolimatta ja testattuna jeesusteipin käyttö parannuskeinona on varmempi kuin esim. mainittu jäädytyshoito.
(Lähde: yle.fi/akuutti/arkisto2002)

p.s. Jos vodkasta jäi hoidon jälkeen yli, voit käyttää sitä lumehoitona mihin vain tautiin.

Jos taas sukkien kohdalla käy niin, että vasemman jalan sukat kerääntyvät lääkekaappiin ja jäljelle jää oikean jalan sukkia, voit kiepauttaa joka toisesta oikean jalan sukasta sisäpuolet ulospäin, jolloin niistä tulee vasemman jalan sukkia. Ja näin voit tasata vajaaparit.

Jeesusteipistä ei voi jäädä yli, koska se on kuin kansalaisen käyttötili: aina on hyvä olla pahan päivän vara.

Terve!

Unohtumattomia leffahetkiä.

Olen väsännyt tähän blogiin reilu 30 kirjoitusta, mutta en vielä yhtään leffa-aiheista, vaikka kyseiseen taiteenlajiin olenkin hurahtanut pahemman kerran. On aika paikata aukko ja  purkaa aihetta leffojen aiheuttamien fiilisten kautta.
Tässä tapauksessa lähdemateriaalista on runsauden pulaa, koska niin moni leffa on jättänyt muistijälkensä. Lista voisi olla lukijan kannalta tappavan pitkä, joten nostan vain muutaman esille ja lopuksi The Kohtauksen.

Muistin pohjalta
Tässä tapauksessa ei ole varsinaisesti kyseessä yksittäinen elokuva, vaan ensin oli kirja sen jälkeen filmi. Molemmat muodot ovat kuitenkin syöpynet ikiajoiksi muistiini. Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeli oli nöössinä ykkönen kaikkine sattumuksineen. Possujen humaltuminen käyneistä marjoista joita Eemeli pekoneille syötti ja verenmyrkytyksen kourissa kärvistelevän renki-Aatun roudaaminen lumimyrskyssä lasarettiin, olivat suosikkipätkiä.

Eemelille vain sattui ja tapahtui, vaikka lähes poikkeuksetta tarkoitus oli hyvä. Ja aina rangaistusvaja kutsui johon Eemeli suljettiin veistämään puu-ukkoja. Tosin vaja oli myös suoja isää vastaan. Eemeli sulki vajan sisältä ja äiti ulkoa – näin pukarit eivät päässeet käsiksi toisiinsa.

 Vaahteramäen Eemeli asettuu minulle muistoissa kotiympäristöön Oulun Karjasillalle ja poikkeuksetta helteisiin kesiin – ja vanhempien sisarusten kommentteihin siitä että muistutan Eemeliä, tai ainakin sitä näytellyttä Jan Ohlssonia. Nostalgiaa.




Tykimpää kamaa
”Do you feel lucky. Well do ya, punk?” Omalla kohdalla Emil Svenssonista on pitkä matka Dirty Harryyn, vaikka ajallisesti molemmat filmit julkaistiin samana vuonna 1971.

Likainen Harryn muistan astuneen kuvioihini vasta kun VHS-vehkeet alkoivat ilmestymään koteihin. Joka tapauksessa muistot Dirty Harrystä kulminoituvat edellä esitettyyn repliikkiin. Oli se niin cool ukko. Likaisen Harryn jälkeen oli nähtävä kaikki sarjan leffat.

Karu maneeri
 Taksikuski-leffa on jäänyt mieleeni vain ja ainoastaan yhden kohtauksen ansiosta. Robert De Niron esittämä henkilö varjojankuttaa peilille että puhuuko tämä hänelle. Nyt jälkeenpäin kohtauksesta on bongattavissa De Niron maneereita, mutta se ei poista elokuvan arvoa, ja sen jättämää muistijälkeä.

Sammakoita taivaalta
Magnolia on hyvä leffa. Niin hyvä, että on vaarallista irrottaa siitä yhtä pätkää. Absurdi kohtaus, missä taivaalta sataa sammakoita, muistan herättäneen hillittömän naurupyrskäyksen. Irrallisena pätkänä se näyttää viston ihmisen aikaansaannokselta, mutta jollakin tavalla ko. kohtaus vain on jäänyt mieleen. Toisin kuin useimmat muut aivopoimuihin porautuneet filmin pätkät, tämä ei linkity aikaan tai paikkaan. Muistan vain sen aiheuttaman reaktion.


Pornoa ja poppia
Yksi kaikkien aikojen elokuva on mielestäni Boogie Nights. Se parodioi pornoleffateollisuutta ja staran nesteen nousua kuuppaan. Leffan casting on yksi kaikkien aikojen paras, kun otetaan aihe ja sen käsittelytapa huomioon. Burt Reynolds oli revästy itseironisesti naftaliinistä elähtäneeksi pornoleffamoguliksi, ja Marky Markissa menestystä maistamaan päässyt Mark Wahlberg teki roolin jolla jatkotyöt lunastettiin. Kumpikin äijä ironisoi itseään tavalla jota mustan ja huonommankin huumorin ystävä voi vain kunnioittaa. Koko pläjäyksestä on parhaiten jäänyt mieleen – ei pornoilu – vaan Dirk Digglerin (Mark Wahlberg) yritys lunastaa pornoilun tuoman hypetyksen voimalla paikka huipulta myös poppiukkona. ”Manageria” esittäneen John C. Reillyn jammailu studiossa on jotain uskomatonta ja kohtaukseen on kerätty kaikki se mille tänä päivänä virnistelemme 80-luvusta.

The Kohtaus
Hyvän biisin, elokuvan tai minkä tahansa hyvän tunnistaa siitä että karvat nousee käsivarressa  pystyyn. Ja karvat ei valehtele. Syvä joki on ahdistava elokuva, mutta kontrastina alituiselle piinalle elokuvaan on istutettu The Kohtaus joka antaa toivoa. Siinä päähenkilöt kohtaavat syvällä metsässä paikallisia, ja joukossa on jälkeen jäänyt poika. Yhteistä puhuttavaa kieltä ei ole, mutta se löytyy soittimista.
Tämäkin leffa ajoittuu henkilökohtaisesti aikaan jolloin ääni muistutti käkikellon valmistajan harrastejodlausta ja finni nenässä oli maailman romahdus. Elokuva tosin oli valmistunut jo Eemelin aikoihin 1972. Jätkien kanssa tätä katsottiin, ja sen jälkeen katsottiin uudelleen.

The End
Tästä listasta jää pois ikuinen suosikkini eli Chaplin, Kummisedät ja ties mitä tuoreempaakin ylihyvää. Edellä olevat ovat lähinnä kohtausten vuoksi muistiin jääneitä leffoja, eikä missään nimessä henkilökohtainen elokuvien TOP-lista. Se on asia erikseen, ja kenties siihen joskus palaan...

Esille nostamistani leffoista lisää asiaa ja arvioita:
Vaahteramäen Eemeli
Likainen Harry
Taksikuski
Magnolia
Boogie Nights
Syvä joki

Julkimon B-puoli: huonoimmat biisit TOP 5

Nyt olisi etsinnässä huonoin biisi ever. Ja mikä b-apaja onkaan mirkkujarkkotyrkkyjulkkis!
Tosi-TV, julkinen salarakkaus, ehdokkuus kansanedustajaksi tai pahimmassa tapauksessa levytys. Siinä uraohjausta, jonka tuloksena on usein niin huonoa että se on hubaa. Alla oleva teksti sisältää roisia kuvaa ja voi vahingoittaa herkimpiä.


Janos Valmunen
Whaaad! Tämä tapaus taisi jäädä marginaaliin, mutta fakta on että heppu pokkasi Ponnahdus pinnalle -laulukisan voiton 90-luvun alussa. Kisa tosin oli turkulaisten keksintö, mutta voitto kuin voitto. Biisi oli nimeltään Bussipysäkillä. Koska kyseessä on jo edesmennyt henkilö, joten analyysit sikseen ja nautitaan Janoksen perinnöstä. Huonohan se on, mutta ehdottomasti viihdettä.

Teuvo Loman
Teukka ansaitsee ilman muuta paikkansa huonojen listalla. Helsinki City Boy -video on jotain planeettamme ulkopuolelta. Alfa Romeo, Impetus-tukipöksyiset tanssipojat, Teuvon niittytuulen lehäyttelemät hiukset (tosin studio-olosuhteissa).... Wham on ihan paperia!

Martina ja Marika
Hui hai. Salarakas oon -biisi on helmi! Ja varsinkin tämä Youtube-versio missä Salkkareiden Seppo on liimattu mukaan kuviin. Martinahan on päättänyt jatkaa uraansa laulajana, ja mikäs siinä. CV vaatii vain vähän korjauslakkaa.

Johanna Tukiainen
Tämän listan uskottavuus romahtaisi ilman Tuksua. Samalla käytän tilaisuuden hyväksi ylistää myös Seiskaa, joka on ansiokkaasti tukenut jo vuosien ajan viikottaista myötähäpeäannoksen lataamista silmiemme eteen. Kiitos Seiska!
Tuksulla voi olla mies hukassa ja susi tuli Lööppijulkkis-biisistäkin, mutta vistoa hauskaa riittää.

Jari Isometsä
Nyt ollaan suomalaisuuden alkulähteillä. ”Karpaasi nostaa maansa kultaan, kunniaan....”, nii no...se siitä ja jugurtin alkuperästä. Tuulipuku ja nokialaiset lantsarit ovat kuitenkin niin aitoa asiaa, että tämän videon ja biisin mollaaminen olisi kansalaisrikkomus.

Bubbling under
Listan TOP-5:een on tyrkyllä tietysti Matti Nykänen, mutta Matti on instituutio jonka sijoittaminen mihin tahansa listalle on tarkka paikka.
Valtakunnan virallinen lonely rider Timo T.A. Mikkonen  ansaitsee vähintään maininnan, samoin kuin Esa Saarinen, mutta heidän kohdallaan annan henkilökohtaiselle makutajulle vielä aikaa kehittyä.

Ehdotuksia listalle saa antaa. Kukaan ei ole siihen liian huono.

Voihan PR, moraali ja tulikettukin vielä.

Meitä ei vittuakaan kiinnosta mitä ajattelette sivustamme? Vaihdammeko kaikki elokuvat vain Vip jäsenille? Pyydämmekö Vip rahasta 20euroa millä te voitte mennä itse ostamaan elokuvat.

Laiton.
Sattumoisin törmäsin tapaukseen fin-tv.com. Se tarjoaa sivustollaan katsottavaksi ilmaiseksi elokuvia. Viranomaisten mielestä tapauksella ei ole puhtaat jauhot pussissaan:
”Musiikki- ja elokuvayhtiöitä Suomessa edustavan Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) toiminnanjohtaja Antti Kotilainen sanoo, ettei Fin-tv.comilla ole oikeuksia elokuvien esittämiseen.” (Tietokone.fi/12.4.2010 )
Samoin fin-tv.com on kopioinut elokuvien yhteyteen luvatta elokuva-arvosteluja Leffatykki.com-sivustolta.


PR
Aihetta tutkaillessani sain kuitenkin suurta viihdettä ilman että sorruin katsomaan laittomasti välitettyjä elokuvia: luin sivuston Artikkelit-osiota – josta esimerkkinä tämän jutun ingressi.
Ingressin huomioiden sivuston loogisuuden ja PR-toiminnan mittana voidaan pitää ylläpidon muistutusta  alatyylin käytöstä:

Teidän kannaltanne tärkeää :  Kirosanat & leffoihin turhia kommentteja kannattaisi välttää, koska pahimmassa tapauksessa mm. Minä joka tarkistelen päivittäin pariin otteeseen teidän kommentteja poistan tai editoin kommenttejanne mutta aina silloin tällöin löydän vakavempia kommentteja silloin vaarana on accountin poisto tai ip-bannit.

Noniin tässä nyt taas seurattu kommentteja ja huomattu 12v pikku paskiaisten "lagaa vittu pätkii paskaa" huutoja.


Voihan tulikettu! Respect?
Olkoon vaikka sitten laiton, jonkun on sivustoa ylläpidettävä. Kuinka moni on vuorotta valmis latkimaan cokista ja tappelemaan servereiden sekä valittavien käyttäjien kanssa? Ei oo helppoo!

Jos haluat katsoo hyvin elokuvia lopeta INTERNET EXPLORE
Google Chrome +
Tulikettu ( Firefox) Toimivat parhaiten. =)

Te idiootit huijaatte toisianne sanomalla ettei meidän vip toimi, koska olette itse niin persaukisia pellejä eikä teillä ole varaa, taikka alitajunnassa on vikaa ettekä ymmärrä laittaa sähköpostilla viestiä meille. TEIDÄN KÄSISSÄNNE ON MAAILMAN KATTAVIN ELOKUVAVALIKKO

Me teemme pitkiä päiviä teidän takianne, turkissa (1) nimeltä mainitsematon heppu painaa 15tuntia päivässä hommaa (admin) käyttäjänimellä, mutta ei ole silti meidän sivun hostaaja. Oikeasti vähän respectii? :)


Kansojen välinen ystävyys.
Olisi kovin mustavalkoista yleistää kansojen ominaisuuksia vain yhden aktin perusteella.  Sen sijaan sivuston kommunikoinnin tyyli ja laillisuus eivät anna kuin yhden mahdollisen johtopäätöksen toiminnasta: pysy kaukana tästä sivustosta. Paitsi tietenkin Artikkelit-osiosta, mikä on suurta viihdettä. En ole koskaan käynyt Turkissa, mutta nyt haluan sinne.

Tiedote: Olen nähnyt, että toiset sivustot kirjoittavat pahaa meistä ja tulevat haukkumaan sivustollemme, esimerkki jonkun haukkumisesta: vitun turkkilainen muslimi, mene kotimaahasi ja vitun paska laatu fin-tv:n leffoissa. Haluan kertoa teille sen, että en ole tälläkään hetkellä Suomessa vaan Turkissa. Voin kertoa myös sen, että vihaan rasistisia ihmisiä ja olen nähnyt kun suomalaisia vierailee Turkissa, he sanovat, että Turkki on upea paikka ja kebab on parasta ruokaa, mutta kun he tulevat takaisin Suomeen, he sanovat että vitut Turkista, vitun turkkilainen kebabbi :) 


Moraali.
Totta hevossa internetissäkin on yrittäjiä laidasta laitaan. Pahimmat kuitenkin karsiutuvat pois jos niiden elinehto eli me kuluttajat teemme johtopäätökset. Tai sama ilmaistuna fin-tv.comin lailla: Jos joku pelle katsoo elokuvia lakipykälien tuolta puolen, on turha itkeä oman työjobin ja luovutettujen hikipisarien takaisinperään.

Tämä sivu on täyttänyt jo ensimmäisen vuosin ja yritämme tarjoo parhaamme mitä pystymme ja sen takia aina yritämme korjata ja kuulimme että  jotkut elokuvat eivät toimivat sen takia yritämme korjaa niitä ja niitä on vaikee korjata kaks henkilöö joten se kestää  eli emme pysty vastaa teidän elokuva pyyntöihin



Kursivoidut tekstit ovat lainauksia fin-tv.com-sivuston Artikkelit-osiosta sellaisenaan, vaikka kielikorvasi kehottaisikin epäilemään lainausten kokonaisuutta.

Ruotsalaisuus: Ulf – keltaisen talon asukas

Ajelu Ruotsin Karungissa pisti ajattelemaan. Missä kohtaa konduktööri on leimannut lipun, joka on vienyt ihmiselon väärille raiteille? Ei kait kukaan tahallaan tahi järjissään maalaa taloaan keltaiseksi. Ei edes ruotsalainen. Vaikkakin väärän raiteen vaunussa on näemmä Karungin perusteella ollut tungosta.
Nyt on maalattava totuus ruotsalaisuudesta.

Koordinaatiokyky
Liikkeiden säätely ja reagointinopeus ei sinällään liity mitenkään talon väriin, mutta taustoittaa ruotsalaista mielenliikkua.
Ainoa tuntemani elossa oleva ruotsalainen viritteli lapsille trampoliiniä. Se oli tietysti lapsille jännä juttu, mutta en uskonut että se olisi sitä myös 30+ -vuotiaalle miehelle. Ja ennen kaikkea miehelle, joka omien sanojensa mukaan oli menettänyt koordinaatiokyvyn TV-sarja Dynastian katkeamattoman maratonesityksen aikana. Itse tosin uskon että mies oli pituuskasvun lisäksi jäänyt ilman tätä kykyä jo lähtötelineissä. Keskushermoston antamat käskyt reagoida, olivat turhia kuin olisi koittanut saada keilapallon pysymään herneen päällä.

Holtiton ruotsalainen

Trampoliini valmistui ja ruotsalainen pongahti koehyppimään laitosta. Valitettavasti jouduin todistamaan tätä näytöstä, joka pyörii päässäni edelleen filmin lailla. Puoltoistametrinen pötkö pomppii hallitsemattomasti ja sätkii lyhyillä jaloillaan tasapainoaan hakien. Ja se ilme. Vaikka suusta kuuluikin ”Uih, uih”, niin silmät kiiluivat innosta. Itse pelkäsin tuttavani puolesta, että trampoliini ampuu pötkön taivaalle, ja uhri mätkähtää tontille kuin lesepussi ostoskärryn pohjalle. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, koska aurinko laski ja leikki oli lopetettava. Ja ruotsalainen oli kuin olisi laskenut tynnyrillä Niagaran. Oli se jännää. Kuin talon maalaaminen radikaalisti keltaiseksi.

Purenta
Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden eron konkretisoi kaupan leipähylly. Ruisleipä on symboli Härmästä. Ai sitä tunnetta kun lähiöstä pääsee metsään, ja miehisesti veistämään puukolla ruislimpun viipaletta. Fiilistä voi simuloida Suomi-lähiöaikoina ostamalla kovettunutta varrasleipää ja haastamalla hampaat töihin. Voitko kuvitella jyrsiväsi kovettunutta ruisleipää vaaleankeltaisessa talossa? Et voi.
Ruotsalainen leipähyllyn tarjonta on sen sijaan kuin sana ilman konsonantteja. Pehmeää mutusteltavaa joka on maustettu kaiken lisäksi sokerilla. Eikä Tonacatecutli (asteekkien ruoan jumala) todellakaan heitä innosta volttia kun leipä sisältää yllätyksiä nimeltään rusinat. Ruotsalaisessa leivässä ei ole mitään haastetta, mutta posket kesken käyneellä mössöllä saa kyllä leviämään.

Käpylintu

Länsinaapurimme ei sitä ehkä itse huomaa, mutta jälkimmäinen tulos vielä korostaa ruotsalaisille niin yleistä ylipurentaa. Joka (ylipurenta) toisaalta voi  olla selitys pehmoleipäilylle, kun hampaat menee ristiin kuin käpylinnulla nokka. Voitko kuvitella ruotsalaisen murustelemassa pullamaista leipää vaaleankeltaisessa talossa? Helpostikin.

 






Mellakka

Mukahauskan valmistelu

Mellan ölille en näe mitään oikeutusta olla olemassa. Humalaa siitä ei saa, ja kuka nyt pelkkään janoonsa litkii määrättömiä määriä lientä.  Sekundäärinen aihe juoda, eli makukaan ei puolusta mellan ölin käyttämiä hyllyneliöitä. Mutta ruotsalainen silti ostaa mellakkaa. Ihan tosi. Itse näin tänään. Ylpeyttäni en tietenkään yrittänyt kysellä syytä moiseen, mutta epäilen tekeillä olevan mukahauskan ruotsalaisillan.



Totuus
Tästä päästäänkin totuuteen – ja mikäpä suomalaisittain sen sopivampi silta kuin alkoholi. Avainmäärite on muka. Ruotsalainen on kuin mellan öl. Mukahauska joka syö mukaleipää, pitää mukamukavaa lasten härvelillä ja mukapäihtyy mellan ölillä. Ei ole siis ihme jos talo on värjätty mukavärillä.

Muita kansoja tai kansanosia käsitteleviä juttuja tässä blogissa:
Oululaisuus
Japanilaiset
Irlantilaiset
Islantilaisista
Pariisilaiset