Kansalainen X – kohtaloni: Paavo Väyrynen

Taannoin katsoin, ja ennen kaikkea kuuntelin, kun Hjallis Harkimo haastatteli Paavo Väyrystä. Silloin kavahdin ja havahduin kauheaan kohtalooni.

Kohtalo
Paavolla on perimä kohdallaan. Paavo kertoi Hjallikselle että hänen isänsä täytti 101 vuotta 11.1.2011. Sitkeä tapaus siis. Ja niin tapahtui kavahdukseni.
Mikäli suomalaisen miehen keskimääräisen eliniän odotteeseen on luottamista, on erittäin todennäköistä että rillejä kannattavista urkupilleistäni toinenkin alkaa pukkaamaan kylmää ilmaa ennen superperimä-Paavoa. Näin ollen tulen siis seuranneeksi Paavon elämää koko oman aikuiselämäni. Joku tietenkin voisi väittää että elämäni ei ole ollut, eikä tule olemaan  kovin jännittävää, jos koko elinkaaren kliimaksi on Paavon seikkailujen seuraaminen. Kliimakseja tai ei, mutta ajateltavaa ja muistopaaluja Paavon edesottamukset aiheuttavat.

Pieleen mennyt kirous
En enää muista mistä vaaleista oli kyse, mutta Ilta-Sanomien lööpit huusivat että edesmennyt nimikaimani tekee Paavon vaalivideon. Näitä A3-kokoisia lööppipapereita ilmestyi silmieni eteen silloisten kavereiden toimesta. (Nykyiset kaverit eivät sitä tekisi.)
Sattumoisin omistin nöössinä luokkaretkellä Keminmaasta ostetun guttaperkkaisen saamelaisukkonuken. (Muu-suomalaisille tiedoksi että Oulusta tehtiin ala-asteella joka kevät retki Haaparantaan, ja tullessa ihmeteltiin Keminmaassa Pyhän Mikaelin kirkon lattian alle haudatun Nikolaus Rungiuksen muumiota. Joka pitää Keminmaan vanhimmat asukkaat Top ten -tilaston kärkeä Väyrysen suvusta huolimatta.)
Mutta takaisin Paavoon. Odotin täysikuuta, nappasin guttaperkkan, neuloja ja lööpit, ja marssin saunalle. Poltin lööppipaperit samalla kun piikitin täysikuun valossa saamelaisukkoa neuloilla. Seuraavana päivänä lööpit väittivät Paavon nipistelleen lentoemäntiä. Minkä Paavo kiisti. Mutta Paavo sai julkisuutta. Minkä valtaa hän ei ole koskaan kiistänyt. Mutta tappion hetkellä nimennyt median peliksi.
Omasta puolestani pahoittelen Suomen kansalta amatöörimäistä kirousyritystäni, ja pyydän lentoemänniltä anteeksi aiheuttamaani Paavo-häväistystä.

Homer ja Paavo
Ikiaikainen suosikkini Homer Simpson on fiktiivinen hahmo, joka selviytyy kaikista tilanteista onnella ja – niih noh – vajaavaisen mutta hyväntahtoisen aivotoiminnan ansiosta. Homerin toiminnassa ei ole minkäänmoista logiikkaa.
Selviytymisen ja logiikan suhteen Paavossa on paljolti samaa. EU-jäsenyyden hakemista hän ensin puolsi. Sitten kun jäsenyysehdot selvisivät, hän vastusti sitä. Ja, hei hulinaa. Kohta Paavo oli europarlamentaarikko, vaikka samaan aikaan hän oli kahdesti kotimaisen eduskunnan vaaliehdokkaana ja valittuna. Jättäen kuitenkin yhä uudelleen uskollisuuttaan vannoneet äänestäjänsä lähtemällä Brysseliin.
Paavo logiikassa on jotain niin omaperäistä, että seuraavan siirron oikein ennustavan kannattaisi laittaa vain yksi lottorivi seuraavana lauantaina – se voittaa varmasti.
Osoitankin tässä Paistinkääntäjien Veljeskunnan (Confrérie de la Chaîne des Rôtisseurs) innoittamana Paavolle Takinkääntäjien Veljeskunnan (Confrérie de la Chaîne des Vestes) henkiset käädyt. Onnittelut.

Paavo ja Joulupukki
Mutta se joka ajattelee että kritisoin Paavoa, on väärässä. Eihän torppaan astelevaa Joulupukkiakaan voi kurmottaa siitä että sillä on tekoparta. Asia vain hyväksytään, ja sille hymähdellään myöhemmin aattoiltana. Eikä Pukkia voi moittiakaan, jos antamansa lahjat menevät väärille henkilöille. Vastuu on saajalla siinä mielessä että ”ole tyytyväinen että sait edes jotain”. Hyvä tuo Joulupukki, vaikka kellarintekijä Läyliäisistä saakin Xboxin. Vaikka vatupassia vaille olikin. Ja se sille oli luvattu.
Ei se matka, vaan päämäärä.

Paavo for ever
En voi kuin kunnioittaa Paavo Väyrystä. Epäsuomalaisesti hänellä on itsevarmuutta ja -kunnioitusta vaikka jaettavaksi saakka. Mutta Paavopa ei jaa. Hän pitää kaiken itsellään. Viimeisimmin hän itsevarmasti ilmoitti että hänestä tulee Suomen seuraava kuningas. Siis kuningas. Sillä Suomi muuttuu monarkiaksi Paavon ilmoituksella, mikäli hän voittaa vähemmän komiamman tittelin eli hänestä tulee presidentti. Tämä ilmoitus ottaa presidenttiys (myöh. monarkki) haltuun, yllätti tod.näk. kaikki paitsi seuraavaksi 200 vuotta täyttävän isä-Eemelin.
Mutta ei se haittaa. Muutto tutulle paikkakunnalle Haaparannalle ja Ruotsin kansalaisuuden haku eivät kuitenkaan ole niin hirveitä asioita. Mutta jos Haapikselle joudun päätymään Paavo Suuren saatua Suomen kansalaisilta mandaatin, en kuitenkaan mene muistelemaan läheiselle Keminmaan vanhalle kirkolle guttaperkkaista nukkea. Se on varma.