Tarjan ja Penan linnan juhlat

Taas on yksi osa suomalaisista käynyt kättelemässä Suomen pressaa ja sen ukkoa. Loput tietysti katseli ruudusta kavalkadia. Tarja ja Pena ovat maanläheisiä ihmisiä, ja hekin ovat vain meikäläisiä.

Talkkia, Pena talkkia.
- Pena, oletko valmis? Onko kädet talkittu?
- Noo, totanii.
- Pena pevkele. Oletko valmis vai et?
- Nii, no.
- Pena. Onko sitä talkkia kämmenissä vai ei? 1800 vievasta pitää kämmentää, ja jos taas fuskaat, niin et pysty viikkoon hievomaan mun olkapäitä vakkoontuneilla väpylöillä.
- Noo, mä tein nyt vähä eri tavalla. Kun sinä TWITTASIT eilen illalla, niin minä SIVISTIN itseäni itämaisilla hoito-ohjeilla. Siellä kerrottiin, että kveenit ovat käyttäneet kautta aikain jugurttia ihon hoitoon.
- Mitä! Juguvttia! Et kai vaan käyttäny mun aamupalaa sun känsästen käsien hoitoon. Ja eihän jääkaapissa ollut kuin asidophilusta.
- Nii no. Jäihän vähä kummaa kalvoa, mutta eipä tartu alaisilta taudit. Tai jos tarttuu, niin vaan kalvon pintaan. Ja se on helppo pestä pois.
- Ne ei ole alamaisia, vaan kansalaisia kuten mekin. Nyt mennään.

Pukupakko, vai pakkopuku?
- Huomasikko Pena tuotaki. Kuka se oli? Se nokki kuin kana jyväaltaalla mun kohdalla. Ja mikä loimi sillä oli päällä?
- Nii, emmä tiedä kuka se oli. Sinähän tänne porukat oot kutsunu.
- Vistus. Siinä tulee sitte illan kohupuku. Ja nyt Pena ummistat silmäs, etkä kuvki, vaikka dekoltee antava onkin. Mitenkä Kavita nyt tuolla lailla!
- Onneksi tuostakin hanttapulista päästään evoon. Tennilän puku istuu vielä huonommin kuin sinun Pena.
- No, hmph.
- No voi vistus toiseen kevtaan. Pvintattu juhlapuku. Mikähä kivjapaino tuonkin on vutassu. Ei jesus, se on jostain mainosviiveistä tehty!
- Pena, annoikko kissoille silakoita lähtiessä?
- Noo, totanii.
- No nyt taas tuo sovmen muvskaaja. Pena kosta sille mun puolesta. Ole kevvankin vitavi.
- Se ay-pomo, ja sillä on lakkoneuvottelut kesken. Emmä voi sitä rusentaa. Muuten kyllä.
- Miten ne kissat?
- Älä nyt kysele, kun kättele.
- Unikkoja mekossa. Daaa. Tuo on niin nähty.
- No mä otin silakat jääkaapista, mutta luin itämaisien hoito-ohjeiden kirjasta, että ne sisältää hyvää rasvaa jalkojen hoitoon.
- Eli Miska ja Vontti on nälissään, ja sulla on silakat kengissä?
- Nii no.
- Mikäs heimopäällikkö sieltä nyt tulee?
- Se on Falepace. Ja se räppää.
- Kato sen kenkiä. Sillähän on urheilukengät jalassa. Kumma ettei ole kävelysauvat mukana.
- Noo. Ei kun se räppää.
- Jaahas, kaapit on auki. Onpa mukava nähdä sinuakin homo täällä.
- Tarja! Se on rauhan mies ja vihreä.
- Pena, ootko laskenu. Paljoko vielä jälellä?
- Noemmäätiiä.
- Saiko ne kissat edes maitoa?
- Nii joo. Jos aattelit, että mulla on lakkaa hiuksissa, niin ei ole.

Hakumies.
- Pena, haetko mulle boolia. Käkä käkä. Talo tavjoaa samalla sullekin.
- Tarja. Älä ota enää. Sää alat taas olemaan pahansisuinen.
- Lopeta nyt toi, tai saat mennä kotiin.
- Jos mä toisin kuitenki sulle vahvaa kahvia ja siikatartaria?
- No tuo jotakin, kunhan et tee tavtavilla mitään itämäisia hoitotemppuja.
- Se itse asiassa toimii hyvin nivelrikkojen hoidossa.
- PENTTI! MENE!
- Kuule Mava. Pena alkoi taas niuhoilee. Et viittis hevvasmiehenä voudata mulle boolia
- Peijoona, Tarja. Edelleen sama vauhtimimmi. Kyllä exä nykypressaa jeesaa.
- Noo. Tässä sun tartar ja kahvi. Mihin Mara meni? Et kai taas Tarja laittanu hakumiestä asialle...
- Pena. Tämä ei kuulu sulle.
- On se vahvaa. Parketti alkoi keinumaan, kun otin itsekin huikat boolista. Vähä läikky. Tässä kuitenkin sulle Tarja oma boolimoukku.
- Kiitti. Mava. Sä oot pavas!
- Pena. Miten tää siika maistuu näin kummalle. Koemaistoikko ennen kuin annoit pvessalle eli mulle?
- Nii no. Otin huikat boolista kanssa, ja se on todella tymäkkää. Se horjautti ja tartar kävi parketilla. Niin, ja saattaa siinä vähän nostoprosessissa aikana olla asidophilustaki tarttunu mukaan mun käsistä.
- Laita Pentti asialle, ja mene itse pevässä. Joka vuosi sama tivoli.
- Tarja, mun pitää käydä miestenhuoneessa ennen kuin mennään musacorneriin.
- No mene, mutta älä viivy. Me mennään muuten Mavan kanssa kahestaan.
- Tarja, sama vauhtimimmi.