Ruotsalaisuus: Ulf – keltaisen talon asukas

Ajelu Ruotsin Karungissa pisti ajattelemaan. Missä kohtaa konduktööri on leimannut lipun, joka on vienyt ihmiselon väärille raiteille? Ei kait kukaan tahallaan tahi järjissään maalaa taloaan keltaiseksi. Ei edes ruotsalainen. Vaikkakin väärän raiteen vaunussa on näemmä Karungin perusteella ollut tungosta.
Nyt on maalattava totuus ruotsalaisuudesta.

Koordinaatiokyky
Liikkeiden säätely ja reagointinopeus ei sinällään liity mitenkään talon väriin, mutta taustoittaa ruotsalaista mielenliikkua.
Ainoa tuntemani elossa oleva ruotsalainen viritteli lapsille trampoliiniä. Se oli tietysti lapsille jännä juttu, mutta en uskonut että se olisi sitä myös 30+ -vuotiaalle miehelle. Ja ennen kaikkea miehelle, joka omien sanojensa mukaan oli menettänyt koordinaatiokyvyn TV-sarja Dynastian katkeamattoman maratonesityksen aikana. Itse tosin uskon että mies oli pituuskasvun lisäksi jäänyt ilman tätä kykyä jo lähtötelineissä. Keskushermoston antamat käskyt reagoida, olivat turhia kuin olisi koittanut saada keilapallon pysymään herneen päällä.

Holtiton ruotsalainen

Trampoliini valmistui ja ruotsalainen pongahti koehyppimään laitosta. Valitettavasti jouduin todistamaan tätä näytöstä, joka pyörii päässäni edelleen filmin lailla. Puoltoistametrinen pötkö pomppii hallitsemattomasti ja sätkii lyhyillä jaloillaan tasapainoaan hakien. Ja se ilme. Vaikka suusta kuuluikin ”Uih, uih”, niin silmät kiiluivat innosta. Itse pelkäsin tuttavani puolesta, että trampoliini ampuu pötkön taivaalle, ja uhri mätkähtää tontille kuin lesepussi ostoskärryn pohjalle. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, koska aurinko laski ja leikki oli lopetettava. Ja ruotsalainen oli kuin olisi laskenut tynnyrillä Niagaran. Oli se jännää. Kuin talon maalaaminen radikaalisti keltaiseksi.

Purenta
Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden eron konkretisoi kaupan leipähylly. Ruisleipä on symboli Härmästä. Ai sitä tunnetta kun lähiöstä pääsee metsään, ja miehisesti veistämään puukolla ruislimpun viipaletta. Fiilistä voi simuloida Suomi-lähiöaikoina ostamalla kovettunutta varrasleipää ja haastamalla hampaat töihin. Voitko kuvitella jyrsiväsi kovettunutta ruisleipää vaaleankeltaisessa talossa? Et voi.
Ruotsalainen leipähyllyn tarjonta on sen sijaan kuin sana ilman konsonantteja. Pehmeää mutusteltavaa joka on maustettu kaiken lisäksi sokerilla. Eikä Tonacatecutli (asteekkien ruoan jumala) todellakaan heitä innosta volttia kun leipä sisältää yllätyksiä nimeltään rusinat. Ruotsalaisessa leivässä ei ole mitään haastetta, mutta posket kesken käyneellä mössöllä saa kyllä leviämään.

Käpylintu

Länsinaapurimme ei sitä ehkä itse huomaa, mutta jälkimmäinen tulos vielä korostaa ruotsalaisille niin yleistä ylipurentaa. Joka (ylipurenta) toisaalta voi  olla selitys pehmoleipäilylle, kun hampaat menee ristiin kuin käpylinnulla nokka. Voitko kuvitella ruotsalaisen murustelemassa pullamaista leipää vaaleankeltaisessa talossa? Helpostikin.

 






Mellakka

Mukahauskan valmistelu

Mellan ölille en näe mitään oikeutusta olla olemassa. Humalaa siitä ei saa, ja kuka nyt pelkkään janoonsa litkii määrättömiä määriä lientä.  Sekundäärinen aihe juoda, eli makukaan ei puolusta mellan ölin käyttämiä hyllyneliöitä. Mutta ruotsalainen silti ostaa mellakkaa. Ihan tosi. Itse näin tänään. Ylpeyttäni en tietenkään yrittänyt kysellä syytä moiseen, mutta epäilen tekeillä olevan mukahauskan ruotsalaisillan.



Totuus
Tästä päästäänkin totuuteen – ja mikäpä suomalaisittain sen sopivampi silta kuin alkoholi. Avainmäärite on muka. Ruotsalainen on kuin mellan öl. Mukahauska joka syö mukaleipää, pitää mukamukavaa lasten härvelillä ja mukapäihtyy mellan ölillä. Ei ole siis ihme jos talo on värjätty mukavärillä.

Muita kansoja tai kansanosia käsitteleviä juttuja tässä blogissa:
Oululaisuus
Japanilaiset
Irlantilaiset
Islantilaisista
Pariisilaiset