Tässä tapauksessa lähdemateriaalista on runsauden pulaa, koska niin moni leffa on jättänyt muistijälkensä. Lista voisi olla lukijan kannalta tappavan pitkä, joten nostan vain muutaman esille ja lopuksi The Kohtauksen.
Muistin pohjalta
Tässä tapauksessa ei ole varsinaisesti kyseessä yksittäinen elokuva, vaan ensin oli kirja sen jälkeen filmi. Molemmat muodot ovat kuitenkin syöpynet ikiajoiksi muistiini. Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeli oli nöössinä ykkönen kaikkine sattumuksineen. Possujen humaltuminen käyneistä marjoista joita Eemeli pekoneille syötti ja verenmyrkytyksen kourissa kärvistelevän renki-Aatun roudaaminen lumimyrskyssä lasarettiin, olivat suosikkipätkiä.
 |
Tykimpää kamaa
”Do you feel lucky. Well do ya, punk?” Omalla kohdalla Emil Svenssonista on pitkä matka Dirty Harryyn, vaikka ajallisesti molemmat filmit julkaistiin samana vuonna 1971.
Likainen Harryn muistan astuneen kuvioihini vasta kun VHS-vehkeet alkoivat ilmestymään koteihin. Joka tapauksessa muistot Dirty Harrystä kulminoituvat edellä esitettyyn repliikkiin. Oli se niin cool ukko. Likaisen Harryn jälkeen oli nähtävä kaikki sarjan leffat.
Karu maneeri
Taksikuski-leffa on jäänyt mieleeni vain ja ainoastaan yhden kohtauksen ansiosta. Robert De Niron esittämä henkilö varjojankuttaa peilille että puhuuko tämä hänelle. Nyt jälkeenpäin kohtauksesta on bongattavissa De Niron maneereita, mutta se ei poista elokuvan arvoa, ja sen jättämää muistijälkeä.
Sammakoita taivaalta
Magnolia on hyvä leffa. Niin hyvä, että on vaarallista irrottaa siitä yhtä pätkää. Absurdi kohtaus, missä taivaalta sataa sammakoita, muistan herättäneen hillittömän naurupyrskäyksen. Irrallisena pätkänä se näyttää viston ihmisen aikaansaannokselta, mutta jollakin tavalla ko. kohtaus vain on jäänyt mieleen. Toisin kuin useimmat muut aivopoimuihin porautuneet filmin pätkät, tämä ei linkity aikaan tai paikkaan. Muistan vain sen aiheuttaman reaktion.
Pornoa ja poppia
Yksi kaikkien aikojen elokuva on mielestäni Boogie Nights. Se parodioi pornoleffateollisuutta ja staran nesteen nousua kuuppaan. Leffan casting on yksi kaikkien aikojen paras, kun otetaan aihe ja sen käsittelytapa huomioon. Burt Reynolds oli revästy itseironisesti naftaliinistä elähtäneeksi pornoleffamoguliksi, ja Marky Markissa menestystä maistamaan päässyt Mark Wahlberg teki roolin jolla jatkotyöt lunastettiin. Kumpikin äijä ironisoi itseään tavalla jota mustan ja huonommankin huumorin ystävä voi vain kunnioittaa. Koko pläjäyksestä on parhaiten jäänyt mieleen – ei pornoilu – vaan Dirk Digglerin (Mark Wahlberg) yritys lunastaa pornoilun tuoman hypetyksen voimalla paikka huipulta myös poppiukkona. ”Manageria” esittäneen John C. Reillyn jammailu studiossa on jotain uskomatonta ja kohtaukseen on kerätty kaikki se mille tänä päivänä virnistelemme 80-luvusta.
The Kohtaus
Hyvän biisin, elokuvan tai minkä tahansa hyvän tunnistaa siitä että karvat nousee käsivarressa pystyyn. Ja karvat ei valehtele. Syvä joki on ahdistava elokuva, mutta kontrastina alituiselle piinalle elokuvaan on istutettu The Kohtaus joka antaa toivoa. Siinä päähenkilöt kohtaavat syvällä metsässä paikallisia, ja joukossa on jälkeen jäänyt poika. Yhteistä puhuttavaa kieltä ei ole, mutta se löytyy soittimista.
Tämäkin leffa ajoittuu henkilökohtaisesti aikaan jolloin ääni muistutti käkikellon valmistajan harrastejodlausta ja finni nenässä oli maailman romahdus. Elokuva tosin oli valmistunut jo Eemelin aikoihin 1972. Jätkien kanssa tätä katsottiin, ja sen jälkeen katsottiin uudelleen.
The End
Tästä listasta jää pois ikuinen suosikkini eli Chaplin, Kummisedät ja ties mitä tuoreempaakin ylihyvää. Edellä olevat ovat lähinnä kohtausten vuoksi muistiin jääneitä leffoja, eikä missään nimessä henkilökohtainen elokuvien TOP-lista. Se on asia erikseen, ja kenties siihen joskus palaan...
Esille nostamistani leffoista lisää asiaa ja arvioita:
Vaahteramäen Eemeli
Likainen Harry
Taksikuski
Magnolia
Boogie Nights
Syvä joki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti