Pariisilaisetko ynseitä?

Ranskalaisista on mielikuva kopeana kansana, joka suhtautuu omaan kieleensä ja perinteeseensä kuin vanhempi omaan lapseensa: naapurilla on kakarat, omat ovat enkelin perikuvia.  Tuhti yleistys vaati tutkimusta jonka oheistuotteena syntyi lentoyhtiön syltyn siivilöintikin.

Rahtiliike airBaltic
Pari viikkoa ennen h-hetkeä netistä ostettu paketti sisälsi lennot (Oulu-Pariisi-Oulu) ja hotellimajoituksen. Lentoyhtiön nimellä ei niinkään ollut väliä, vaan netin matkapalveluja tarjoavien kokonaisuus ratkaisi -  ja ennen kaikkea hotellin ominaisuuksista sijainti. Tripadvisor.com käyttäjäarvosteluineen toimi jälleen hyvänä opastajana majapaikkaa valittaessa.
AirBAltic on yhtiö jonka tehtävänä on kuskata ihmisiä ja tavaraa paikasta toiseen – ei muuta. Ruumaan menevistä matkalaukuista veloitetaan erikseen ja käsimatkatavaroistakin jos paino ylittää 8  kg:n. Ruumaan menevän laukun lisäksi mukanaan saa kuljettaa käsissään yhden pakaasin per matkustaja.
Yhden kokemuksen perusteella voisin sanoa, että jos airBaltic on vain 50-100 euroa edullisempi kuin muu lentoyhtiö, niin valinta osuu muualle. Matkatavara per suunta maksaa vähimmillään 20 euroa, ja jos jokin menee solmuun matkateossa, on turha haaveilla ihmisrahtiyhtiöltä palvelua. Tässä tapauksessa mennen-tullen myöhässä olleiden lentojen lisäksi matkalaukku katosi palatessa, ja yhtiöllä ei ollut omia tai partneriyhtiöiden tyyppejä lentokentällä selvittämässä tilannetta. Sama jatkui seuraavana päivänä jolloin yritin puhelimitse tavoittaa jonkun elävän henkilön. Finavian kautta sain puhelinnumeron johon soitin pyydettyyn aikaan useita kertoja, mutta kukaan ei vastannut -  paitsi automaatti joka väitti että kaikki palvelijat ovat varattuja, vaikka varatun merkkiääntä ei puhelimesta kuulunutkaan ennen robotin ilmoitusta. Muissa netistä bongatuissa numeroissa soitto meni suoraan robotin syliin. AirBalticin ulkoistettu kuljetusfirma toi laukun kahden päivän päästä.
Toinen kummastusta herättävä asia on vaihteleva toimintatapa matkalaukkumaksun maksamisessa. Oulun kentällä maksu suoritettiin check-in -tiskillä, mutta Charles de Gaullella maksu piti suorittaa erilliseen kioskiin. Ja sehän on ihan ok, mutta kukaan siitä ei vain ollut ilmoittanut. Check-in -tiskille kolmen vartin jonotus, ja matkustaja saa tietää että maksu pitää suorittaa muualle ennen kuin saa lippuläpykät kouraan. Johan siinä kerettiinkin ihmetellä jonottaessa, miksi edellä olevat matkustajat säntäilevät jonosta muualle ja palaavat takaisin tovin kuluttua.
Matkustaja on vain välttämätön paha -tyyppinen konsepti sai loppuniitin airBalticin sivujen kautta lähettämieni kysymysten vastauksissa: kutakin osa-aluetta koskeneita kysymyksiä pyydettiin lähettämään eri sähköpostiosoitteisiin.
Se kitisemisestä. Siirrytään mukavampiin aiheisiin.

Pieni mutta mukava hotelli

Aston Hotel Paris on pieni 34 huoneen hotelli kävelymatkan päässä kaikista Pariisin päänähtävyyksistä. Ja huonoa keliä ajatellen matkaa lähimmälle metroasemalle on n. sata metriä. Huoneet ovat pieniä, kuten käsitykseni mukaan useimmissa Pariisin keskivertohotelleissa. Ja hissi! Tappituntumalla pönöttäen lattianeliöistä säästyy tilaa yhden matkalaukun verran. Eli jos on useampi laukku, ne täytyy latoa päällekkäin. Pieniä tiloja kohtaan ei ole fobioita, ja hotellin palvelu kompensoi muut negatiiviset ajatukset hotlasta. Miellyttävä henkilökunta auttoi kun oli järkättävää tai kysyttävää, ja mielikuva arroganteista ranskalaisista sai ensimmäisen läimäyksen poskelle.
Itselle muistiin merkittäväksi ja muille tiedoksi latelen asian joka koskee pistorasioita. Useasta lähteestä sai lukea että meikäpistokkeet sopii ranskalaisten kanssa yhteen. Nihilistänä en uskonut tähän liittoon, vaan otin adapterin mukaan - ja se kannatti.

Syömää, juomaa
Ravintoloiden, kahvioiden ja baarien kohdalla on suuri vaara yleistämiseen. Paikkoja missä kyselyaukkoon voi ujuttaa tavaraa on todella paljon. Tämä tutkimus perustuu n. 20 paikan läpikäyntiin. Voisi sanoa että vain yhdessä ruokaravintolassa mielikuva ranskalaisesta ynseydestä täsmäsi. Enkun kielistä ruokalistaa ei ollut, ja pelkkä kyselykin näytti aiheuttavan juntin leiman otsaan. Tosin paikan nettisivut (http://www.vaudevilleparis.com/) tarjoavat menun myös Englanniksi. Mutta tässäkään tapauksessa livekopeus ei ollut pois tarjoilijoiden ammattimaisuudesta tai viimeisen Pariisi-illan makunautinnoista.

Restaurant Chartier

Pariisilaisen tuttavuuden kautta pompsahti käyntilistalle ruokapaikka jota voin varauksetta suositella. Chartier (http://www.restaurant-chartier.com/www/visit/filsdesans.php) on paikka johon aina jonoja – paitsi jos äkkää mennä juuri ennen klo 22. Reilun rempseä fiilis paikassa on erityisen hyvä – kiitos tarjoilijoiden jotka höpöttävät sitä sun tätä, samalla kun kirjoittavat ja laskevat tilausten nimet ja summat pöytäliinaan. Ohi kulkiessaan henkilökunta heittelee irtokommentteja. Ja kaikki tämä tulee luonnostaan ilman väkinäisyyden häivääkään. Koska paikan reilu meininki tuli jo syönnin aikana selväksi, kuului jotenkin asiaan se että tarjoilija tuuletti ja kuulutti isoon ääneen kun sai illan viimeisiltä asiakkailta (eli meiltä) rahasuorituksen. Hetken päästä tarjoilijamme liittyi muiden kolleegoidensa sekaan vapaina oleville salin tuoleille laskemaan illan rahasaldoa!
Hintataso Chartierissä on jopa edullinen, ja ruoan maun suhteenkaan ei ole valittamista. Erittäin miellyttävä kokemus.

Les Deux Magots ja sen talviterassi.

 Kahvia, teetä, olutta, viiniä ja pientä purtavaa varten eniten tarjontaa löytyy Latinalaiskortteleista ja Saint-Germainin alueelta. Eli Pariisin vasemmalta rannalta. Käydyistä paikoista kaksi nousi yli muiden: Le Frégate (http://www.lafregateparis.com) ja Café de Flore (http://www.cafedeflore.fr/). Ensimmäinen lämpimän patterin ja näköalojen vuoksi. Ikkunapaikalta voi seurata katuvilinän lisäksi Seinen liikennettä, ja vastarantaa koristaa Louvre.
Café de Flore edustaa puolestaan kuuluisaa kahvilakategoriaa. Paikka nostetaan oppaissa tavan takaa esille, mutta sen sijaan että kiinnostaisi ketkä penkkejä on kuluttanut, voi Floressa seurata palvelualan ehdottomien ammattilaisten työtä. Tarjoilijat juoksevat tuli hännyksissä, mutta homma on hallussa kuin olisit ainoa asiakas. Ovella voi olla jonoa mutta se liikkuu, ja paikan henkilökunta napsii jonosta vapautuvien paikkojen määrän mukaan sopivia joukkioita istumaan – ei siis välttämättä tulojärjestyksessä. Ulkona ei tarvitse kärvistellä, vaan jonotus tapahtuu lämmitetyllä terassilla. Kahviloiden nettisivut antavat hieman väärän kuvan paikkojen luonteesta. Esim. vaatetuksen suhteen ei tarvitse skitsoilla, ja juhlalliseltakin tuntuvat rakennukset ovat aikakaudelta jolloin arvostettiin muuta kuin harmaata betonia ja kulmaviivainta.
Tilanne: mielikuva ynseydestä vs. todellisuus 0-2.

Liikenteessä

Avenue des Champs-Élysées

Kun kaupungissa on reilu 2 miljoonaa asukasta ja suur-Pariisin alueella yhteensä reilu 12 miljoonaa, on sanomattakin selvää että yksin ei Pariisissa tarvitse liikkua koskaan. Lukuihin voi vielä lisätä maailman suositumman turistikaupungin vuosittaisen populan, 14 miljoonaa äimistelijää. Käytännön tutkimustuloksena nämä luvut johtavat siihen, että kaupungilla kulkijat huolehtivat vain itsestään ja omasta etenemisestään. Parin päivän aistimisen jälkeen testasin parin korttelin matkalla pariisilaisen kävelijän väistörefleksejä. Ja niitä ei ole. Jos kävelylinjat kohtaavat, niin kolinaahan siitä tulee. Teiden ylityksessä ei ole ongelmaa autojen kanssa, kun seuraa alkuasukkaiden menoa. Skootterit ovat luku sinänsä, ja niiden tööttiä ja vauhtia ei kannata väheksyä.
Vaikka ekalla metroreissulla tulikin tuntemattomalta paikallisapua, Pariisilaisten näkökulmasta tilanne pahenee: 1-2.

Ratkaiseva yleiskuva
Kaikkiaan Pariisista jäi positiivinen kuva, ja yleisvire kaupungissa on myönteinen. Mukaan mahtuu kaiken sortin kulkijaa, mutta yhtenä isona turistirysänäkin Pariisista voi löytää sille ominaisia yksityiskohtia. Eri alueiden eri luonne tarjoaa paikkoja, joita ei oppaissa mainita. Näistä Latinalaiskorttelit, Saint-Germainin alue sekä Marais tulevat ensimmäisenä käydyistä mieleen, missä on toisistaan poikkeavaa luonnetta, ja niissä kulkemalla voi bongata mitä erilaisimpia asioita ja tapahtumia. Massapaikkojen kohdalla meno on ennakko-odotusten kaltaista – tosin opasteiden suhteen ranskiksilla olisi vielä opeteltavaa. Pariisista jäi hampaan koloon - mutta vain halu palata takaisin.
Lopullinen tuomio kääntyi lopulta ranskalaisten voittoon 1-3.

Valokuvauksen ohessa otettu muutama videopätkä reissulta: http://www.youtube.com/user/FiMikko